Kadulla asuva nainen pärjää paremmin mieheksi tekeytyneenä

Pojaksi ja mieheksi tekeytyminen on tuttua Kairon kaduilla eläville tytöille ja naisille. Kadulla elänyt Nada meni niin pitkälle, että leikkasi rintansa pois lihakirveellä. 

Kairon Dokkin kaupunginosassa pölyiseen autoon nojaava Nada näyttää ensisilmäyksellä mieheltä. Päällään hänellä on väljä huppari ja urheiluhousut, jalassa varvassandaalit. Lyhyet hiukset yltävät juuri ja juuri pienelle sykerölle niskaan. 

– Useimmiten minua luullaan edelleen mieheksi. Nyt en enää välitä, mitä ihmiset ajattelevat, mutta joskus se oli elämän ja kuoleman kysymys, Nada kertoo.

Hän syntyi köyhän kuusilapsisen kairolaisperheen kuopukseksi noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nadan äiti kuoli tytön ollessa kymmenvuotias. Väkivaltainen isä muuttui leskeksi jäätyään entistä väkivaltaisemmaksi.

– Isä yritti raiskata minut, mutta teini-ikäinen veljeni tuli väliin ja pelasti minut. Isä hakkasi meidät molemmat mustelmille ja karkasimme kotoa, Nada kertoo. 

Nadan veli tunsi kadulla eläviä nuoria.

– Aluksi kaikki oli aika hyvin, koska jengi suojeli minua.  Kun tulin murrosikään ja aloin näyttää naiselta, minun oletettiin hankkivan rahaa prostituoituna.

Nada teippasi rintansa litteiksi, leikkasi hiuksensa lyhyeksi, pukeutui poikien vaatteisiin ja lähti veljensä kanssa Kairon toiselle laidalle. Toimeentuloa he saivat pesemällä autoja ja auttamalla parkkipaikalla tai rakennuksilla. 

Aiemman jengin johtaja sai tietää Nadan olinpaikan, etsi hänet käsiinsä ja raiskasi. Nada muistelee olleensa tuolloin noin 16-vuotias.

– Olin epätoivoinen ja varastin teurastamosta kirveen. Turrutin itseni liimalla ja hakkasin rintani irti. Tuuperruin verenhukkaan ja veljeni toimitti minut sairaalaan, jossa minuun ommeltiin paljon tikkejä.
Nada kertoo tapahtuneesta ilmeettömänä.

– Nyt olen pelkkä ihmishirviö, hän sanoo ja naurahtaa ironisesti.

Nada asuu tätinsä luona ja tekee kotisiivoustöitä naapurustossa niissä perheissä, joissa hänen olemuksensa hyväksytään. 

– Onneksi olen päässyt pois kadulta ja irti huumeista, joita käytin vuosia. Haluaisin unohtaa kaiken entisen, mutta menneisyyteni on tuhonnut koko tulevaisuuteni. 

Lippalakki peittää hiukset

Parikymppiselle Karimalle mieheksi tekeytyminen on jokapäiväistä. Hän ei ole leikannut pitkiä hiuksiaan, mutta kätkee ne tiiviille nutturalle lippalakin alle. Väljissä housuissa ja paidassa hän näyttää mieheltä.

– Tavallaan tämä pukeutumistyyli on tiedostamatonta, koska kadulla on paljon helpompi olla jos minua luullaan mieheksi. Naiselle kadulla on paljon enemmän vaaroja kuin miehelle, Karima sanoo.

Karima kätkee kadulla hiuksensa lippalakin alle ja pukeutuu pitkiin housuihin.

Karima on elänyt kadulla noin puolet elämästään.  Hän ajautui kadulle kymmenvuotiaana sen jälkeen kun hänen isänsä oli joutunut vankilaan ja äiti löytänyt uuden miehen, joka ei hyväksynyt Karimaa. 

– Osaan olla myös naisellinen silloin kun siitä on hyötyä taloudellisesti, Karima sanoo häpeilemättä.

Karima ansaitsee elantoaan lähinnä epävirallisena parkkipaikan hoitajana ja myymällä teetä kadulla. Viime vuosi oli hänelle hyvin vaihteleva.

Viime keväänä hän pääsi kadun telttakodistaan omaan kotiin suomalaisen kansalaisjärjestön Kulttuurikameleontit ry:n avustuksella. Hän ehti asua kodissaan vain lyhyen aikaa kunnes sai kahden vuoden vankeustuomion huumeiden myymisestä. Hän vapautui vankilasta kuitenkin muutamassa kuukaudessa.

– Nyt minulla ei ole edes telttakotia. Kolmevuotias poikani asuu tätini luona. Yritän selvitä päivä kerrallaan, mutta ehkä poliisi taas pian nappaa minut, Karima sanoo.

Hänen kasvoissaan ja olemuksessaan on samaa ilmeettömyyttä kuin Nadassa. Silmistä paistaa tyhjyys, jossa välähtää ajoittainen aggressio.

Nadalla ja Karimalla on Egyptissä jopa miljoonia kohtalotovereita. Tietoa katulasten määrästä ei ole ja arviot vaihtelevat suuresti muutamista kymmenistä tuhansista jopa kolmeen miljoonaan.

Katulapsiongelman taustalla on monia tekijöitä, joiden yhteisenä nimittäjänä on perheet taloudelliseen ja sosiaaliseen ahdinkoon ajava köyhyys.  Egyptissä on vain muutama katulapsia auttava järjestö, joiden työn haasteellisuutta lisää kansalaisten negatiivinen asenne katulapsia kohtaan.