Julkisella puolella vähän ilmoituksia korruptiosta

Suomessa on julkisen sektorin korruptiota vain vähän, jos sen esiintymistä mitataan rikosilmoitusten määrällä. Keskusrikospoliisissa on valmistunut korruption tilannekatsaus, jossa on selvitetty korruption muotoja virka- ja lahjusrikosilmoituksissa. Virka-aseman väärinkäytöstä ja virkasalaisuuden rikkomisesta tehdään vuosittain noin 100 tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta, joista valtaosan tekevät kansalaiset. Lahjusrikoksista kirjataan vuosittain keskimäärin 15 tapausta, joista enemmistö tulee ilmi viranomaistoiminnan kautta.

Korruptio on yleisen määritelmän mukaan valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen edun saavuttamiseksi. Suomessa korruptiosta ei ole erikseen säädetty rikoslaissa, vaan ilmiön piiriin kuuluvia tekoja arvioidaan virka- ja lahjusrikosten sekä petos-, kavallus-, rahanpesu- ja sisäpiiririkosten tunnusmerkistöillä.

Yksityissektorilla tapahtuva mahdollinen korruptio sisältyy yleensä petoksiin tai kavalluksiin, joita poliisi tutkii vuosittain tuhansia. Katsauksessa ei ollut mahdollista selvittää, miten paljon näissä rikoksissa on korruption elementtejä.

KRP:n raportti on laatuaan ensimmäinen, ja se antaa vain viitteellisen kuvan korruptiotilanteesta Suomessa. Raporttiin on kuitenkin kirjattu havaintoja alueista, jotka vaatisivat lisäselvityksiä kokonaistilanteen hahmottamiseksi.

Virka-aseman väärinkäyttö ja virkasalaisuuden rikkominen

Rikoslain virkarikoksia koskevat säännökset koskevat niin virkamiehiä, julkista luottamustehtävää hoitavia henkilöitä kuin myös osittain julkisyhteisöjen työntekijöitä. Korruptioraporttia varten käytiin läpi kaikki vuonna 2006 tehdyt 115 ilmoitusta. Näistä valtaosa (99) tuli kansalaisilta, loput olivat poliisin itse havaitsemia rikosepäilyjä tai tulivat muilta viranomaisilta.

Ilmoituksista suurin osa koski toisaalta poliisi-, tulli- tai vankilaviranomaisten, toisaalta sosiaali-, terveys-, työvoima- ja opetusviranomaisten toimintaa. Sen sijaan julkista luottamustehtävää hoitavista kuten kunnanvaltuutetuista ei tehty juuri lainkaan virkarikostutkintapyyntöjä.

Virkarikoksissa voidaan korruptioksi katsoa tilanteet, joissa säännöksiä rikotaan edun tai hyödyn tavoittelemiseksi tai tarkoituksessa vahingoittaa jotakuta. Vuoden 2006 rikosilmoituksista noin kolmasosassa oli viittaus toisen vahingoittamiseen, kun taas hyödyn tavoittelu sisältyi neljännekseen tapauksista. Useimmiten tavoiteltu hyöty oli rahaa tai tavaraa, mutta muutamassa tapauksessa oli kyse myös jonkun henkilön suosimisesta.

Lahjusrikokset

Lahjusrikoksista käytiin läpi vuosina 2002 - 2007 tehdyt kirjaukset. Ilmoituksia oli kaikkiaan 91 kappaletta. Suurin osa tapauksista oli ns. vähäisen katukorruption tyyppistä, jossa yritettiin lahjoa poliisi-, tulli- tai rajaviranomaisia esim. luopumaan jostain toimenpiteestä. Lahjuksen tarjoajista valtaosa oli muita kuin Suomen kansalaisia.

Toiseksi suurin ryhmä olivat suuret talousrikoskokonaisuudet tai tapaukset, joissa työnantajan varoja oli käytetty väärin mm. petoksissa.

Lahjusrikoksista kaksi kolmasosaa tulee ilmi viranomaisten toiminnan kautta. Lakimiehet ja kansalaiset ovat myös tärkeitä ilmoittajaryhmiä.

Veroviranomaisilta tutkintapyyntöjä ei tullut yhtään. Joihinkin törkeistä veropetoksista käynnistettyihin tutkintoihin liittyi kuitenkin myös lahjontaepäilyjä. Viranomaisyhteistyönä tulisikin selvittää ilmoitusten tekemisen tehostamista.

Liiketoimintakieltoja ei ole lahjomisen perusteella määrätty Suomessa lainkaan tarkastelujaksolla, eikä alioikeuksissa ole myöskään tuomittu yhteisösakkoja lahjonnasta.

Piiloon jäävä korruptio

Suomea pidetään kansainvälisesti vertaillen maana, jossa on hyvin vähän korruptiota, ja tätä käsitystä tukee myös tilannekuvaraportti. Korruptio on kuitenkin uhka, joka tulee tiedostaa ja johon tulee suhtautua vakavasti.

Ruotsissa tehdyssä korruptioselvityksessä todettiin, että noin 60 prosenttia kaikista lahjontarikosepäilyistä liittyi ostoon ja hankintaan. Suomen aineistossa näitä tapauksia edustavat lähinnä kestityksen tai tavaran vastaanottamista koskevat tapaukset, joita oli neljäsosa aineistosta. Ruotsin tuloksen perusteella voisi olettaa, että hankintatoimen korruptiota jää Suomessa paljon piiloon, sillä ulkoistaminen on tehnyt meilläkin yrityksistä ja julkisyhteisöistä kasvavassa määrin palvelujen hankkijoita.

Ruotsin raportissa mainitaan korruption syihin liittyvänä alueena mm. lobbaaminen, jossa kontrollijärjestelmiä ja niiden tuomia ilmoittajia ei ole. Samoin raportissa mainitaan pienen maan tiiviit henkilösuhteet, mikä tekee vaikeaksi näyttää, että "hyvä veli" -palveluksia on vaihdettu tai että ystävyysverkostot ovat vaikuttaneet tehtyihin päätöksiin.

Suomessa tilanne on pitkälle samankaltainen. Palveluksia, kiitoslahjoja ja muita etuja ei mielletä korruptioksi, jolloin näistä tapauksista ei myöskään ilmoiteta viranomaisille.

Ulkoistamisen ja yksityistämisen lisäksi kaiken toiminnan kansainvälistyminen sekä järjestäytyneen rikollisuuden levittäytyminen laillisen liiketoiminnan alueelle ovat tekijöitä, jotka altistavat suomalaista yhteiskuntaa korruptiolle.

(MTV3)