Kansalaisjärjestö Finnwatch vaatii tuoreessa raportissaan vaate- ja tekstiiliteollisuudelta enemmän ympäristötoimia. Järjestö moittii teollisuutta muun muassa siitä, että vaatteita valmistetaan fossiilisilla polttoaineilla ja että kysynnän ennakoinnissa on ongelmia, jotka aiheuttavat hävikkiä. Myöskään vaatteissa käytetyt kuidut eivät juuri kierrä uusiksi vaatteiksi.
Päästöjen vähentäminen ja kierrätysmateriaalien käytön lisääminen ovat olleet toistaiseksi pintapuolisia, järjestön keskiviikkona julkistama raportti toteaa.
– Ilmastotoimissa painotus on ollut oman toiminnan suorissa päästöissä, vaikka suurimmat päästöt syntyvät vaatteiden alihankintana tapahtuvassa tuotannossa, raportissa sanotaan.
Raportin mukaan ala hyödyntää muiden teollisuudenalojen jätevirtoja, mutta tämän sijasta tulisi kierrättää käytöstä poistettavia vaatteita uusiksi vaatteiksi.
– Kierrätysmateriaalin käyttö saa paljon huomiota markkinoinnissa, mutta kyse on pääosin siitä, että vaatteissa käytettävän polyesterin raaka-aineena hyödynnetään käytettyjä muovipulloja, sanoo järjestön ilmastoasiantuntija Lasse Leipola tiedotteessa.
Vaatteissa käytettyjen materiaalien kierto uusiksi vaatteiksi on vielä hyvin kehittymätöntä, raportti paheksuu ja arvostelee sitäkin, ettei tuotannon hukkapaloja hyödynnetä tarpeeksi.
Kaiken kaikkiaan Finnwatch toteaa, että vaate- ja tekstiilialan ympäristövaikutusten saattaminen kestäväksi edellyttää nopeaa ja mittavaa muutosta tuotteiden valmistustapaan sekä tuotantomäärien vähentämistä.
Lue myös: Pelkkiä vihreitä lupauksia? Päästöjen kompensointi on yrityksille enemmän maineenhallintaa kuin todellista vaikuttamista
Valmistusta takaisin Eurooppaan?
Finnwatch kertoo sen kyselyistä ilmenneen, että vain harvat yritykset edellyttävät alihankkijoiltaan päästöraportointia tai -vähennystoimia.
Suomen Tekstiili & Muodin toimitusjohtaja Marja-Liisa Niinikoski huomauttaa, että yritysten valmius ja kyvyt työskennellä ilmastoystävällisen tuotannon kehittämiseksi vaihtelevat, mutta osa toimijoista on tarkoin selvillä esimerkiksi käyttämiensä raaka-aineiden tuotantotavoista.
Niinikoski pitää digitaalisia ratkaisuja merkityksellisinä, kun alihankkijoiden toimintaa ja tuotantotapoja parannetaan.
– Kehitämme Teknologiateollisuuden kanssa digitaalisen tuotepassin konseptia. Hallittavaa dataa on paljon, joten digitaalinen ratkaisu auttaa, jotta pääsisimme käsipelistä todennettuun ja jäljitettävissä olevaan arvoketjuun.
Finnwatchin mukaan Kiinan osuus kansainvälisestä vaateviennistä on laskenut merkittävästi maan palkkatason kohotessa. Nousevia tuotantomaita ovat esimerkiksi Bangladesh, Turkki ja Vietnam sekä Etiopia ja Honduras.
Suomen Tekstiili & Muodin jäsenyritykset ovat teettäneet vaatteita muun muassa Baltiassa, Turkissa ja Intiassa, kertoo Niinikoski. Tuotantomaiden keskittyminen voi aiheuttaa yrityksille vaikeuksia, ja siksi tuotantoa saattaisikin siirtyä takaisin Eurooppaan, hän pohtii.
– Jos globaalisti kaikilla toimijoilla on vain tietyt tuotantomaat, tällaisissa kriiseissä, kuten koronapandemia, siihen sisältyy valtava riski. Siksi näemme tuotannon hajautumisen siirtymän. Oma arvioni on, että Euroopassa tehdään jatkossa enemmän.
Oma kysymyksensä on osaavan työvoiman riittävyys.
– Löytyisikö esimerkiksi Suomesta tarpeeksi työvoimaa vaikkapa teknisesti vaativien tuotteiden ompeluun, kysyy Niinikoski.