Huuhkajien kannattajat tempaisivat kyseenalaisesti herjaamalla Armenia-ottelun jälkeen jääkiekkoa. MTV Urheilun Marko Leppänen pohtii jalkapalloväen ikiaikaista kateutta jääkiekkoa kohtaan.
Lajien välinen kateellisuus on sinänsä vanha ilmiö, mutta aina sen uudet ilmenemismuodot jaksavat hämmästyttävää.
Tuorein esimerkki nähtiin Huuhkajien ja Armenian jälkilöylyissä, kun Huuhkajien kannattajat lauloivat stadionin ulkopuolella jääkiekkoa herjaavia lauluja.
Otanta on pieni, mutta se paljastaa paljon asetelmasta, joka suomalaisten palloilulajien välillä vallitsee. Edelleen, vaikka lähentymisen merkkejä aina silloin tällöin eteen pirskahtaakin.
Suomalainen jalkapallo on ottamassa ison harppauksen, kun EM-unelman toteutuminen on yhden lilliputtimaan kaatamista vaille valmis.
Kaikki jalkapallon ystävät eivät ole vielä valmiita henkiseen harppaukseen ja siihen, että oman lajin menestys olisi riittävä tyydytyksen tuoja.
Jääkiekkoilu ei ole enää Suomen harrastetuin laji, mutta se on statukseltaan ja kiinnostavuusarvoltaan vielä jalkapallon edellä. Ja tulee olemaankin, vaikka Suomi jalkapallon arvokisoihin pääsisikin.
Mikä futisväkeä vaivaa? Kun koripallon ja lentopallon maajoukkueet pääsivät arvokisoihin, ei kukaan irvaillut jääkiekolle. He keskittyivät olemaan ylpeitä omien suorituksista ja saavutuksista.
Varmaa tietoa ei ole, mutta kun viikinkihatut kylpivät MM-kultapäissään suihkulähteessä, tuskin kukaan irvaili Veikkausliigan yleisömääristä tai jalkapallomaajoukkueen tappioista.
Ei jalkapalloväen tarvitse koko ajan korostaa, että laji on maailmalla paljon harrastetumpi kuin jääkiekko. Fakta on laajasti tiedossa, eikä sen toistelu varsinaisesti kehitä omaa lajia.
LUE MYÖS: Mediat: Armenian kannattajan heittämä pommi vahingoitti suomalaiskatsojan jalkaa
Jääkiekko on raivannut itse asemansa suosittuna urheilumuotona, joka on osa suomalaisten kansanperintöä.
Usein kuulee lauseen, että "kun se jääkiekko vie kaikki sponsorit". Ei jääkiekko vie, vaan sille annetaan, koska lajista on muotoutunut kiinnostava tuote.
Jalkapallo ja jääkiekko ovat molemmat palloilulajeja. Hienoja sellaisia. Lajien vaativuudesta ja viihdyttävyydestä voi vääntää kättä aamuun asti, mutta se on vain sivuanekdootti. Molemmille löytyy maailman mitassa vauraasta maasta tilaa.
Enemmänkin asetelman voi kääntää vahvuudeksi. Kun jalkapallossakin tulee menestystä, Suomi on entistä enemmän palloilukansa. Kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kovenee koko ajan, on iso voitto, jos ihmiset kiinnostuvat edes jostain palloilulajista.
Jos ajattelee asiaa kansanterveydellisesti, ihan sama mitä lajia harrastaa – kunhan harrastaa jotain.
Ylipäätään eri palloilulajeilla olisi valtavasti käyttämätöntä yhteistyöpotentiaalia.
Kun sudimme 1990-luvulla jalkapallon A-nuorten ykkösdivaria länsirannikkolaisella pikkupaikkakunnalla, olisi ollut äärettömän hauskaa vetää vaikka yhteistreenejä paikallisen jääkiekon SM-liigajoukkueen saman ikäisten junioripelaajien kanssa.
Ehkä Suomeen pitäisi palkata hyväntahdon lähettilääksi ex-futismaalivahti Peter Cech, joka siirtyi lopettamisen jälkeen jääkiekkomaalivahdiksi.
Ja futisväki! Jos jotain lajia on pakko syyttää, osoittakaa sormenne pesäpalloon, joka keräsi pallopeleistä kiinnostuneet suomalaisia kentille ennen sotia.
Pesäpalloa on tosin hieman vaikea huudattaa ulos Suomesta, koska vastaanottajia ei juuri ole.