Äidin jakama tarina toimii hyvänä muistutuksena siitä, miksi erityislasten vanhemmat ansaitsevat empatiaa, eivät tuomitsemista.
Lähes jokainen vanhempi tietää, kuinka turhauttavaa ruokaostosten hoitaminen kiukuttelevan lapsen kanssa voi oikein olla. Tämän tietää varsin hyvin myös nelivuotiaan ADHD-tyttären äiti Taylor Myers. Kun hänen tyttärensä suuttuu, kiukuttelu on tavallista intensiivisempää, ja kun lapsi innostuu, hän ei rauhoitu kovinkaan helposti. Kaikki tämä jatkuu siihen asti, kunnes hän nukahtaa iltaisin sänkyynsä.
ADHD-lapsen kanssa eläminen on rankkaa, ja äidin jakama tarina toimii hyvänä muistutuksena siitä, miksi nämä vanhemmat tarvitsevat ennen kaikkea empatiaa.
Tuntemattomat suhtautuvat yleensä kahdella tavalla
Eräänä päivänä kaupan kassajonossa tyttärensä kanssa seisoessaan äiti yritti jättää tyttärensä marinat ja valitukset huomioimatta, sillä hänen mukaansa huonon käytöksen huomioiminen vain ruokkii huonoa käytöstä entisestään. Toisin kuin lukuisilla edellisillä kauppareissuilla, tällä kertaa äiti oli vakaasti päättänyt tehdä ostoksensa loppuun, eikä kävellä kiukuttelevan lapsen kanssa ulos kaupasta tyhjin käsin.
Ainoa asia, mitä tyttärensä käytökseen turhautunut äiti halusi, oli päästä kotiin laittamaan ruokaa.
– Pyysin häntä kymmenennen kerran istumaan, jotta hän ei putoaisi. Ja seuraava asia, jonka kuulin oli, kun takanani jonossa oleva nainen sanoo: ”Herran tähden, anna hänelle keksi, jotta hän hiljenee”, äiti kertoo tunteikkaasta kauppareissusta.