Kommentti: Sipilän seitsemän syntiä

Onpa kohusta mitä mieltä tahansa, ei liene epäselvyyttä, että Sipilä on tehnyt matkan varrella virheitä. Syöttänyt niin sanotusti vastustajan lapaan.

1. Sipilä otti hallitusta muodostettaessa myös omistajaohjauksen salkun itselleen. Epäkiitollinen tehtävä on hallituksen Musta Pekka -kortti, joka on heilutellut ennenkin useita ministereitä sekä vie paljon aikaa ja energiaa. Omistajaministeri voi vain epäonnistua, enemmän tai vähemmän.

Ainoa järkeenkäypä selitys on, että Sipilä aikoo remontoida valtion omistajapolitiikan passiivisesta seuraajasta aktiiviseksi tekijäksi - ja hän haluaa itse olla vasaran varressa. Omistajaohjauksen ja Solidiumin henkilösuhteet tulehtuivat viime vaalikaudella, ja näitä jälkiä Sipilä yrittää siivoilla.

2. Omistajaministerin tehtäville oli toki hankala löytää toista ottajaa, sillä kaikilla ministereillä ovat kädet täynnä töitä. Tässä virhe numero 2: ministereiden määrän vähentäminen 14:ään. Jo pelkästään EU työllistää ja Bryssel kutsuu ministereitä sellaisella tahdilla, että hallituksen työtaakka on paisunut hurjasti sitten 1990-luvun.

Mitätön säästö, silkkaa populismia ja iso vahinko, mikäli lainvalmistelutyö kangertelee. Omituisia, massiivisia yhdistelmäsalkkuja. Ja liian pieni avustajakaarti nääntyneenä.

3. Sipilän olisi pitänyt alusta alkaen kertoa omistuksistaan ja omaisuudestaan huomattavasti enemmän kuin laki edellyttää eli kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Mieluummin julkisuudessa kertakirpaisu kuin ainainen kitinä.

Raadollista mediaa kiinnostaa eniten tietenkin se, kuinka suuri Sipilän omaisuus on: kuinka paljon tilillä on rahhoo?

4. Myös Sipilän lasten omistukset Fortel Invest -sijoitusyhtiön kautta muutamiin yhtiöihin olisi kannattanut julkistaa heti. Lasten omistukset yhtiöistä ovat niin pieniä osuuksia - jopa alle prosentin suuruisia - että on kummallista, miksi niistä ei ylipäätänsä ole luovuttu. Pienessä maassa tiet kuitenkin vääjäämättä joskus kohtaavat.

5. Kohun keskellä, tai itse asiassa jo ennen sitä, Sipilällä olisi pitänyt olla oma viestintäpäällikkö. Valtioneuvoston viestintää johtava Markku Mantila on tehnyt sen minkä virkamies tekee, mutta kriisitilanteessa pääministeri tarvitsee hengenheimolaisen huutoetäisyydelle 24/7. Poliittinen viestintäpomokaan ei auta, jos Sipilä ei kuuntele tai älyä kysyä neuvoja tiukan paikan tullen.

Isossa maailmassa on paljon käytetty spokespersonia. Suomalaiselle avoimuudelle olisi tuhoisaa, jos pääministeri työntäisi meilläkin mikrofonien eteen viestintäjohtajansa. Myös median on syytä pohtia vakavasti, mihin tulehtunut tilanne voi pahimmillaan johtaa.

6. Poliitikon ei kannata lähteä hippasille median kanssa, ei ainakaan lähettää sähköpostitulvaa toimittajalle. Toisaalta nyt Sipilän ei kannata uhriutuakaan ja linnoittautua oman bloginsa taakse.

Yleensä viilipyttymäisen Sipilän tunteet nousevat pintaan, kun kyse on lapsista, omaisuudesta, uskonnosta. Erityisesti kun kyse on lapsista. Se on inhimillisesti ymmärrettävää perhettä kohdanneen tragedian jälkeen.

7. Sipilä on saanut kohun keskellä olemattomasti tukea hallituskumppani kokoomukselta. Puheenjohtaja Petteri Orpo on ollut viime aikoina hiljaa ja hänen ensimmäistä Terrafame-lausuntoaan marraskuussa ei tulkittu naapurissa varsinaiseksi tuenosoitukseksi.

Keskustalaiset muistelevat nyt, kuinka Sipilä tuki ministereitä Alexander Stubb ja Lenita Toivakka heidän vaikeilla hetkillään.

Korvia huumaavasta hiljaisuudesta tulee mieleen kaksi kysymystä: Onko kokoomus huolissaan paikallaan junnaavasta gallupkannatuksestaan? Vai jäikö kokoomuslaisille sittenkin haava reilun vuoden takaisesta hallituskriisistä, kun Sipilä jo varoitteli kävelevänsä presidentin luokse?

Avokonttorin leppoisa tunnelma taitaa olla muisto vain.

PS. Sipilän mahdolliseen jääviyteen tai esteellisyyteen en ota edes vihjailevaa kantaa tai lähde saivartelemaan. Olen toimittaja, en juristi.