Huomenta Suomessa puhuttiin maanantaina ikonisesta lelunukesta. Keskusteluun osallistuneet Suomen Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen ja Barbie-fani Marjaana Wikman eivät näe supersuosittua Barbieta huonona roolimallina – päinvastoin.
Suomen Kansallismuseoon huhtikuun lopussa avautunut Barbie-näyttely on tuonut kaikkien tunteman lelun esille uusiin puitteisiin. Alun perin Barbie – jonka nimi ei olekaan Barbie – löysi tiensä Suomeen vuonna 1963.
Barbie-nuken ulkomuoto on puhuttanut vuosikymmenien ajan: isorintaisen, pitkäjalkaisen sekä kapeavyötäröisen ja -lantioisen lelun on monesti nähty vääristävän tyttöjen kehonkuvaa.
LUE MYÖS: Hurja tutkimustulos: Kolme neljästä tytöstä tyytymätön vartaloonsa
– Olen vähän kyllästynyt siihen keskusteluun, koska näen että tämä on fantasiahahmo. On niin paljon sellaisia leluja, joilla on epärealistisia ominaisuuksia, että en ymmärrä, että tämän yhden pienen nuken harteille laitetaan koko se hirveä painolasti, miten se vaikuttaa lapseen, sanoo Minerva Keltanen.
Myöskään Marjaana Wikman ei näe Barbie-nuken ulkomuodossa ongelmaa.
– Pienenä kun leikin, en ikinä ajatellut, että minun pitäisi näyttää tältä.
Barbien luojankaan kantava ajatus ei tiettävästi ollut tyttöjen kehonkuvan vääristäminen. Tarkoituksena oli pikemminkin, että pikkutytöt voisivat Barbieilla leikkiessään olla mitä tahansa ikinä haluavatkaan.
– Ennen Barbieita oli paljon nukkeja, joita vain hoivattiin. Se oli sellainen kotiäidin rooli. Barbie oli aikanaan vallankumouksellinen: jo vuonna 1955 Barbie kävi avaruudessa, hän oli astronautti! Hän antoi mallin, että myös tytöt voivat haaveilla ja tehdä mitä tahansa, se ei ole vain poikien ominaisuus, Keltanen sanoo.