Oulun poliisilaitos julkaisi sunnuntaina jo eläköityneen poliisin koskettavan kirjoituksen itsetuhoisuuteen liittyen.
Tänään sunnuntaina vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää.
Suomalaiskodeissa ja hautausmailla sytytetäänkin tänään kynttilöitä itsemurhaan päätyneiden ihmisten muistolle.
Päivä herättää tunteita myös poliisissa.
Oulun poliisilaitos julkaisi tänään sosiaalisen median alustoillaan kirjoituksen, jossa jo eläköitynyt ”sinivalkoisen auton vänkäri” muistelee poliisitehtäviä, jotka ovat jättäneet häneen ikuisen muistijäljen.
Yksi niistä alkoi ilmoituksella kadonneesta nuoresta henkilöstä, johon omaiset eivät olleet saaneet yhteyttä.
Pian poliisillekin oli selvää, että nuori oli tavoitettava nopeasti – omaisillakin oli suuri huoli ja hätä nuoren puolesta.
Lopulta kaikkien pelot toteutuivat, kun poliisi löysi nuoren menehtyneenä.
"Tuntui tosi pahalta ja epäreilulta"
Seuraavaksi oli vietävä suru-uutinen omaisille.
– Otin kopin tehtävästä, koska vastaavanlaisten tehtävien hoitaminen urani aikana oli minulle aina ollut luontaista.
– Kaveriksi otin poliisiuran alkutaipaleella olevan kollegan, jolle tehtävä oli ensimmäinen laatuaan.
Kokenut suruviestin viejä antoi nuoremmalle kollegalleen yhden neuvon ennen kuin he astuivat omaisten asuntoon: Heillä ei ollut kiire pois.
Kun suru-uutinen oli kerrottu, poliisikaksikko istui omaisten tukena kaksi tuntia, jutellen, kuunnellen ja vastaten kysymyksiin.
– Varmistimme vielä, että heille löytyy tukea lähipäiviksi ja poistuimme paikalta.
Suruviestin vieminen sujui hyvin, mutta jo automatkalla autossa oli haikea tunnelma.
– Asemalle ajellessamme huomasin, että keikka oli mennyt meille molemmille tunteisiin.
– Kohdehenkilön kohtalo ja teon seuraus omaisille tuntui tosi pahalta ja epäreilulta.
Kovaa keikkaa ja kuoleman kohtaamista
Eläköityneen poliisin kirjoitus on otsikoitu sanoilla ”kovaa keikkaa”. Kirjoittajan mukaan otsikolla ei viitata ”pyssykeikkoihin tai attack-tyylisiin tehtäviin”, vaan henkisesti koviin poliisitehtäviin.
Poliisi kohtaa työssään kirjoittajan mukaan vaikeita paikkoja tasaiseen tahtiin. Kuolema on työssä usein läsnä tavalla tai toisella.
– Poliisihan on yksi kuoleman ammattilaisista, jotka joutuvat kohtaamaan kuolemaa eri muodoissaan vähintäänkin kuukausittain, joskus jopa viikoittain.
Kirjoittaja kertoo, että itsetuhoisuuteen liittyvät poliisitehtävät ovat hänen kohdallaan päättyneet enimmäkseen sikäli onnellisesti, että itsemurhalla uhannut henkilö ei ole päätynyt lohduttomaan tekoon.
Uhkailu oman hengen riistämisellä on hänen mukaansa ollut tapa ilmaista avun tarpeesta.
Mutta on myös niitä, jotka eivät ole päässeet avun piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.
– Useimmat teon tehneistä ovat empiirisen kokemukseni mukaan olleet sellaisia, jotka ovat tekoa etukäteen ainoastaan omassa päässään hautoneet, eivätkä välttämättä ole juurikaan hiiskuneet siitä kenellekään ennen teon toteutusta.
Kirjoittajan mukaan edellä mainitut tapaukset tulevatkin omaisille ja läheisille suurena yllätyksenä, sillä synkät ja toivottomat ajatukset eivät ole olleet heidän tiedossaan.
Jos itsetuhoinen henkilö ei puhu, myös syyt, jotka johtivat toivottomaan tekoon, voivat jäädä vain arvoituksiksi.
– Joskus on käynyt jopa niin, että teon motiivi on jäänyt kokonaan pimentoon tai sitten ne ongelmat, jotka ennakolta tilanteeseen ovat johtaneet, tuntuvat ulkopuolisen arvion mukaan hyvinkin mitättömiltä.
Voit lukea "sinivalkoisen auton vänkärin" kirjoituksen kokonaisuudessaan alta.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Älä jää itsetuhoisten ajatusten kanssa yksin – apua on saatavilla.
|