Lapsiin kohdistuva sorto, kouluväkivalta ja ekokatastrofi. Kirjailija Iida Rauman (s. 1984) tuorein romaani, kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Hävitys - tapauskertomus (Siltala), käsittelee suuria, hankalia aiheita linkittäen ne kaikki toisiinsa.
Ennen kaikkea teos on kuvaus kouluväkivallasta ja sen kauas ulottuvista seurauksista. Romaani on fiktiivinen, mutta päähenkilö A:n kokemukset kouluväkivallasta pohjautuvat Rauman omiin kokemuksiin 1990-luvun Kaarinassa.
Aiheesta kirjoittaminen ei ollut helppoa, ja Rauma kertoo yrittäneensä kirjoittaa siitä jo teini-ikäisestä asti.
– Kerta toisensa jälkeen yritin mennä kohti tätä tematiikkaa ja kerta toisensa jälkeen törmäsin siihen, että se on jotain, mistä ei oikein voi kirjoittaa, että se tuntuu jotenkin pienenevän ja muuttuvan yhdentekeväksi, hän kertoo STT:lle.
Juuri sitä hän ei halunnut. Hän ei halunnut kirjoittaa "kivaa koulukiusaamiskirjaa", vaan siitä, miten lapsiin kohdistuva sorto on painava ja vakava asia.
– Kun yrittää kuvata lapsen kokemusta, se hirvittävän helposti muuttuu mitättömän ja lapsellisen kuuloiseksi, ehkä ihan kivaksi ja liikuttavaksi, mutta jotenkin yhdentekeväksi. Minulla oli ihan hirvittävä kankeaminen kirjan kirjoittamisessa, että lapsen kokemuksen kuvaukselle ei kävisi tätä pienenemistä.
Rauma kertoo pyörineensä saman tematiikan ympärillä jo kahdessa edellisessä teoksessaan kykenemättä kuitenkaan käsittelemään sitä suoraan. Esikoisteos Katoamisten kirja (Gummerus) ilmestyi vuonna 2011 ja Seksistä ja matematiikasta (Gummerus) vuonna 2015.
Toisen romaaninsa jälkeen Rauma kertoo ajatelleensa, ettei kirjoittaminen tunnu mielekkäältä, jos hän ei yritä tarttua aiheeseen todella suoraan.
– Minusta tuntui, että siinä on pelissä vähän koko kirjailijan ura ja että jos en pysty kirjoittamaan siitä, niin en ehkä halua kirjoittaa ylipäänsä.
Hävityksen kirjoitusprosessi oli Rauman mukaan hankala ja raskas myös emotionaalisesti, olihan romaanin pohjana Rauman lapsena kokema kouluväkivalta.
Tarinan pohjaamiselle omiin kokemuksiin oli kuitenkin syynsä.
– Ne asiat, mitä kuvaan (Hävityksessä), ovat sellaisia, joista olisi hirvittävän helppo sanoa, että tässä nyt kirjailija keksii ja liioittelee ja eihän se nyt kuitenkaan oikeasti ihan tällaista ole.