Moni on kritisoinut tavallisen kansalaisen mahdollisuuksia muodostaa todenmukainen kokonaiskuva ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Onko edes realistista ajatella, että jokainen äänioikeutettu pysyisi ajan tasalla, kun nykyään jo pelkästään Euroopan turvallisuustilanteen seuraaminen vaatisi päivittäin erittäin laajaa mediaseurantaa, kirjoittaa sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll kommentissaan.
Politiikkaa seuraavat ovat huomanneet, että alkuvuodesta on keskusteltu paljon ulkomaisesta sekaantumisesta EU:n demokraattisiin prosesseihin – myös Suomessa. Samalla suuri osa meistä ei ole näitä uutisia noteerannut. Etäiset poliittiset pikkukohut on helppo ohittaa olankohautuksella.
Yksi näkyvimpiä turvallisuuspoliittisia keskusteluja viime aikoina on ollut Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys. Suomessa Naton kannatus on juuri nyt korkeammalla kuin koskaan, ja Ruotsissa kannatus on jo ylittänyt vastustuksen. Taustalla vaikuttaa ennen kaikkea Venäjän viimeaikainen uhittelu lännen suuntaan.
Vaikka mahdollista Nato-jäsenyyttä ei päätetäkään kansanäänestyksellä, on muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhunut jo pitkään suuntaa-antavan äänestyksen puolesta. Myös Nato edellyttää, että jäseneksi pyrkivässä maassa on mahdolliselle jäsenyydelle laaja kansan tuki.