Kaksi maailmansotaa kokenut 108-vuotias Amie jumppaa joka aamu: "Panadolia vahvempaa lääkettä en ole koskaan käyttänyt"

Iloisuus on aina ollut Amie Sundströmin elämässä läsnä. Ja tanssi.

– Tanssi oli elämäni, kertoo Sundström TV4:n videolla. 

Vanhoista valokuvista muistuu mieleen hauskoja muistoja. Sundström katselee vanhaa mustavalkoista valokuvaa tanssivasta nuorestaparista ja muistelee ensimmäistä tanssiaan, joka oli Charleston. 

– Tanssimme Jonin kanssa appelsiinitanssin. Olin pieni nainen ja Jon halusi testata, onnistuuko tanssi appelsiini pääni päällä tanssien. Voitimme sen tanssikisan ja saimme samppanjapullon palkinnoksi, nauraa Sundström.

Lue myös: 90 vuotta täyttävä, Marimekon pelastanut Kirsti Paakkanen kertoo MTV:n erikoishaastattelussa, miksi hänestä tuli ihailtu karrieerinainen: "Olin nuorena hirveän kova unelmoimaan – lapsettomuus on ollut elämäni suuri tragedia"

Tanssien läpi elämän

Tanssi on ollut Sundströmille koko elämä ja hän on saanut tanssia paljon. Vuonna 1910 syntynyt rouva pitää kunnostaan hyvää huolta edelleen.

– Aamuisin teen aina aamujumpan. Heittäydyn esimerkiksi sohvalle ja heiluttelen jalkojani. Tai kävelen reippaasti ympäri ja ympäri.

Kesäkuussa 109 vuotta täyttävä rouva ei ole ikinä käyttänyt panadolia vahvempaa lääkettä ja on oikein hyvässä kunnossa. Sundström toivoo saavansa olla lopun elämääkin terve.

– Ikä ei pelota, koska en tunne itseäni 108-vuotiaaksi.

Iällä ei ole merkitystä

Tällä hetkellä Sundström tuntee olonsa 75-vuotiaaksi, vaikka onkin Tukholman vanhin ja yksi Ruotsin vanhimmista naisista. Sundströmilla on paljon ystäviä. He käyvät kylässä tai sitten he menevät yhdessä alakertaan keskustelemaan ja katsomaan televisiota.

Nuorena Sundström oli naimisissa seitsemän vuotta, mutta erosi ja jäi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Valkoiselle silkistä tehdylle hääpuvulle hän päätti tehdä jotain, joten hän leikkasi sen ja värjäsi sen vaaleansiniseksi ja lähti ulos tanssimaan. Ja hauskaa oli.

Iloisuus on aina läsnä

Sundström kertoo, että vaikka hän välillä ikävöikin tanssimista, hän on kuitenkin saanut tanssia paljon. Ja kokea paljon.

– Oikeastaan olen kokenut kaiken, Sundström naurahtaa. Kaksi maailmansotaakin. Sota-ajasta ei ole kuitenkaan mukavia muistoja.

Monet ystävät olivat köyhiä ja elivät karuissa olosuhteissa. Keittiön tilalla oli esimerkiksi maakellari, kertoo Sundström. Sundström itse asui ihan tavallisessa asunnossa.

Vanhoja aikoja muistellessa Sundström kuvailee, että ennen vanhaan ihmiset olivat jotenkin iloisempia. Ja toisista pidettiin huolta. Ennen vanhaan kaikki oli paremmin, hän lisää.

Iloisuus on aina ollut Sundströmin elämässä läsnä.

– Se periytyy varmasti äidiltäni, joka oli myös aina iloinen. Äitini kävi myös paljon tanssimassa. Hän myös aina kehotti meitä nuoria menemään tanssimaan ja nauttimaan elämästä. Ja minulla on tosiaan ollut paljon hauskaa elämässäni.