Kadonnutta etsitään lähes päivittäin - muistisairaat eksyksissä yhä useammin

Karkeasti arvioiden Suomessa käynnistetään etsinnät kadonneen henkilön vuoksi lähes joka päivä.

– Vapaaehtoisella pelastuspalvelulla on vuosittain noin 200-300 tehtävää. Meillä etsitään jotain henkilöä melkein päivittäin jossain päin Suomea. Tehtäväprofiileita on erilaisia, mutta yhä enemmän on kadonneiden muistisairaiden etsintöjä. Karkea arvio on, että yli puolet etsintöjen kohteista on muistisairaita, vanhempia ihmisiä, kertoo Vapepa-toiminnan koordinaattori Heikki Väätämöinen.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on Suomen Punaisen Ristin koordinoima 50 järjestön ja yhteisön yhteenliittymä, jonka vapaaehtoiset hälytysryhmät auttavat viranomaisia erityisesti paljon pelastushenkilöstöä vaativissa tehtävissä. 

Samaa kerrotaan myös poliisilta.

– Poliisitehtävänä kadonneen henkilön etsintä, se että lapsi, vanhus tai sairas on kateissa, on päivittäistä poliisin toimintaa. Erityisesti muistisairaiden vanhusten etsiminen on melkeinpä päivittäistä, kertoo komisario Arto Vänninen Pohjois-Karjalan poliisista.

– Laajamittaisia operaatioita on muutamia kuukaudessa.

Vapepa yhä useammin mukana

Väätämöinen on iloinen siitä, että viimeisten parin vuoden aikana poliisi on pyytänyt Vapepaa aiempaa useammin mukaan etsintöihin.

Esimerkiksi Itä-Suomen alueella Vapepalla on ollut tänä vuonna jo 16 hälytystä, kun niitä viime vuonna oli yhdeksän.

– Meidät hälytetään aiempaa herkemmin mukaan. On aina parempi hälyttää lyhyemmällä varoitusajalla mukaan ja perua tarve, jos etsittävä löytyy, kuin jättää pyytämättä, Väätämöinen sanoo.

Vapepa on nopeimmillaan etsintäpaikalla puolen tunnin varoituksella. Sen verkosto kattaa koko Suomen.

- Paikallisesti saamme apuun kymmeniä ihmisiä, riippuen vähän etsinnän profiilista. Jos kyse on kiireellisestä etsinnästä, esimerkiksi pikkulapsesta, väkeä löytyy vieläkin nopeammin ja enemmän.

Viikonloput ja juhlapyhäyöt ovat haastavampia, mutta Väätämöisen mukaan apua viranomaisille löytyy aina kun tarve on.

– Suurin ero näkyy yleisön reaktiossa. Paikalle tulee yleensä nopeasti runsaasti väkeä, jos kyse on pikkulapsesta tai henkilöstä, jolla on heikko mahdollisuus selvitä vaativissa olosuhteissa.

Poliisi kehuu toimivaa yhteistyötä Vapepan kanssa.

-Saamme henkilöitä, kalustoa, muonitusta, ajoneuvoilla etsintää - mitä sitten tarvitsemmekaan, komisario Arto Vänninen kehuu.

Kadonnut lapsi koskettaa etsijöitä ja yleisöä

Väätämöisen arvion mukaan noin neljä viidestä etsinnästä päättyy onnellisesti eli niin, että etsittävä löytyy elossa. Kokenutkin etsijä liikuttuu lopputuloksesta.

– Olin esimerkiksi Etelä-Savossa etsimässä 11-vuotiasta lievästi kehitysvammaista tyttöä. Hän löytyi toisena päivänä ladosta piilosta, kuten oli vähän odotettukin. Se oli henkilökohtaisella tasolla hienoin tunne. Työn puolesta joka kerta tulee hyvä mieli, kun lukee uutisen, jossa etsintä on päättynyt onnellisesti, Väätämöinen kertoo.

Kentällä kokee kaikenlaisia tilanteita. Eräskin kerta etsittävä itse käveli johtopaikalle kysymään, mitä siellä tapahtuu.

– Hän oli saanut sairauskohtauksen marjametsällä. Häntä oli etsitty läpi yön. Aamun tunteina hän kuitenkin käveli johtopaikalle tietämättä etsinnöistä.

Vapaaehtoiset auttavat usein myös muussa kuin etsinnässä.

– Varsinkin, kun on nuoresta etsittävästä kyse, perheen hätä on käsinkosketeltavaa. Tarjoamme samalla henkistä tukea paikan päällä sekä pitkissä tilanteissa ulkopuolisillekin.

Joitain henkilöitä jää aina löytymättä. Etsijän kannalta pahinta onkin silloin, kun etsintä päättyy tuloksettomana.

– Voi olla, että ollaan päiväkausia haettu kadonnutta henkilöä todennäköiseltä alueelta ja etsittävä jää löytymättä. Se on henkisesti rankka paikka. Sitä ajattelee lähimmäisten tuskaa, kun henkilö jää kadoksiin, Väätämöinen sanoo.