Ministeri Lindström kolumnissaan: Parempaa joululahjaa en voisi toivoa – "Riskejä on edelleen olemassa ja hyvä kehitys voi taittua"

Kun hallitus asetti tavoitteen 72 prosentista ja 110 000 työllisestä, ei moni uskonut sen toteutumiseen, erityisesti kun tämä suhteutetaan alkukauden hitaaseen työllisyyskasvuun.

Tämän hetken tilannekuva kuitenkin on, että työttömyyden lasku on voimakasta, laaja-alaista ja pitkäkestoista – miehet ja naiset, kaikki ikäryhmät, kaikki koulutustasot, kaikki kestoryhmät ja kaikki alueet ovat hyötyneet.

Silti politiikassa törmään varsin usein väitteeseen, että syy hyvälle kehitykselle on jossain muualla kuin hallituksen harjoittamassa politiikassa. Mutta kun yhteiskunnassa asiat menevät huonoon suuntaan, on tämä yksinomaan hallituksen vika. Hallituksen toimilla on vaikuttavuutta ainoastaan kurjuutta jaettaessa. Jep jep.

Hallituksen toimilla vaikutusta kehitykseen

Tämän hallituksen työllisyysuudistuksilla on ollut vaikutusta tähän positiiviseen kehitykseen. En tietenkään väitä, että tämä saavutus olisi yksin hallituksen ansiota. Työllisyyden kasvu on monen positiivisen tekijän summa, mutta kaikkea ei noususuhdanne yksinään selitä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) toteaa omassa tutkimuksessaan, että kilpailukykysopimus ja hallituksen työn tarjontaa lisäävät uudistukset selittävät merkittävän osan niistä lisätyöpaikoista, joita hallituskaudella on syntynyt. ETLA arvioi tämän olevan keskimäärin 45 000 työpaikkaa, joka on vähintäänkin hyvä tulos.

Etlan tutkimuksessa on varmasti perää, koska Suomen kustannuskilpailukykyä on parannettu hallituskauden aikana ja vastaavasti rakenteelliset uudistukset ovat lisänneet työn tarjontaa. Absoluuttisesta numerosta voidaan tietysti kiistellä suuntaan, jos toiseen, mutta tämäkin tutkimus osoittaa, että harjoitettu politiikka puree.

Hallituksen tavoitteena on alusta lähtien ollut alentaa työllistämiskynnystä. Tämä on parantanut erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllistymistä sekä vähentänyt uusien työntekijöiden palkkaamiseen liittyviä riskejä.

Toimenpiteet, kuten uudistus määräaikaisuuden perusteesta pitkäaikaistyöttömillä, koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen, takaisinottovelvollisuusajan lyhentäminen neljään kuukauteen ja irtisanotulle mahdollisuus työnantajan kustantamaan muutosturvakoulutukseen ja työterveydenhuoltoon tietyin ehdoin, ovat olleet kaikki keinoja edistämään hallituksen tavoitetta.

Lisäksi hallitus on linjannut keskeisistä päätöksistä työttömien aktivoinniksi, muun muassa työttömien haastattelut, nuorten ohjaamotoiminnasta, palkkatuen rahoittamisesta työttömyysturvasta, positiivisen rakennemuutoksen toimenpiteistä ja työttömien omaehtoisesta opiskelusta.

Suurin osa luetelluista työlainsäädäntöä ja työttömien kannustamista koskevista uudistuksista astui voimaan 2017 alussa. Onkin merkillepantavaa, ettei noususuhdanne yksistään selitä ajankohtaa pitkäaikaistyöttömyyden voimakkaalle laskulle. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden lasku kiihtyi nimenomaan 2017 alusta, kun hallituksen toimenpiteet alkoivat purra.

Aktiivinen työvoimapolitiikka onkin ollut tälle hallitukselle tunnusomaista, ja sen harjoittama politiikka on tuottanut kiistatta hyviä tuloksia. Työnvälitystilaston 110 vuoden historiassa työnhakijoiden määrä ei koskaan aikaisemmin ole laskenut niin paljoa, kuin joulukuussa 2017, yli 62 000 edelliseen joulukuuhun nähden.

Tämän lisäksi työnantajien julkiseen työvälitykseen ilmoittamien avointen työpaikkojen määrä vuonna 2017 nousi työnvälitystilastohistorian ennätykseen, yli 617 000 avoimeen työpaikkaan. Toisin sanoen, julkisessa työnvälityksessä avoimia työpaikkoja ei ole koskaan ollut näin paljon avoimia työpaikkoja tarjolla. Ja kyllä, 72 prosentin työllisyysaste ja yli 110 000 työllistä on osoitus aktiivisen työllisyyspolitiikan onnistumisesta.

Sitten se mutta. Vaikka olemme saaneet lukea varsin positiivissävytteisiä uutisia työllisyyden kasvusta, ei meillä ole varaa taputella itseämme selkään (en siihen edes itse taivu) ja tiputtaa hanskoja. Riskejä on edelleen olemassa ja hyvä kehitys voi taittua.

Työvoiman saatavuus vaikeutuu ja tämä on yrityksille jo nyt todellinen kasvun este kaikkialla Suomessa. Vuonna 2017 työnantajat ilmoittivat 2 400 uutta avointa työpaikkaa jokaista arkipäivää kohden, eikä tahti vuonna 2018 ole hidastunut. Yritysten rekrytointihalukkuuteen on vastattava.

Olen useaan otteessa todennut, että hallitus on toteuttanut ne niin sanotut helpot ratkaisut mitä sillä on käytettävissä työttömyyden alentamiseksi – vaikeat päätökset ovat vasta edessä.

"Tämä ei ole nykypäivää"

Rakenteellisen työttömyyden rajaa kolkutellaan ja seuraavan hallituksen tuleekin toteuttaa pitkälle meneviä rakenteellisia uudistuksia, jos haluamme nousta naapurimaiden tasolle: lähelle Norjan ja Tanskan 75 tai Ruotsin 77 prosenttia.

Rakenneuudistukset tulevat koskemaan muun muassa verotusta, sosiaaliturvaa, kannusteita, työmarkkinainstituutioiden toimintaa, mukaan lukien työvoimapolitiikka. Ja jos jo nyt tehtyjen uudistusten seurauksena olemme nähneet mielenilmauksia ja lakkojakin, niin mikä mahtaa olla reaktio yli 75 prosentin työllisyysasteen vaatimiin uudistuksiin?

Tulevan hallituksen uudistukset toivottavasti mahdollistavat sen, että sosiaaliturva ja ansiotulo ovat tulevaisuudessa paremmassa tasapainossa keskenään. Tasapainon saavuttaminen vaatii joustavuutta nykyjärjestelmään.

Tämä tarkoittaa, että työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavampaa, kuin pelkällä tuella elämisen. Ei voi olla enää niin, että henkilö menettää enemmän tuloa, jos tekee lyhyitä määräaikaisuuksia – tämä ei ole nykypäivää.

Näiden hyvien uutisten saattelemana haluan kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa teille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2019!