Jos koronakriisi iskee maailman elintarvikemarkkinoille, voiko Suomeen tulla ruokapula? Asiantuntija kertoo, kuinka omavaraisia olemme lihan, viljan ja juuresten osalta

Kun hallitus määräsi maaliskuun puolivälissä Suomeen poikkeusolot ja sulki maan ulkorajat, suuri joukko suomalaisia ryntäsi ruokakauppaan. Alkoi massiivinen ruuan hamstraus, ja säilykkeet, liha, jauhot, jopa hiiva, loppuivat heti vessapaperin jälkeen.

Harva olisi osannut kuvitella moista tapahtuvaksi.

Suomen huoltovarmuus pula-ajan peruja

Ruuan hamstraamisessa ei mitään järkeä ollutkaan, sillä Suomen ruokahuolto ei ole uhattuna, sanoo Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti ja eturivin ruokahuolloin asiantuntija Tapani Yrjölä. Hän sanoo, ettei ole ollut missään vaiheessa huolissaan siitä, riittääkö ruoka Suomessa. Suomen huoltovarmuus on ruuan osalta hyvä.

– Suomessa huoltovarmuuteen on kiinnitetty hirveästi huomiota sotien jälkeisenä aikana. Asia juontaa juurensa pula-aikaan. Silloiset politiikan tekijät päättivät, etteivät halua tilanteen koskaan toistuvan. Huoltovarmuusjärjestelmämme on sitä perua, hän sanoo.

Omavaraisuutta ja kotimaista tuotantoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa huoltovarmuuden kanssa. Yrjölä painottaa, että huoltovarmuuden ylläpito vaatii myös kansainvälistä kauppaa.

– Pelkällä omavaraistaloudella ei pystyttäisi ruokkimaan kaikkia suomalaisia. Tarvitaan tuotantopanoksia, joita ei Suomessa valmisteta, kuten torjunta-aineiden raaka-aineita, tiettyjä ravinteita ja öljyä, jota kuluu maataloudessa paljon, hän sanoo.

– Meidän elintarvikeomavaraisuutemme on noin 80 prosenttia. Se tarkoittaa, että 20 prosenttia ruuasta, jota normaalisti syömme, tuodaan ulkomailta. On toki muistettava, että monet tuontielintarvikkeista ovat vähemmän välttämättömiä. Välttämättömät hyödykkeet ovat pitkälti suomalaisia.

Kahvia on saatava! Mutta entä hedelmät?

Varmasti moni suomalainen on sitä mieltä, että kahvi on elintarvike, jota ilman on vaikea tulla toimeen. Mutta ovatko esimerkiksi hedelmät välttämättömiä? Yrjölä painottaa voimakkaasti perinteistä satokausiajattelua. Se tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi tomaatteja tarvitse saada ympäri vuoden – ilmankin tullaan toimeen.

– Huoltovarmuuden turvaamiseen ei tarvita sitä samaa ruokamäärää kuin normaalisti. Pienempikin määrä riittää. Omavaraisuusaste on huoltovarmuuden näkökulmasta jopa suurempi kuin 80 prosenttia.

Yrjölä on Suomen eturivin asiantuntijoita, kun kyse on ruokamarkkinoista ja esimerkiksi ruuan maailmanmarkkinoista. Maatalous on tuttua hänelle lapsuuden perintönä, sillä hän on maatalon poika Satakunnan Eurajoelta. Koulujen jälkeen Yrjölä lähti opiskelemaan maatalous- ja metsätieteitä Helsingin Yliopistoon. Varsinainen sytyke maatalouspolitiikan alalle syntyi professori Jukka Kolan opetuksen myötä.

Ennen kuin Yrjölä aloitti tutkijana PTT:n maa- ja elintarviketalouden tutkimusryhmässä, hän ehti myös toimia muutaman vuoden sivutoimisena maanviljelijänä kotitilallaan – kunnes huomasi haluavansa keskittyä tutkimustyöhön.

Vientirajoitukset ovat uhka

Yrjölä sanoo olevansa tutkijana osin idealisti. Nykyisessä koronapandemiassa häntä huolestuttaakin se, miten maailman ruokaturvalle käy.

Suomessa tilanne on ruuan riittävyyden kannalta hyvä, mutta maailmalla Suomen tilanne on poikkeus. Eri maiden vientikiellot ovat iso uhka. Maailman riisinviennin jakaa pitkälti kolme maata, Intia, Thaimaa ja Vietnam. Ne kaikki ovat asettaneet vientikieltoja.

– Jos vientirajoituksia alkaa tulla, ne kolahtavat maailman köyhiin maihin, joilla menee jo nyt todella huonosti. Heille ruuan riittävyys on keskeinen ongelma. Kehitysmaiden köyhistä lapsista ei tänä päivänä enää puhuta, ja harva suomalainen hahmottaa maailman nälkäongelman todellista laajuutta, Yrjölä sanoo.

Yrjölä huomauttaa, että joka päivä maailmassa kuolee nälkään yli 20 000 ihmistä. Korona on vakava asia, mutta viikossa nälkään menehtyy enemmän ihmisiä kuin koronaan on koko aikana kuollut.

Muuttaako koronakriisi suomalaisten ruokatottumuksia?

– Olen skeptinen sen suhteen, että se muuttaisi. Taantumassa kulutuksen rakenne muuttuu niin, että suositaan halvempaa. File vaihtuu jauhelihaan ja kermajuusto edamiin. Kuluttajakäyttäytymisen osalta en usko, että esimerkiksi verkkokaupan osuus pysyvästi nousisi voimakkaasti.

Miten omavarainen Suomi on viljojen osalta?

– Viljojen osalta olemme omavaraisia, paitsi rukiin osalta emme joka vuosi. Ruis on haastavimmasta päästä viljakasveja. Viime syksynä korjattiin kaikkien aikojen ruissato. Rukiin hehtaarisadot olivat sellaisia, että sitä tuli keskimäärin liki 5000 kiloa hehtaarilta, ja jotkut saivat yli 10 000 kiloa hehtaarilta. Kun meillä oli lapsena joskus ruista viljelyssä, sitä tuli 2 000 kiloa, ja se oli hyvä sato. Muiden viljojen osalta tuotanto riittää kattamaan kotimaisen kulutuksen vuodesta toiseen, ja meiltähän viedään paljon viljaa.

– Vilja säilyy useita vuosia ja poikkeaa siten muista maataloustuotteista. Siksi suuri osa Suomen huoltovarmuudesta perustuu viljan varastointiin. Vilja on myös rehua.

Miten omavaraisia olemme juuresten osalta?

– Juureksia ei paljon tuoda. Vihanneksissa omavaraisuus on 60–70 prosentin luokkaa.

Suomalaiset ovat hamstranneet lihaa. Kuinka omavaraisia sen osalta ollaan?

– Sianlihassa Suomessa tuotanto ja kulutus ovat aika pitkälle samat. Se ei tarkoita, ettei kauppaa sen osalta käytäisi, mutta se liittyy kulutuksen rakenteeseen. Suomalaiset eivät syö kaikkia sian osia, kuten sorkkia. Niitä viedään, koska markkinoita Suomessa ei ole. Naudanlihaa tuotetaan Suomessa nykyisin noin 87 miljoonaa kiloa ja kulutetaan noin 106 miljoonaa kiloa. Mutta kotimainen tuotanto riittää kyllä hyvin poikkeusoloissa jo senkin takia, että kotona syödään erilaista lihaa kuin ravintoloissa.

– Broileri on erilainen siinä mielessä, että sen määrä on nopeammin säädeltävissä, koska broileri kasvaa nopeasti. Broilerin tuotantoketju on pitkälti teurastamoiden hallinnassa, ja ne tietävät, miten kulutus kehittyy, ja huolehtivat, että tuotanto elää kysynnän mukana.