Kansainväliset sopimukset suojelevat siviilejä sodassa, mutta niitä voi käyttää myös väärin – "On parempi olla realisti kuin utopisti"

Huomenta Suomessa vierailleet historioitsija, dosentti Lasse Laaksonen ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston puheenjohtaja Frank Johansson ovat erimielisiä siitä, pitäisikö kansainvälisiä sopimuksia muuttaa sen vuoksi, että turvapaikanhakua käytetään hybridivaikuttamisen välineenä.

Sodat ja konfliktit ovat kautta aikojen saaneet liikkeelle suuria ihmismääriä. Tämän hetkisistä sodista muun muassa Syyrian ja Jemenin sisällissodat ja Ukrainan sota ovat ajaneet miljoonia ihmisiä jättämään kotinsa.

Kansainväliset sodankäyntiä sääntelevät sopimukset solmittiin suurelta osin toisen maailmansodan jälkeen sodan aiheuttamien massiivisten tuhojen jälkeen ja niiden estämiseksi.

 – Edelleenkin on vaikea löytää sellaista sotaa, jossa sodankäynnin sääntöjä ei rikottaisi. Kysymys onkin se, että jos näitä sääntöjä ei olisi, niin rikottaisiinko niitä vielä enemmän, kysyy Frank Johansson.

Lue myös: Orpo: Uusia päätöksiä itärajalle valmistellaan: "Yhä enemmän viitteitä siitä, että toiminta on järjestettyä"

Vaikka siviiliväestöä kohtaa kohdistetaan edelleen jatkuvasti sotatoimia, Johanssonin mukaan sodankäyntiä sääntelevät kansainväliset sopimukset eivät suinkaan silti ole turhia. Nykyään sotarikoksia määränneitä johtajia voidaan tuoda oikeuden eteen. Varhaisemmassa historiassa tätä ei juuri tapahtunut.

– Ei heitä ole kovin paljoa, ehkä kahden käden sormilla laskettava määrä, mutta se on kuitenkin trendi joka kasvaa. Koska säännöt ovat ja koska niitä on rikottu, niin niiden rikkojia tuodaan yhä enemmän tuomiolle. 

Pitäisikö sopimukset neuvotella uudestaan?

Historioitsija ja dosentti Lasse Laaksosenmukaan nykyisiä turvapaikanhakua määritteleviä sopimuksia pitäisi muuttaa, koska turvapaikanhakua voi käyttää myös hybridivaikuttamisen välineenä.

– Kyllä niitä sopimuksia pitää päivittää. Täytyy olla realisti eikä utopisti. Jos ajatellaan itärajan tilannetta, niin kyllähän suvereenin kansallisvaltion pitää saada pitää rajansa pitää kiinni, koska kansallinen turvallisuus menee muun edelle. Venäjän kohdalla tämä ei ole pelkkää hybridisodankäyntiä vaan se on sodan väline, Laaksonen sanoo.

Johansson on eri mieltä Laaksosen kanssa sopimusten muuttamisesta. Hänen mukaansa kansainväliset sopimukset ovat muuta lainsäädäntöä keskeisempiä ja lisäksi lukuisten valtioiden välisten sopimusten uudelleenneuvottelu saattaa olla käytännössä mahdotonta.

– Niissä arvoissa, joihin me olemme sitoutuneet, ihmisoikeussopimukset ovat aivan keskiössä. Jos lähdemme alittamaan rimaa näissä asioissa, silloin herää kysymys, että mitä asioita me itsemääräämisoikeudellamme puolustamme, Johansson sanoo.

Lue myös: Orpo: Koko itäraja voitaisiin sulkea – "Ratkaisuja haetaan varmaankin tämän päivän aikana"

Johansson huomauttaa, että nyt itärajalle saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä on varsin pieni. Hänen mukaansa Suomi suoriutui hyvin ukrainalaisten pakolaisten vastaanottamisesta. Laaksosen mukaan kyse ei ole tulijoiden määrästä vaan periaatteesta.

 – Lukumäärä ei ole merkityksellinen. Historian valossa tiedämme, että jos olemme pehmeitä, vaikutus on olematon. Jos liikaa joustetaan diktatuurin edessä, niin kyllä sieltä ihmisiä riittää, Laaksonen sanoo.

Johanssonin mukaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta on täysin merkityksetöntä, käyttääkö Venäjä turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisen välineenä vai ei.

– Rajalle tulevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi Syyriasta, Jemenistä ja Irakista, joista tulevat lähes aina saavat turvapaikan. Suomen lainsäädännön kannalta on täysin irrelevanttia, millä tavalla nämä ihmiset tulevat rajalle. Kun he tulevat rajalle, heidän pitää pystyä pyytämään turvapaikkaa ja meidän viranomaisemme hoitavat sen prosessin, Johansson sanoo.

Lue myös: Suojelupoliisi Halla-ahon uhkakuvista: "Ei tehokkain tapa vältellä turvallisuusviranomaisia"