C Moren uusi hiihtoasiantuntija Jari Isometsä näkee, että hiihtäjien perusominaisuudet ovat muuttuneet.
Isometsä, joka saavutti vuosina 1992-1998 yhteensä kolme olympia- ja neljä MM-mitalia, lopetti oman hiihtouransa vuonna 2006. Noista ajoista laji on muuttunut paljon. Nykyään hiihdetään entistä enemmän yhteislähtökisoja ja sprinttikisoja hiihdetään tiuhaan.
– Myös urheilijatyypissä on tapahtunut muutoksia. Ennen kun hiihdettiin väliaikalähtöjä ja vähän kovempia ratoja kuin nykyään, hapenottokyky oli kaikkein ratkaisevin ominaisuus. Nyt kun hiihdetään yhteislähtöjä ja kyttäillään, tavallaan nykyään hiihdetään viestejä koko ajan ja hiihtäjätyyppi on vähän muuttunut: räjähtävyyttä tarvitaan, kun loppukirissä ratkotaan voitot. Samoin sprintin takia se maksimaalinen nopeus pitää olla kova, Isometsä arvioi.
Isometsän mielestä kehitys on ollut oikeaa siinä mielessä, että laji on nykyaikaistunut, koska yhteislähtökilpailut toimivat paremmin tv-viihteenä.
Esimerkiksi viime kaudella miesten maailmancupissa hiihdetyistä 28 kilpailusta 18 oli yhteislähtökisoja (sprintit mukaanluettuna), neljä takaa-ajoa ja kuusi väliaikalähtökisaa.
– Minulla on vähän sellainen käsitys, että muutos on mennyt vähän yli. Aina on vain yhteislähtökisoja ja aina sprinttejä. Väliaikalähtökisoja on vähän, ja ne ovat hiihtäjienkin suosiossa, Isometsä muistuttaa.
Hänen mielestään yhteislähtökisoissa ei välttämättä tule absoluuttisesti paras hiihtäjä esiin yhtä varmasti kuin väliaikalähtökisassa.
– Yhteislähdössä on paljon sattumuksia, enemmän kuin väliaikakisassa. Siellä menee sauvaa poikki ja taktisia kuvioita on vaikuttamassa tulokseen. Väliaikalähdössä yleensä se paras voittaa. Siellä oikeastaan ainut muuttuva tekijä on suksi, jos voitelu tai suksen valinta epäonnistuvat.