Arvio: Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Iida Rauman Hävitys on niin väkevä kuvaus koulukiusaamisesta, että suuttumus tuntuu kehossa

Paitsi että Finlandia-palkittu Hävitys on kaunokirjallisesti ansiokas, se luo kokonaan uuden, raadollisen tavan puhua kouluväkivallasta, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Juulia Jaulimo arviossaan.

Kun Iida Rauman romaanista Hävitys ilmestyi ensimmäisiä arvioita, joissa nostettiin esiin, että teos on omakohtaisiin kokemuksiin pohjaava romaani kiusaamisesta, ensireaktioni teosta lukeamtta oli torjuva.

Nyt, kun teos on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, lienee yllätyksetöntä todeta, että torjuvuus oli perusteetonta. Kiinnostavampaa sen sijaan on, että lukiessani teosta ymmärsin, mistä torjuvuus kumpusi: koulukiusaamisesta on tapana puhua niin ulkokultaisesti, että koko aihe samaan aikaan sekä kutistuu yhteiskunnallisena ongelmana varsin pieneksi että näennäisessä ratkaisemattomuudessaan paisuu ikuisuusongelmaksi.

Juuri tällaista ajattelutapaaHävitys armottomalla rehellisyydellään purkaa.

A:n tarina

Hävityksen päähenkilö, nimeämätön A, on päivisin historianopettaja, öisin hän potee unettomuutta ja juoksee. Yhdellä öisistä lenkeistään hän näkee vilaukselta alakouluaikaisen luokkalaisensa Iran tehdasalueella vaarallisilta vaikuttavissa olosuhteissa. A alkaa etsiä Iraa pakkomielteisesti ympäri Turkua, ja yhteinen menneisyys ja kokemus vakavasta koulukiusaamisesta peruskoulussa alkavat ensin läikkyä A:n ajatuksiin ja valtaavat ne sitten kokonaan.

Koska A on ammatiltaan opettaja, hän näkee kiusaamisen vielä aikuisenakin jatkuvasti silmiensä edessä – ja vaikkei näkisikään, trauma muokkaa A:n kokemusta ajasta ja pitää häntä otteessaan niin tiukasti, että menneisyys tulee osaksi nykyhetkeä, mitä kerronnassa kuvataan taitavasti.

Koska opetettu aine on juuri historia ja A:n hävitystä käsitellään rinnakkain Turun kaupungin hävityksen kanssa ja historian sorrettujen kanssa, myös muistaminen ja henkilökohtaisen muistin suhde jaettuun historialliseen kertomukseen nousee Hävityksen keskiöön. A:n piinallisen tarkat muistot menneestä eroavat hänen luokkalaistensa jaetusta ja kokemuksesta, joka on rakennettu hyväksyttäväksi yhteiseksi tarinaksi. 

A:n tajunnan soljuva kuvaus vaihtelee Turun murteella kirjoitetun dialogin kanssa, kun A alkaa seikkaperäisesti kerrata kiusaamiskokemuksiaan. Jo lapsena paljon lukeneen, tietäväisen A:n umpimielinen opettaja ylläpitää suosikkijärjestelmää ja pitää huolen siitä, että A on hierarkian pohjimmaisena, koska kokee A:n, alakouluikäisen lapsen, pyrkivän vähättelemään hänen kykyjään.

Koulukiusaamisen ja sen mahdollistavien rakenteiden erittely on tarkkanäköistä. Jokainen luonnollisesti pitää itseään elämänsä päähenkilönä ja erityistapauksena, mutta suuri osa ei edes halua tehdä mitään, mikä todella erottaisi heidät normista. Ihmiset vihaavat erilaisuutta, koska vihaavat omaa keskinkertaisuuttaan ja siksi erilaiseksi mielletty on täydellinen syntipukki, jonka vihaaminen nostattaa muun yhteisön henkeä peruskoulun varsin autoritäärisissä olosuhteissa.

"Koko maailma on kanslia"

Hävitys tuo esiin, että pahinta kiusaamisessa ei edes ole se, kun yritetään hukuttaa vessanpönttöön, vaan se, mitä kanslioissa tapahtuu sen jälkeen. Tapahtumia ryhtyvät sovittelemaan ”objektiiviset” aikuiset, jotka pohjimmiltaan uskovat, että kiusatussa täytyy olla jokin vika, se jokin erilaisuus, joka aiheuttaa hänen kiusaamisensa. Ja miksi eivät uskoisi, kun teos lähteiden avulla näyttää, että jopa aihetta käsittelevä akateeminen tutkimus lähtee toisinaan siitä lähtökohdasta, että tutkitaan poikkeavaa kiusattua yksilöä, eikä valtarakenteiden dynamiikkaa.

Hävitys esittää, että lopulta koko maailma on kanslia, jossa tehdään tällaista näennäistä sovittelutyötä, jossa vähäosaisin jää aina häviölle.

A:n trauma ei lähde teoksessa terapeuttisesti purkautumaan, vaan se toistuu aina vaan, ja teoksen välittämä epäoikeudenmukaisuuden kokemus on niin voimakas, että sen lukeminen fyysisesti suututti. Se on jotain, mihin yhteiskunnallinen keskustelu kiusaamisesta ei ole koskaan pystynyt ja teos on poikkeuksellisten kaunokirjallisten ansioidensa lisäksi erinomainen painokas puheenvuoro.

Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus. 400 s. Siltala, 2022.

MTV Uutiset Live 30.11.2022: Finlandia-palkinnot on jaettu – voittajat MTV:n haastattelussa

8:37


Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja