Kun nykyinen hallitus astui Suomilaivan ruoriin kesällä 2015, maamme talous oli surkeassa kunnossa. Talouskasvu oli ollut miinuksella jo vuosia ja työttömyys kasvanut edellisen hallituskauden aikana noin 100 000 hengellä.
Hallituksen ensimmäinen tavoite oli kääntää Suomen talouden suunta. Kun katsoo talouden tilastoja tai eri tahojen talousennusteita, voidaan todeta, että tämä tavoite on saavutettu. Talous on kasvanut viime vuonna noin 1,5 prosentin vauhtia ja työttömyys laskenut yli 30 000 hengellä.
Luvut ovat hyviä, kun muistaa, että monet hallituksen työllisyyttä edistävistä uudistuksista tulivat voimaan vasta vuoden vaihteessa. Näitä ovat esimerkiksi työttömyysetuuden käytön avaaminen palkkatuen ja starttirahan rahoittamiseen, kolmen kuukauden määräaikaishaastattelut työttömille ja työllistämisen lainsäädännöllisten kynnysten alentaminen.
Virkamiesarviot näiden vuodenvaihteessa voimaan tulleiden uudistusten työllisyysvaikutuksissa liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa.
Vielä ei kuitenkaan ole syytä oman olan taputteluun, sillä työsarkaa riittää. Työttömyys – ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys – on aivan liian korkealla.
Useat asiantuntijatahot ovat myös arvioineet, että nykytoimilla hallituksen kovat tavoitteet työllisyyden ja velkaantumisen osalta eivät ole toteutumassa.
Yhteenvetona näistä lukuisista hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikkaa arvioineista raporteista voi todeta, että hallitus on tehnyt oikeansuuntaisia toimia, mutta toimet eivät vielä riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Kurssi on oikea, mutta kaasua on painettava lisää.
Niinpä meidän on puoliväliriihessä tehtävä lisää työllisyyttä edistäviä toimia. Hallitus on useaan otteeseen todennut, että työllisyys on sen tärkein tavoite puolivälinriihessä. On luonnollista, että tämä näkyy myös siellä tehdyissä päätöksissä.