Joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut vakavasti itsemurhaa, mutta läheskään kaikki eivät ole hakeneet apua itsetuhoisuuteensa. Tiistaina 10.9. vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Itsemurhien ehkäisyssä tärkeää on avoin keskustelu, jossa ihminen saa vapaasti tuoda esiin pahan olonsa sekä hoidon puutteet ja joka vähentää mielenterveysongelmista koettua häpeää.
Suomen Mielenterveys ry:n (MIELI) teettämän tuhat ihmistä tavoittaneen kyselyn mukaan lähes joka viides suomalaisista on joskus harkinnut vakavasti itsemurhaa. Nuorista, 18–34-vuotiaista aikuisista joka kolmas kertoo harkinneensa vakavasti henkensä riistämistä.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n mielenterveystyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen kuitenkin muistuttaa, että Suomessa itsemurhat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet, vaikka muihin länsimaihin verrattuna itsemurhia tehdään edelleen keskimäärin enemmän. Itsemurha-ajatuksia esiintyy vuosittain noin 10–15 prosentilla väestöstä. Yleensä itsetuhoisuus liittyy mielenterveyden häiriöihin, joihin luetaan myös päihdehäiriöt.
– Voi olla, että suomalaisten päihteiden käytössä on piirteitä, kuten humalahakuista juomista, jotka lisäävät äkillisten itsemurhien vaaraa, Väyrynen sanoo.
Kärsimyksestä on lupa puhua – häpeä ei silti ole täysin poistunut
Itsetuhoisten ajatusten suurta määrää erityisesti nuorilla voi Väyrysen mukaan selittää se, että nuoret ovat halukkaampia puhumaan ja kertomaan itsemurha-ajatuksistaan. Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeäleima on haalentunut.
– Kaikenlainen psyykkinen kärsimys on avoimemmin esillä ja siitä on luvallista puhua, Väyrynen summaa.
Häpeä ei silti ole täysin poistunut. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kaikki itsetuhoisista ajatuksista kärsivät eivät hae apua. MIELI ry:n kyselyyn vastanneista 44 prosenttia ei ollut hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiinsa, miehistä peräti 51 prosenttia.
Väyrynen uskoo, että osa luvuista selittyy itsetuhoisten ajatusten ohimenevyydellä. Toisaalta kaikki eivät uskalla tai halua puhua ongelmistaan. Ihminen voi pelätä esimerkiksi leimautumista hulluksi tai toivottomaksi tapaukseksi. Väyrynen muistuttaa, että on tärkeää saada puhua itsetuhoisista ajatuksista ilman pelkoa leimaantumisesta.
