Venäjän toiminta itärajalla on jälleen kiihdyttänyt keskustelua kansainvälisten sopimusten päivitystarpeista.
Kuin Troijan puuhevosen nykyaikainen kehikko. Näin kuvasi presidentti Sauli Niinistö turvapaikkaa koskevaa kansainvälistä säännöstöä presidenttikautensa viimeisessä valtiopäivien avajaispuheessaan.
Itärajan tilanne on jälleen vilkastuttanut Suomessa keskustelua turvapaikan hakemista koskevien kansainvälisten säännösten mahdollisista päivitystarpeista. Muun muassa yli 70 vuotta sitten Genevessä solmittu pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus on nostettu esille näissä keskusteluissa ja puheenvuoroissa niin Suomessa kuin muuallakin.
– Turvapaikkaa koskeva kansainvälinen säännöstö jättää mahdollisuuden johdetusti ja ilman humanitaarista tavoitetta siirrättää ihmisjoukkoja tai houkutella niitä siirtymään maasta toiseen. Välineen käyttäjälle se on kuin Troijan puuhevosen nykyaikainen kehikko, vaikka tarkoitusperä poikkeaisikin tarustosta. Sitä Genevessä 1951 tai jälkeen tehdyissä säädöksissä ei osattu kuvitellakaan, muotoili esimerkiksi Niinistö helmikuisessa puheessaan.
Geneven sopimuksen uudistaminen ei olisi kuitenkaan mikään yksinkertainen prosessi, sanoo Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Milka Sormunen.
– On myös todella epärealistista, että poliittisesti asiasta päästäisiin sopuun, jonka sopimusvaltiot olisivat valmiita hyväksymään, Sormunen arvioi STT:n haastattelussa.
Kaikkien pitäisi ratifioida
Sveitsin Genevessä solmittu sopimus toimii pohjana myös lainsäädännölle ja muille sopimuksille. Jokaisella Geneven sopimuksen ratifioineella valtiolla on käytännössä mahdollisuus käynnistää prosessi sopimuksen uudistamiseksi.
