Jos perheen aikuisista yksi juo liikaa, toiset saattavat peitellä ja salailla ongelmaa viimeiseen asti. Aikuisena moni alkoholiongelman varjossa kasvanut kuitenkin pohtii, miksei kukaan lähipiiristä puuttunut tilanteeseen.
Niin sanottuja alkoholin riskikäyttäjiä on Suomessa satoja tuhansia. Monesta kaveriporukasta löytyy ainakin yksi, jonka juomatavat aiheuttavat aluksi hilpeyttä ja lopulta huolta. Silti moni perhe salaa perheessä tapahtuvaa liikajuomista ja peittelee sitä viimeiseen asti sen sijaan, että hakisi apua.
Vanhemman juominen pidetään piilossa ystäviltä ja työkavereilta, ja mahdollisia töppäyksiä paikkaillaan selityksillä.
Ani Kellomäki. Kuva: Riikka KantinkoskiKuva: Riikka Kantinkoski
– Joskus joudutaan kesken työpäivää hälytetyksi hoitamaan vanhenevan, liikaa juovan vanhemman asioita, ja silloin salaaminen on erityisen vaikeaa. Hankalia ovat myös esimerkiksi ne tilanteet, jossa oman lapsen oli tarkoitus mennä isovanhemmalle hoitoon, mutta tämä peruukin toistuvasti tai on hoitoon viemisen hetkellä humalassa, ja aikataulut menevät uusiksi, Ani Kellomäki kuvaa.
Hän kirjoitti alkoholiongelmaisen vanhemman varjossa vartumisesta kirjan Kosteusvaurioita. Kirjassa Kellomäki halusi selvittää esimerkiksi, miten juovan vanhemman lapset pärjäävät elämässään. Kellomäen oma äiti alkoi juoda liikaa eron jälkeen.
Mistä salailu sitten johtuu? Kellomäki uskoo, että ihmisillä on tarve näyttää paitsi itsensä, myös läheisensä myönteisessä valossa.
– Haluamme olla toisten silmissä hyvinvoivia, päteviä ja aikuisia tyyppejä. Lapsen häpeä liittyy varmasti ainakin osaltaan myös siihen hämmennykseen, ettei tiedetä, mistä perheen kummalliseksi muuttunut ilmapiiri johtuu. Kun asioista ei saa puhua ääneen, tai kun omat silmät näyttävät ihan eri todellisuutta kuin esimerkiksi tilannetta paremmaksi puhuvat vanhemmat, alkaa hämärtyä, mikä oikeasti on totta ja mikä tarinaa, Kellomäki sanoo.
– Hankalinta lapsen kannalta on, jos hänen tarpeensa ohitetaan eikä hän tule kuulluksi ja huomioiduksi oman itsenään. Jos lapsi oppii jo pienenä ilmapiiristä, että juomisesta ei sovi puhua, voi kulissien ylläpitäminen jäädä päälle vuosikymmeniksi.
Miksei kukaan puuttunut tilanteeseen?
Aikuisena moni kuitenkin pohtii, miksei kukaan lähipiiristä puuttunut tilanteeseen. Kun yksi oli aina hiprakassa, miksi muut vain katsoivat toisaalle? Kellomäen mukaan suuri syy tilanteen sallimiselle on oman tilan ja yksityisyyden liiallinenkin kunnioittaminen.
– Tuntuu vaikealta mennä sanomaan jotakin toisen vanhemmuuteen tai perhe-elämään liittyvää silloinkin, kun selvästi on jo jotakin pahasti pielessä. Monesti me myös odotamme toiveikkaina, että ikävä tilanne menisi ohi ilman meidän puuttumistamme. Että kyseessä olisi vain paha päivä, huono viikonloppu tai hankala viikko. On syytä muistaa, että lapsi on kuitenkin niissä tilanteissa yksin hankalassa paikassa, ja olisi tärkeää, että aikuiset uskaltaisivat asettua näkyvästi lapsen puolelle, vaikka kyseessä olisikin vain hetkellinen hankala tilanne tai yksittäinen ylilyönti.
"Isäni oli niin hyvin pelotellut äitini, ettei hän lähtenyt. Vaikka monesti sanoi: ensi kerran kun iskä riehuu, lähdetään turvakotiin. Minä onneton luotin tuohon lauseeseen. Mielikuvituksessa mietin millaista siellä olisi. Millaista olisi olla ulkona? Olisiko muita lapsia joiden kanssa leikkiä? En saanut koskaan tietää, millaista siellä olisi ollut." Nainen, 41
– Lainaus teoksesta Kosteusvaurioita
Joskus juominen on jatkunut suvussa jo sukupolvien ajan. Silloin huonokin tilanne on ympäröivien ihmisten mielestä “normaali”.
– Ajatellaan ehkä, että ainahan meillä on juotu! Silloin tulee hyvin tärkeäksi, että lasten opettajat, harrastusten aikuiset ohjaajat tai joku muu perheen piirissä vaikuttava aikuinen on tuntosarvet herkillä huomaamaan lapsen vaikean tilanteen.
Esimerkiksi työtoverin liikajuomiseen puuttuminen on vaikeaa. Jos ihminen ei itse hakeudu hoitoon, puuttumisen keinot ovat rajallisia. Asian ottaminen puheeksi voi tuntua hyvin vaikealta. Kellomäen mukaan tärkeintä olisi, etteivät turvalliset aikuiset häivy perheen tuttavapiiristä juomisen vuoksi.
– Jos ongelmaa ei ole, ei terve aikuinen suutu vilpittömästä huolesta tai avun tarjoamisesta. Jos tilanne on kunnossa, vanhemmat ovat todennäköisesti jopa kiitollisia siitä, että lähipiirissä oli rohkea aikuinen, joka otti huolen puheeksi ja havahdutti tarkastelemaan perheen tilannetta lasten kannalta.
Oletko kohdannut läheisen liikajuomista? Kerro tarinasi – se onnistuu myös nimettömänä:
kysely - läheisen liikajuominen
Osittainen lähde: Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita (Atena)
***
12:07
