Salaliittoteoriat ovat viime vuosina vallanneet parrasvalot politiikassa ja kansainvälisessä keskustelussa muun muassa Qanon-liikkeen, Yhdysvaltain republikaanien viljelemien vaalivilppiväitteiden ja koronarokotteisiin liittyvän misinformaation muodossa. Tuoreimpana esimerkkinä huomiota herätti supersuositun Joe Roganin podcastissa levitetty, perättömänä pidetty koronasisältö, jonka vuoksi artisti Neil Young veti tuotantonsa kyseistä podcastia levittävän Spotifyn alustalta.
Salaliittoajattelun suosiota Yhdysvalloissa ja muualla on vaikea selittää millään yhdellä tekijällä, sillä valtavirrasta poikkeavien maailmanselitysten pariin ajautuu "hirveän kirjavaa sakkia", kertoo toimittaja Markus Tiittula. Hän luotaa salaliittoteorioiden suosiota ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia tällä viikolla julkaistussa uutuuskirjassaan Taistelu totuudesta (Johnny Kniga).
Salaliittoteorioihin uskomisen todennäköisyyttä ei tutkimuksissa ole pystytty kovin hyvin yhdistämään esimerkiksi koulutustasoon tai puoluepoliittisiin kantoihin. Yhden tutkimuksissakin todetun yhdistävän tekijän Tiittula kuitenkin havaitsi myös kirjaa tehdessään: jos ihminen uskoo yhteen salaliittoteoriaan, hän uskoo lähes aina useampaan.
– Vahvin indikaattori oli se, että salaliittoteoriaan uskoo ihminen, joka uskoo jo ennestään johonkin toiseen salaliittoteoriaan. Se kaninkoloon putoaminen on ihan todellinen ilmiö. Jos uskot yhden jutun ja voit vakuuttua siitä, se helposti johtaa siihen, että pitää kyseenalaistaa asiantuntijatieto, tieteellinen tieto ja median välittämä tieto, kertoo Tiittula.