Psykologi Tony Dunderfeltin mukaan ihmisillä on yleinen harhakäsitys siitä, että rakkaus automaattisesti johtaisi leiskuvaan intohimoon.
Mitä on rakkaus? Tätä kysyvät psykologi Tony Dunderfeltin kirjoittamat teokset rakkaudesta ja parisuhteista.
Miksi psykologi kirjoittaa rakkaudesta?
– Mielestäni rakkaudesta tiedetään enemmän kuin mitä ihmiset yleensä luulevat. Aina toistetaan, että rakkaus on mysteeri ja voi, kun se on vaikeaa. Kirjassa olen heittänyt tällaisen idean, että rakkauden arvoitus on ratkennut, mutta mysteeri mahdollisesti jää vielä. Rehellisesti sanottuna rakkaudesta on paljon selkeää ja fiksua tekstiä, josta ihmiset eivät tiedä, Dunderfelt kuvaa.
Mutta eikö mystisyys kuulu oleellisesti rakkauteen? Eikö rakkauden mysteeri ole ihana asia, joka korjaa rikkoutuneen sielun ja saa kaiken rullaamaan auvoisasti elämän loppuun asti?
Dunderfeltin mukaan ihmisillä on yleinen harhakäsitys siitä, että rakkaus automaattisesti johtaisi leiskuvaan intohimoon.
– Perusharhaanjohtava käsitys on, että lämpimästä rakkaudesta seuraa ikään kuin automaattisesti hyvää ja tyydyttävää seksuaalisuutta. Se on yleinen harhaluulo: jos pariskunnalla on tosi kivaa yhdessä, he tekevät kivoja asioita ja viihtyvät yhdessä, niin tämä rakkaus kauniisti virtaa sellaiseen tyydyttävään seksuaalisuuteen, Dunderfelt sanoo.
– Mutta seksuaalisuus ja rakkaus ovat inhimillisesti katsottuna kaksi aika erilaista toimintaa. Ne sekoitetaan. Omissa kirjoissani pääidea on, että sekä rakkautta että seksuaalisuutta tulisi harjoitella.
