QAnon ja koronaviruspandemia ovat nostaneet salaliittoteoriat otsikoihin. Teorioiden määrän lisääntyminen ei kuitenkaan suoraan tarkoita niiden suosion kasvua, sanoo Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä.
Salaliittoteorioiden puolustajat tyypillisesti vetoavat siihen, että salaliittoja on ollut olemassa. Salaliitoilla ja salaliittoteorioilla on kuitenkin selvä ero.
– Salaliittoteoriat ja historialliset salaliittoselitykset eroavat siinä, että historiankirjoista löydettävillä selityksillä on hyvät perusteet ja paljon näyttöä. Salaliittoteorioissa näyttö ei ole niin riittävää, että se vakuuttaisi, käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä Turun yliopistosta sanoo.
Salaliitoissa näytön määrä harvemmin on ongelma. Sen sijaan niiden laatu on usein kyseenalainen. Lukuisat perustelut harvoin kestävät kriittistä tarkastelua.
– Näytön arviointi on hankalaa touhua. Siinä on tiedeyhteisöä, viranomaisia ja journalisteja. Se on kollektiivinen prosessi. Paljon on henkilöitä, jotka pitävät joidenkin salaliittoteorioiden näyttöä riittävänä, Räikkä muistuttaa.
Onko koronasta salaliitoksi?
Jos vuosi takaperin ehdotti, että koronavirus karkasi wuhanilaisesta laboratoriosta, joku tarjosi nopeasti itsetehtyä foliohattua asusteeksi. Sittemmin varteenotettavat kansainväliset toimijat ovat vaatineet jatkotutkimuksia asian tiimoilta.
Laboratorioteorian todenperäisyyden selvittämistä on kuitenkin merkittävästi vaikeuttanut Kiinan haluttomuus yhteistyöhön.
Vaikka teoria laboratoriosta karanneesta koronaviruksesta osoittautuisi paikkansapitäväksi, ei se Räikän mukaan yksistään osoita salaliittoteoriaa oikeaksi.