Analyysi: Suomen pelastavia työllisyyspäätöksiä piti tehdä jo keväällä mutta toisin kävi – hallitukselle on syksyllä tarjolla näitä pehmeitä ja raakoja konsteja

Hallitusohjelman mukaan työllisyysasteen pitäisi nousta 75 prosenttiin, työllisten määrän nousta 60 000:lla vuoteen 2023 mennessä ja julkisen talouden olisi oltava tasapainossa niin ikään 2023.

Keväällä Suomeen iski kuitenkin koronavirus ja kaikki meni uusiksi – myös työllisyyspäätösten jo ennestään horjunut aikataulu.

Vielä Antti Rinteen (sd.) hallituksen aikana puhuttiin siitä, että huhtikuussa 2020 tehtäisiin työllisyyspäätöksiä, joilla Suomen julkisen talouden kestävyys turvattaisiin.

Alkuvuonna 2020 hallituksen riveistä vakuutettiin yhä, että ratkaisuja tulisi kevään kehysriihessä julkisen talouden suunnitelman yhteydessä. Pääministeri Marin uumoili tosin tämän vuoden helmikuussa, että ensimmäisiä päätöksiä tulisi touko-elokuussa.

Koronapandemia lykkäsi ymmärrettävästi päätöksentekoa.

Lue myös: Vesa Vihriälä hallituksen työllisyystoimista: myös hankalista asioista tulisi päättää ajoissa ja selvästä syystä – "Budjettiriihessä päätetään menoista, jotka tulevat ensi vuonna voimaan"

Nyt pääministeri Marin ja suurin osa hallituksesta puhuu syksyn budjettiriihen sijasta päätöksille sovitusta joustosta loppuvuoden ajaksi. Keskusta ei ole kuitenkaan tätä joustoa kuitannut, ja puolueen puheenjohtajan Katri Kulmunin johdolla keskusta pitää syyskuun budjettiriihtä aikarajana.

Päätösten tarkalla päivämäärällä ei ole suomalaisille niin väliä, mutta sillä on, minkälaisia päätöksiä hallitukselta tulee.

Tarjolla on vain vaikeita ratkaisuja, kuten hankalissa pulmissa usein on.

Kallis, tehoton vai raaka ratkaisu?

Minkälaisia ratkaisuja hallitus voi sitten tehdä? Tarjolla on useita erilaisia vaihtoehtoja työllisyyspalveluiden parantamisesta, työttömyysturvan leikkaamiseen, veromuutoksiin, palkkatukeen ja työnantajamaksujen keventämiseen.

Ratkaisuilla on niin hyviä kuin huonoja puolia, ja monen toimenpiteen vaikutuksista ei ole vielä tarkkaa tutkimustietoa.

Erilaisten työllisyysratkaisujen vaikutuksia on perattu tuoreessa kirjallisuuskatsauksessa, jonka ovat tehneet valtioneuvoston kanslialle Pellervon taloustutkimuksen Henna Busk ja Juho Alasalmi, Etlan Antti Kauhanen ja Tarmo Valkonen sekä Työterveyslaitoksen Taina Leinonen, Svetlana Solovieva ja Eira Viikari-Juntura.

Ulkomaista ja kotimaista työllisyyspolitiikan kirjallisuutta läpikäyvässä katsauksessa todetaan muun muassa se, että työttömyysturvan heikennykset todennäköisesti lisäävät työllisyyttä.

– Työttömyysturvan enimmäiskeston lyhennys ja etuuksien tason laskeminen molemmat lyhentävät työttömyysjaksojen pituuksia etuuksien saajien joukossa. Tutkimustietoa tarvitaan lisää siitä, ovatko enimmäiskestoon vai tasoon kohdistuvat muutokset vaikuttavampia, katsauksessa todetaan.

On kuitenkin epätodennäköistä, että hallituspuolueista ainakaan Sdp ja Vasemmistoliitto hyväksyisivät työttömyysturvan leikkauksia. Leikkaukset voisivat vaikeuttaa monen työttömän elämää, jos työllistyminen on heille hankalaa. Vasemmistolle nämä leikkaukset olisivat liian raakoja ratkaisuja.

Samoin sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiskriteereitä tiukentamalla on mahdollista vähentää näiden etuuksien käyttöä, mutta vaikutukset työllisyyteen olisivat epävarmoja.

– Etuuksien vaihtoehtoisuuden vuoksi ei kuitenkaan ole selvää, missä määrin tiukennukset lisäisivät työhön osallistumista ja työllisenä olemista. Työkyvyttömyysetuuksien myöntämiskriteerien tiukentaminen todennäköisesti lisäisi muun muassa työttömyysetuuksien käyttöä.

Ansiotuloverotuksen yleinen kevennys olisi asiantuntijoiden mukaan kallis tapa parantaa työllisyyttä. Verotuksen keventäminen voi lisätä pienituloisten haluja lisätä työtuntejaan, mutta suuremmista tuloista voi kuitenkin verotuksen progression myötä mennä silti suurempi osa veroihin.

Työvoiman kysynnän lisääminen yleisiä työnantajamaksuja alentamalla on asiantuntijoiden mukaan niin ikään kallis tapa parantaa työllisyyttä. Maksujen alennuksilla ei palkattaisi uusia työntekijöitä, joten konsti olisi tehoton.

– Maksujen alennus menee osittain voittojen ja palkkojen nousuun ja vain pieneltä osin suoraan työvoiman kysyntään, katsauksessa kirjoitetaan.

Apua työllistymiseen?

Yksi pehmeistä työllisyyskeinoista on se, että työttömiä autettaisiin työllistymään entistä paremmin työllisyyspalveluiden avulla. Tämä vaatisi lisärahoitusta työllisyyspalveluihin, ja hallitus onkin jo aiemmin päättänyt satsata parempaan palveluun.

Tulostakin voi hieman tulla.

– Keventämällä työvoimatoimistojen virkailijoiden työkuormaa työnhaun tuen työllisyysvaikutukset paranevat. Toiseksi, tapaamisten tulisi alkaa melko nopeasti työttömyysjakson alun jälkeen. Kolmanneksi, tuoreen tutkimuksen mukaan tietokoneavusteisella työnhaulla voidaan parantaa työttömien työllistymistä. Työnhauen tuen osalta on kuitenkin muistettava, että se parantaa työllisyyttä lähinnä lyhyellä aikavälillä, katsauksessa kirjoitetaan.

Työllisyyspalveluihin liittyy kuitenkin se riski, että ne auttavat lähinnä niitä, jotka pääsevät ja osaavat hakeutua palveluiden pariin. Syrjään jäävien työllistyminen voi vaikeutua.

Palkkatuen osalta tulosta voidaan asiantuntijoiden mukaan tehdä lähinnä yksityisen sektorin palkkatuella, jonka on todettu parantavan siihen osallistuneiden työllisyyttä. Julkisen sektorin palkkatuki ei ole niin tehokas.

– Yksityisen sektorin palkkatuki on vaikuttavimpia aktiivisen työvoimapolitiikan välineitä, jonka vaikutukset näkyvät myös pidemmällä aikavälillä. Palkkatuen laajentaminen kasvattaisi kuitenkin sen sivuvaikutuksia, joten vaikutus työllisyysasteeseen ei välttämättä ole kovin merkittävä.

– Julkisen sektorin palkkatuki on enemmänkin passiivisen työvoimapolitiikan väline. Sitä käytetään myös työttömyysturvan työssäoloehdon täyttämiseen. Tämän on todettu kansainvälissäkin tutkimuksissa heikentävän julkisen sektorin palkkatuen vaikuttavuutta, katsauksessa kirjoitetaan.

Antti Rinteen pääministerikaudella palkkatuen uskottiin houkuttelevan laajasti osatyökykyisiä ja työelämän ulkopuolella olevia töihin ja satsauksia päätettiin tehdä.

Tänä vuonna palkkatuen työllistävän vaikutuksen on kuitenkin arveltu olevan pienempi kuin Rinteen aikana uskottiin.

Rinteen ja Marinin hallitukset ovat lisäksi puhuneet työllisyyden parantamisesta koulutuksen kautta sekä sillä, että työperäisen maahanmuuton esteitä poistetaan.

Kokonaisuus 60 000 uuden työllisen hankkimiseksi on kuitenkin pahasti kesken. Työmarkkinajärjestöjen kokouksista on toistaiseksi saatu vain laihoja apuja ja järjestöt ovat pitäneet syyskuuta liian kiireellisenä ajankohtan ratkaisuihin pääsemiseksi.

Hallituksella on vain rajalliset keinot

Tuoreessa kirjallisuuskatsauksessa muistutetaan myös siitä, että politiikalla voidaan vaikuttaa vain rajallisesti työllisyyteen varsinkin, jos tehdään vain pieniä työllisyyspäätöksiä.

Yhteistä monille työllisyyskeinoille on se, ettei niiden vaikutuksista ole tarkkaa tutkimustietoa Suomessa. Valtioneuvoston tilaaman kirjallisuuskatsauksessa todetaan useassa kohdassa, ettei tarkkaa tutkimustietoa vielä ole.

Hallitus joutuukin tekemään päätöksiä osittain sumussa, kun työllisyysratkaisuja linjataan. Varmoja vaikutuksia on vaikea ennakkoon luvata.

Työllisyyden kehitys riippuu lisäksi paljon yleisestä talouskehityksestä, koska Suomen talous on vientivetoista. Näin muun Euroopan ja koko maailman elpyminen koronakriisistä ratkaisee osaltaan myös Suomen työllisyyskehitystä.

Jos talouskehitys on hyvää, suomalaisillekin tuotteille ja palveluille on paremmin kysyntää. Samalla julkinen talous tervehtyisi ja raa'oille työllisyystoimille olisi vähemmän tarvetta.