Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he joutuneet kohtamaan liiallista juomista perheessään tai lähipiirissään. Tässä nimimerkki Iinan tarina.
"Molemmat vanhempani joivat paljon ennen syntymääni. He päättivät, että kun äitini tulee raskaaksi, he lopettavat. Isä lopetti, äiti ei. Isän mukaan äiti joi raskauden aikanakin. Isä oli syntymäni aikaan työttömänä, joten hän hoiti minua paljon. Muutaman kuukauden kuluttua hän sai töitä, ja minä olin hänen mukaansa 'oman onneni nojassa'.
Äiti jatkoi juomistaan, jatkaa edelleenkin, vaikka terveys kärsii. Hänellä ei ole ollut ryyppyputkia, vaan juominen on tapahtunut pari-kolme kertaa viikossa. Minulla on ollut se onni, että minun ei ole tarvinnut metsästää äitiäni kulmakunnan kuppiloista, sillä hän on juonut aina kotona tv:tä katsellen. Kännissäkin hän on ruokkinut minut ja pessyt pyykkiä. Muuten hän on lähinnä istunut nojatuolissaan kaiket päivät, kun isä on työpäivänsä jälkeen tiskannut ja viikonloppuisin siivonnut.
Lue myös:
Suomalaisperheessä juomista peitellään ja salaillaan: "Kulissien ylläpitäminen voi jäädä päälle vuosikymmeniksi"
Ongelmat alkoivat näkyä ulospäin, kun olin viidennellä luokalla. Riitelimme äidin kanssa paljon ja koulussa kuuluin niin sanottuun rupusakkiin, toisten epäkelpojen joukkoon. Jouduin (pääsin) syömisongelmien ja masennuksen vuoksi lopulta 12-vuotiaana psykiatrian puolelle hoitoon, ja hoito on jatkunut muutaman vuoden katkosta lukuun ottamatta tähän päivään asti.
