Ukrainassa ja maailmalla seurataan nyt jännityksellä eteläisen Hersonin alueen rintaman tapahtumia, kun Ukrainan armeija valtaa kylä kerrallaan takaisin Venäjän pitkään miehittämiä seutuja. Ukrainan päätavoite tällä ilmansuunnalla on itse Hersonin kaupungin vapautus miehitykseltä, joka on jatkunut yli seitsemän kuukautta.
Hersonin kaupungin vapautus on kohtalonkysymys paitsi sille itselleen, myös naapurikaupunki Mykolajiville, joka on sodasta eniten kärsineitä yhä ukrainalaisten hallitsemia kaupunkeja.
Mustanmeren rannikolla, lähellä Dneprjoen alajuoksua ja Hersonia sijaitseva Mykolajiv on joutunut tykistö- ja raketti-iskujen kohteeksi sodan lähes jokaisena päivänä, mutta kaupunki on sitkeästi torjunut venäläishyökkääjät ja estänyt miehittäjien etenemisen rannikkoa pitkin Odessaan. Tästä hyvästä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi antoi Mykolajiville "sankarien kaupungin" arvonimen.
Mykolajivin sankarit ovat kuitenkin janoisia. Säännöllisten venäläisiskujen lisäksi kaupunkilaiset kärsivät vakavasta vesikriisistä. Makea putkivesi kaupunkiin katkesi Venäjän tuhottua Hersonin alueen vesiputken vuoden alkupuolella. STT vieraili lokakuun alussa Mykolajivissa samaan aikaan kun ensimmäiset tiedot Ukrainan etenemisestä Hersonin alueella alkoivat tihkua sosiaaliseen mediaan.
"Jopa käsiä kirvelee pestessä"
Kaupunkilaisten arkea rytmittävät jokapäiväiset käynnit vesipisteillä. Vettä täytyy hakea jopa pari kertaa päivässä, sillä hanasta tällä hetkellä tuleva suolavesi ei sovi oikein mihinkään.
– Hanavesi on hyvin suolaista, sitä käytetään vain teknisiin tarkoituksiin. Kun siinä pesee pyykkejä, niin puhtaissa ja kuivatuissa vaatteissa tuntuu kuitenkin se suola. Kun putkistoon tehtiin toinen isku vähän aikaa sitten, hanavesi muuttui vielä huonommaksi, siihen tuli ruostetta ja lisää suolaa, kertoo STT:lle vettä kadulla selkä vääränä raahaava Vladimir Kvasov, 61, joka on elänyt Mykolajivissa yli 20 vuotta.
Putkivesi ei sovi myöskään peseytymiseen, Kvasov kertoo.
– Jopa käsiä kirvelee niitä pestessä, en siksi peseydy siinä vedessä. Minulla on omakotitalo, jossa on suihku ulkona, panen tätä vettä tynnyriin. En tiedä, mitä teen talvella. Hanavesi on niin suolaista, että jos sillä peseytyy, se kuivattaa ihoa. Astiat pesemme aluksi suolavedellä ja huuhtelemme ne sitten tällä, Kvasov sanoo kantamuksistaan.
Mykolajivin kaupungin noin puolesta miljoonasta asukkaasta on kaupungissa jäljellä hieman yli 200 000. STT:n kadulla näkemistä ihmisistä monet ovat iäkkäitä kaupunkilaisia, jotka eivät pysty lähtemään tai eivät vain halua paeta kodeistaan. Osa alueen iäkkäistä asukkaista osallistui jopa aluepuolustukseen Venäjän hyökkäyksen alussa, jonka kaaoksessa myös siviilit puolustivat kotejaan venäläishyökkääjiltä.
– Sain haavan pommista, kolmessa kohtaa osui jalkaan. Olin kuukauden sairaalassa ja puolitoista kuukautta kuntoutuksessa. Vielä löytyi yksi pieni sirpale, joka on edelleen jalassa, muistelee vesipisteellä käynyt 71-vuotias mies, joka kertoo nimekseen myös Vladimir.
Raketti-iskussa haavoittunut iäkäs mies osallistui kamppailuun, jossa siviilit estivät venäläisten desanttien etenemistä hyökkäyksen alussa. Kuolema kävi tuolloin lähellä, mutta Vladimir säästyi omalla ensiavullaan.
– Vain tämän takia säilyin elossa. Kirurgi kertoi, että jos en olisi itse pysäyttänyt verenvuotoani, olisin kuollut. Otin housut pois ja näin, että veri oli vuotamassa vauhdilla pois. Panin siihen vaatteen ja sidoin sen kaulaliinalla, ja sen päälle kiristin vielä verenvuodon pysäyttävän langan.
"Meitä on kotona kolme, ja olen se nuorin," sanoo 71-vuotias
Nyt Vladimir käy vesipisteellä kasvomaskin kanssa, sillä haavoittumisen jälkeen alentuneen vastustuskyvyn vuoksi hän sairastui edellisviikolla koronaan. Vanha ja äskettäin sairastunut mies joutuu silti kantamaan raskaat vesiastiat itse, sillä hän on taloutensa kynnelle kykenevin.
– Meitä on kotona kolme ja olen meistä se nuorin, Vladimir kertoo.
Vesipisteen yhteydessä jaetaan myös esimerkiksi ruoka- ja vaateapua kaupungin asukkaille. Paikalla ovat Punaisen ristin avustustyöntekijät, vapaaehtoiset ja kaupungin edustajat. Asukkaat voivat hakea täältä korvauksia, jos heidän kotinsa on tuhoutunut Venäjän iskuissa.
Siviilien ohella vapaaehtoisten verkostot pyrkivät kaikin keinoin tukemaan rintamalla taistelevia sotilaita, jotka varsinkin talven lähestyessä tarvitsevat kaiken mahdollisen juoksuhautaelämää helpottavan tavara-avun.
– Sotilaskomentajat soittavat meille ja me tuomme sotilaille tarvittavia tavaroita. On erilaisia asioita, joita tarvitaan eri paikoilla, yleensä sadetakkeja, kuivia vaatteita, generaattoreita, varavirtalähteitä. Heti tarvitaan kaikenlaista, kun he ovat rintamalla kauempana sivistyksestä. Talvella tarvitaan lämpimiä vaatteita taistelijoille juoksuhaudassa, sekä myös lääkkeitä, kuumia juomia, lämpimiä alushousuja ja puseroita, kertoo vapaaehtoistyöntekijä Fedir Ruban.
3:29
Lue myös: Ukraina kutsui Venäjää "terroristivaltioksi" YK:n yleiskokouksessa – MTV seuraa sotaa
"Puolen vuoden päästä meillä ei enää ole vesiputkistoa"
Mykolajivin putkistoon päästettiin suolaista vettä Mustaanmereen laskevan joen alajuoksulta epätoivoisena väliaikaisratkaisuna, jolla kaupunginjohto pyrki välttämään Mariupolin kohtalon ja ostamaan aikaa Ukrainan armeijalle Hersonin rintamalla.
– Olemme ensimmäinen kaupunki maailmassa, joka on päästänyt suolaista vettä putkistoonsa. Siksi meillä ei ole tietoa siitä, miten ratkaista tämä tilanne. Luultavasti ei ole muita vaihtoehtoja kuin korjata kaupungin koko putkisto ja myös kaikki talojen putket, kertoo Mykolajivin kaupungin 1. varajohtaja Vitalii Lukov.
Venäjän hyökkäyksen alussa Mykolajivilla oli vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Jos veden virtaaminen putkistossa olisi pysähtynyt pitkäksi aikaa, kaupungin viemäri olisi mennyt tukkoon ja muuttunut käyttökelvottomaksi. Näin kävi Mariupolissa puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun vesi katkesi. Mykolajivissa suolavesi päästettiin putkistoon reilu kuukausi sen jälkeen, kun makea vesi Hersonista katkaistiin.
Suolaisen jokiveden päästäminen putkistoon osti kaupungille aikaa, mutta ei paljoa. Kaupungin viranomaiset arvelivat, että vesiputkisto kestää ruostuttavaa suolavettä noin puoli vuotta ennen täyttä hajoamista, parhaassa tapauksessa hieman pidempään. Tuosta puolen vuoden määräajasta on nyt kulunut nelisen kuukautta.
– Meillä on jäljellä huonoimmassa tapauksessa ainakin kaksi kuukautta, joiden ajan putkisto voisi vielä toimia, parhaimmassa tapauksessa kuusi kuukautta. Sen jälkeen vesisysteemi hajoaa kokonaan, koska jo nyt putket menevät rikki monessa paikassa. Valmistamme talveksi noin sata juomavesipistettä, joissa vesi ei jäädy, mutta puolen vuoden päästä meillä ei enää ole vesiputkistoa. Vaikka Hersonin vesi palaisi, puolen vuoden päästä ei ole enää mitään putkia, minne sitä voisi päästää, Lukov kertoo.
Lue myös: Suomalaisukrainalainen kapellimestari konsertoi sodan keskellä Lvivissä: "Jokaisen pommi-iskun jälkeen kansa on entistä vahvempi"
Varasuunnitelmaan ei löytynyt resursseja ennen suursotaa
Venäjä miehitti Hersonin lähellä sijaitsevan Krimin niemimaan jo vuonna 2014, ja seuranneet kahdeksan vuotta Ukraina on varautunut nyt koittaneeseen suursotaan Venäjän kanssa. Miksi sitten Mykolajiv ei noina vuosina varautunut tähän tilanteeseen suunnitelmalla Hersonin vesien katkeamisen varalle?
– Varasuunnitelmia oli kehitteillä jo Neuvostoliiton aikaan Tshernobylin säteilyn vuoksi. Silloin alettiin etsiä muita vaihtoehtoja, kuten kaivojen poraaminen maahan, mutta täällä on maan alla liian vähän vettä, Lukov sanoo.
Arvion mukaan lähimpään vaihtoehtoiseen makean veden lähteeseen on noin 80 kilometriä, eli kahteen suuntaan putken laskeminen tietäisi 160 kilometrin putken laskemista. Tähän ei löytynyt varoja ennen Venäjän hyökkäystä, eikä urakka nyt olisi mahdollinenkaan Venäjän pommitusten vuoksi.
– Valtion budjetillekin nämä olivat isoja summia, ja kaupungille aivan mahdottomia, kaupungin varajohtaja sanoo.
Mykolajiv on Lukovin mukaan paradoksaalisessa asemassa: kaupunki on veden ympäröimä joen rannalla ja meren rannikolla, mutta makeaa vettä ei löydy läheltä tarpeeksi kaupungin asukkaiden tarpeisiin. Kaupungin läpi virtaava Etelä-Bugin joki sekoittuu Mustanmeren suolaiseen veteen, ja lopputuloksena jokivesi on alajuoksullaan kaupungin kohdalla jo niin suolaista, että meriveden delfiinitkin joskus uivat Mykolajiviin asti.
Talven lähestyessä Mykolajivia uhkaa Venäjän iskujen ja vesikriisin ohella kolmas suuri vaara, nimittäin lämmityksen menetys. Kaupungin lämmitysjärjestelmässä kiertää yhä makea vesi eikä siihen ole päästetty suolavettä, mutta kaupungista noin 40 prosenttia saa lämpönsä yhdestä suuresta maakaasulla toimivasta lämpövoimalasta.
Tämän riippuvuuden vuoksi lähes puolet kaupunkilaisista voi menettää lämpönsä talvella, jos Venäjä tuhoaa voimalan.
