(Bone Voyage)
Minä en tiedä kaupungista nimeltä Joensuu paljoakaan. Tietopohjani olemattomuudesta huolimatta odotan Joensuu 1685:n levyä kuunnellessani jonkin joensuulaisen ominaisuuden esiinnousua.
Yhtyeen musiikki on hyvin omintakeista ja persoonallista, mutta jossain vaiheessa minun on pakko myöntää, että tuskin se mitään paikkaa ilmentää. Mitä enemmän levyä kuuntelen, sitä vähemmän onneksi yritän Joensuuta siltä löytää.
Jos jo yhtyeen nimi saa minut ymmälleni, ei Joensuu 1685:n samanniminen debyytti auta selvittämään trion olemusta yhtään sen enempää. Levy on jotenkin kaukana. Kappaleet kuulostavat siltä, kuin ne olisi soitettu isossa tyhjässä hallissa. Kuuntelija on jossain hallin ulkopuolella yrittäen epätoivoisesti löytää sisäänpääsyä. Soitto on hyvin kokonaisvaltaista, mutta hieman etäällä.
Joensuu 1685 on tehnyt debyyttinsä hyvällä porukalla. Levy on äänitetty 22-Pistepirkon Altai-studiolla ja tuotannossa yhtyettä on auttanut Asko Keränen. Taustalauluissa avustava Manna korostaa kauniisti Mikko Joensuun ääntä nousematta liikaa esille. Jälki on kauttaaltaan hienoa ja rakkaudella tehtyä. Keräsen yhtyettä muistuttaa eniten ensisinglenä julkaistu Sick City, mutta pääosin Joensuu 1685 kuulostaa omalta itseltään, mitä ikinä se sitten onkaan.
Levy on eheä kokonaisuus, joka rakentuu kauniisti kuin draaman kaari. Levyn avaava (You Shine) Brighter Than Light johdattelee yllätyksellisen tapahtumaketjun keskelle. Puolivälissä tilanne rauhoitetaan elektro-hymniltä kuulostavalla Electric Ocean Sailorilla, jonka melankolisuus on melkein toivotonta. Loppua kohden rokataan perinteisemmin ja herätetään hämmennystä lyhyellä Gamma-Minus Machine Minder -instumentaalilla. Levyn päättävä Perfect Grace tarjoaa katharsiksen ja paljastaa maailman olevan jälleen järjestyksessä.
Teksti: Heini Strand