Niko Ranta-ahon Katiska 2 -rangaistuksen kohtuullistaminen osoittaa erikoisen porsaanreiän huumerikollisille, kun sen yhdistää korkeimman oikeuden lieventyneeseen linjaan tutkintavankeudesta. Oikeuslaitoksen viesti huumeliigojen pomoille on kummallinen, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Helsingin käräjäoikeus langetti Katiska 2 -jutusta Niko Ranta-aholle perjantaina kahden vuoden vankeustuomion, mikä yhdistettynä aiempaan Katiska 1:n 11 vuoden tuomioon tekee yhteensä 13 vuotta. Se on maksimituomio, minkä huumejutuista voi antaa.
Syyttäjät olivat vaatineet pariakymmentä vuotta, koska heidän mukaansa huumesalakuljetukset olivat erillisiä. Katiska 2:n huumaavat lääkkeet ja ekstaasit tuotiin sen jälkeen, kun Ranta-aho oli vapautunut Katiska 1:n tutkintavankeudesta.
Käräjäoikeus katsoi rikoslain kirjaimia tarkkaan. Lain mukaan aiempi ehdoton tuomio voidaan ottaa huomioon, jos henkilöä syytetään rikoksesta, joka on tehty ennen kuin tuomio aiemmasta rikoksesta on annettu.
Ranta-aho teki Katiska 2:n huumerikokset vapauduttuaan Katiska 1:n tutkintavankeudesta kesällä 2020, mutta ennen kuin tuomio Katiska 1:stä annettiin huhtikuussa 2021.
Henkirikoksia ja maanpetosta lukuun ottamatta mikään rikos ei olisi voinut erityisen olennaisesti koventaa Ranta-ahon rangaistusta. Käräjäoikeus totesi perjantaisessa päätöksessä, että Ranta-ahon rangaistus ilman kohtuullistamista olisi ollut yli kahdeksan vuotta.
Ranta-ahon osalta Katiska 1:n rikoksia ei voitu käyttää kakkosessa koventamisperusteenakaan, koska Ranta-ahoa ei ollut uusien rikosten tekoaikana tuomittu aiemmista.
Nyt siis tuli kaksi vuotta ennen kuin 13 vuoden leikkuri tuli vastaan.
Suomalaiseen oikeuskäytäntöön kuuluu ns. tukkualennus. Joissain maissa rangaistuksia lasketaan toistensa päälle, mutta Suomessa katsotaan kokonaisuutta. Törkeän huumerikoksen maksimirangaistus on kymmenen vuotta, mutta jos niitä tekee samalla kerralla useita, rangaistus voi nousta korkeintaan 13 vuoteen.
Ylipäätään KKO on linjannut huumejuttujen tuomioita lievempään suuntaan.
Huolestuttava linjaus
Tämä linjaus tutkintavankeudesta vapautumisen jälkeen tehdyistä rikoksista on huolestuttava.
Viime vuosien trendi on ollut se, että huumejutut ovat kilomääriltään entistä suurempia ja syytettyjä on kymmenittäin. Tämä on johtanut siihen, että juttujen käsittely oikeudessa kestää useita kuukausia ja sen jälkeen tuomiotakin odotellaan kuukausia.
Korkein oikeus puolestaan on korostanut sitä, ettei ketään voida pitää tutkintavankina vain sen takia, että odotettavissa on pitkä vankeusrangaistus. Esimerkiksi paon vaaran osoittaminen vangitsemisperusteena kotimaisen syytetyn osalta hyvin hankalaa.
Esimerkiksi Katiska 1:ssä kaikki tutkintavangit vapautuivat, koska oikeus pohti yli puoli vuotta tuomiota. Vain Janne Tranberg pysyi koko ajan telkien takana, ja sekin koska hän suoritti aiempaa vankeusrangaistusta.
Vaikka oikeuslaitoksen periaatteet ovat sinänsä ymmärrettäviä ja järkeviäkin, niin yhteisvaikutus on vähintään outo.
Ensinnäkin huumeliigan kannattaa salakuljettaa mahdollisimman paljon huumeita, koska esimerkiksi kahdestakymmenestä amfetamiinikilosta saa saman rangaistuksen kuin kahdestasadasta.
Toiseksi: Jos käry käy, niin päätekijätkin on päästettävä isoissa huumejutuissa vapaaksi odottamaan tuomiota, vaikka olisi maksimituomiota tulossa.
Kolmanneksi: Tutkintavankeudesta vapautumisen ja tuomion antamisen välisenä aikana näiden huumepomojen ns. piikki on auki, eikä tuomio voi olennaisesti koventua.
Toki tähän voisi lisätä neljännenkin: Jos saat 13 vuoden tuomion, niin ei se oikeasti ole ihan sitä. Ensikertalainen – kuten Ranta-aho – istuu siitä 6,5 vuotta ja uusija vajaa yhdeksän vuotta.