Juomavesi saastui lyijystä: "Tämä on todellinen painajainen, uskallan käydä vain jääkylmässä suihkussa"

Vielä 50 vuotta sitten Flint oli amerikkalaisen autoteollisuuden kultakaupunki. ”Vehicle city” -nimellä tunnettu General Motorsin syntypaikka on sittemmin ollut taloudellisissa vaikeuksissa monia muita Yhdysvaltojen kaupunkeja kauemmin.

Ongelmat alkoivat 80- ja 90-luvuilla, jolloin GM ryhtyi sulkemaan tehtaitaan. Vuoteen 2001 mennessä kaupungin työttömyys oli kasvanut yli 11 prosenttiin. Lukema saavutti huippunsa vuonna 2009, jolloin jopa neljäs alueen asukkaista oli työttömänä.

Monet perheet ovat paenneet kaupungista parempien mahdollisuuksien perässä. Tällä hetkellä noin 15 prosenttia alueen asunnoista seisoo hylättyinä, ovet ja ikkunat laudoitettuina.

Muuttotappiosta ja laskevista verotuloista kärsinyt Flint on kamppaillut silmissä rapistuvan infrastruktuurin ylläpitämiseksi. Vesi on virrannut Flintin asukkaiden koteihin jo pitkään kunnostuksen tarpeessa olevia lyijyputkia pitkin.

Säästötavoitteet tekivät vedestä juomakelvotonta

Kaupungin juomaveden saastuminen alkoi huhtikuussa vuonna 2014, kun kaupunki poistui Detroitin vesijakelujärjestelmän piiristä.

60-luvulta lähtien vesi oli juoksutettu kaupunkiin läheisestä Huron-järvestä Detroitin vesi- ja jätelaitoksen hallinnoiman järjestelmän kautta.

Naapurikaupunki kuitenkin peri vedestä jatkuvasti korkeampia maksuja, ja Flintissä oli puhuttu jo pitkään oman vedenottoputken vetämisestä järvelle.

Maaliskuussa 2013 päättäjät äänestivät uuteen, rakenteilla olevaan jakeluverkkoon liittymisestä. Järjestelyn oli tarkoitus tuoda kaupungille mittavia säästöjä, ja mahdollistaa veden pumppaaminen Huron-järvestä ilman Detroitin perimiä välitysmaksuja.

Uuden putken odotettiin valmistuvan tämän vuoden kuluessa. Detroitin kaupungin kanssa solmittu vedenjakelusopimus kuitenkin raukesi jo huhtikuussa 2014, ja kaupunki joutui turvautumaan kaupungin läpi virtaavaan Flint-jokeen rakennushankkeen ajaksi.

Michiganin armeijan kansalliskaartin sotilaat valmistautuvat jakamaan kaupungin asukkaille pullotettua vettä paloasemalla 17. tammikuuta 2016. AFP / Lehtikuva

"Kuvittelimme sen olevan vain vitsi"

Flint-joen veden likaisuus oli alueen asukkaiden yleisessä tiedossa. Viemäreitä puhdistavan yrityksen omistava Jackie Pemberton kertoi Fivethirtyeight-uutissivustolle kieltäytyneensä alusta alkaen juomasta joesta pumpattua vettä, koska tiesi sen olevan epäpuhdasta.

Naisen yrityksen asiakkaina on useita alueen teollisuusyrityksiä ja tehtaita. Hänen mukaansa ne ovat laskeneet jätteitä jokeen vuosien ajan.

– Minä näin itse, mitä he laskivat viemäreistään alas, nainen kertoi haastattelussa.

Myös alueella pitkään asunut Rhonda Kelso suhtautui kaupungin ilmoitukseen vesilähteen vaihdoksesta epäuskoisena.

– Kuvittelimme sen olevan vain vitsi. Ikäiseni ja minua vanhemmat ihmiset puhuivat, että he eivät aio juoda joesta nostettua vettä, hän kertoi CNN:lle antamassaan haastattelussa.

Vaikka valituksia sateli, viranomaiset vakuuttelivat veden olevan juomakelpoista. Kaupungin entinen pormestari jopa joi sitä lasillisen tv-lähetyksessä vakuuttaakseen epäilijät.

Lastenlääkäri Mona Hanna-Attisha kuitenkin pisti muutoksen merkille välittömästi vesilähteen vaihduttua.

– Potilaiden vanhemmat valittivat heti. Vesi oli ruskeaa. Se näytti ällöttävältä ja maistui ällöttävältä, nainen kertoi Wired-uutissivuston haastattelussa.

Huolimattomuus johti katastrofiin

Maan hallituksen alaisessa ympäristönsuojeluvirastossa EPA:ssa työskentelevä Joel Beauvais kertoi keskiviikkona pidetyssä kongressin kuulemisessa, että Michiganin osavaltion ympäristöviranomaiset olivat ohjeistaneet Flintin kaupunkia jättämään joen veden käsittelemättä korroosionestoaineella.

Ohjeistus oli vastoin liittovaltion lakia, joka vaatii korroosionestoainetta käytettävän aina tarvittaessa. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa Flint-joen veden todettiin olevan juomakelvotonta, ellei siihen lisättäisi kyseistä ainetta.

Hanavesi muuttui ruskeaksi, koska käsittelemätön jokivesi liuotti kaupungin putkistojen sisäpinnoitteena käytettyä rautaa. Syöpymistä vauhditti kloori, jota veteen oli lisätty kesällä 2014 tehtyjen kolibakteerihavaintojen myötä.

Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että raudan lisäksi putkista irtosi juomaveteen raudan lisäksi lyijyä.

Ensimmäiset havainnot veden myrkyllisyydestä tehtiin, kun joukko Virginian teknillisen yliopiston tutkijoita alkoi epäillä kaupungin viranomaisten vakuutteluita veden turvallisuudesta. Ryhmä suoritti kokeita ja havaitsi näytteissä kohonneita lyijypitoisuuksia.

Löydökset eivät kuitenkaan saaneet valtaapitäviä muuttamaan kantaansa. Tutkijoille vakuutettiin, että kaupungin omat tutkimustulokset ovat tarkempia, eikä huolta veden vaarallisuudesta ole.

Veden lyijypitoisuuden todistanut lääkäri lytättiin

Lääkäri Mona Hanna-Attisha kohtasi vastaanotollaan yhä useampia huolestuneita vanhempia. Lasten ihottumat ja hiusten irtoilu hermostuttivat monia.

Lääkäri tarkasteli lasten verinäytearkistoa, ja hämmästyi verratessaan lasten veren lyijypitoisuuksista ennen ja jälkeen vesilähteen vaihdon. Lukemat olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi sen jälkeen, kun kaupungin läpi virtaava joki oli valjastettu juomaveden lähteeksi.

– Kun minä ja tutkimusryhmämme näimme lyijyn kertyvän lapsiin ja tiesimme mitä siitä aiheutuisi, menetimme yöunemme, Hanna-Attisha sanoi CNN:n haastattelussa.

Ilmoitettuaan löydöksistään nuori lääkäri joutui julkisen ryöpytyksen kohteeksi. Kaupunki parjasi naisen tutkimustuloksia ja väitti niiden lietsovan hysteriaa. Viikkoa myöhemmin kaupunki kuitenkin myönsi naisen olevan oikeassa.

Veden ottaminen joesta lopetettiin muutamaa viikkoa myöhemmin. Kaupungin ikääntyneet vesiputket kuitenkin ehtivät vaurioitua niin pahasti, että lyijyä on havaittu liukenevan veteen vielä senkin jälkeen, kun Flint palasi Detroitin vesi- ja jätelaitoksen asiakkaaksi.

Flintissä asuva Michael Webber kertoo The Wall Street Journal -lehdessä, että tilanne on painajaismainen. Hänen perheensä rajoittaa vesijohtoveden käyttöä edelleen.

– Käytämme vesijohtovettä niin vähän kuin mahdollista. Pesemme hampaammekin pullovedellä. Suihkussa käyn vain satunnaisesti sisään ja ulos -tyyliin, ja niin jääkylmää kuin kestän, koska lämmin vesi irrottaa putkista enemmän lyijyä, Webber kertoo.

Vaarallinen hermomyrkky

Elimistölle turvallista lyijypitoisuutta ei ole määritelty. Lasten tiedetään saavan oireita jo pienestäkin altistumisesta aineelle. Sen tiedetään muun muassa alentavan älykkyysosamäärää ja aiheuttavan käytöshäiriöitä.

– Se on hyvin tehokkaaksi todettu hermomyrkky. On paljon todisteita siitä, miten lyijy vaikuttaa lapsiin, Hanna-Attisha kertoi CNN:lle.

Lyijymyrkytys aiheuttaa terveysongelmia pitkällä aikavälillä. Aineen kertymistä elimistöön ei voi osoittaa verikokeista, sillä se näkyy niissä vain noin kuukauden ajan. Lyijy kertyy luihin, hampaisiin ja pehmytkudoksiin, ja aiheuttaa sairauksia jopa sukupolvien yli.

– Jos haluaisit sairastuttaa väestön sukupolviksi eteenpäin, se on mahdollista lyijyn avulla, hän sanoi.

Raskausajan altistuminen voi vaikuttaa syntymättömään lapseen ja vielä tämän jälkeläisiinkin. Kaikkia Flintin lähes 10 000 lasta tullaan jatkossa hoitamaan lyijylle altistuneina. 

Flint-joesta otetun veden käsittelemättä jättäminen toi kaupungille vain noin sadan dollarin säästön päivässä. Myrkyttyneen vesijohtoverkoston uusiminen ja lyijymyrkytyksestä kärsivien asukkaiden terveydenhoitokulut tulevat maksamaan kaupungille miljoonia. 

Suomessa lyijyputkista ei vaaraa

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan lyijyn käyttö vedenjakeluverkostoissa on maailmanlaajuisesti tärkein terveyteen vaikuttava ongelma.

Satakunnan ammattikorkeakoulussa tehdyssä selvityksessä kerrotaan, että Suomessa ei ole käytetty lyijyputkia kuin poikkeustapauksissa vesihuollon alkuvaiheissa. 

Suomalaisten suurten ja keskisuurten vesilaitosten putkistoissa yleisimmin käytetyt materiaalit ovat kova polyeteeni (28,6%), pallografiittirauta (22,5%), polyvinyylikloridi (17,2%) ja harmaa valurauta.

Flintin kaltaista laajaa lyijymyrkysepidemiaa ei siis Suomessa tarvitse pelätä. Muut vedenjakelujärjestelmiin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin mahdollisia.

Jarkko Rapala Sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että Suomen vedenjakeluinfrastruktuuri kaipaa uudistuksia. 

– Viime vuosina on panostettu vesijohtoverkoston kuntoon liian vähän. Se on helppo unohtaa, kun se on siellä maan alla näkymättömissä. Verkostot rapistuvat, ja se aiheuttaa enemmän putkirikkoja ja mahdollisia vaaratilanteita myös veden laadulle, hän sanoo.

Rapalan mukaan tilanne on hyvin vedenhuoltolaitosten tiedossa, mutta korjausten rahoitus puuttuu.

– Sähköverkkojen saneerauksista puhutaan nykyään kovin paljon, mutta tulevaisuudessa iso riski piilee myös vesijohtoverkoston kunnossa.

Vesi-infrastruktuurin laiminlyönti voi johtaa esimerkiksi yleistyviin vesikatkoksiin tai putkirikkoihin, jotka saattavat aiheuttaa juomaveden saastumisen.