Moderni tapa pestä hiuksia miltei päivittäin on vasta 1920-luvun jälkeen yleistynyt ilmiö. Miksi hiuksia pestiin ennen harvemmin ja miten se tapahtui? Ota selvää! Hiustenhoidon historiaa valottava artikkeli esittelee kiinnostavia faktoja menneisyydestä.
Toisin kuin nykyään, kun naiset pesevät hiuksiaan miltei joka päivän, ennen hiustenpesu oli vain kausittainen tapa, eikä peseminen muistuttanut juurikaan nykyistä suihkusuoritusta.
Historialliseen kaunokirjallisuuteen erikoistunut brittikirjailija Lydia Joyce kirjoittaa blogissaan, että viktoriaanisella aikakaudella, eli 1800-luvun Englannissa käytettävät saippuat olivat hyvin erilaisia verrattuna nykyaikaisiin shampoisiin. Niiden pohjalla käytettiin lipeää ja ne olivat emäksisiä, kun taas nykyshampoot ovat happamia. Jos hiuksia olisi pesty samaan tahtiin kuin nykyään, olisi ne pilattu kuiviksi, hauraiksi ja takkuisiksi.
Viktoriaanisten naisten hiukset ylettivät keskimääräisesti vyötärölle ja liika saippuointi olisi pilannut ne lyhyessä ajassa. Naiset eivät kuitenkaan kulkeneet hiushaisuleina, vaan kutreja hoidettiin harjaamalla ja hiusharjojen ahkeralla pesemisellä.
Lika pois harjalla, öljy hoitamaan
Viktoriaaniselta ajalta peräisin oleva neuvo sadasta harjauksesta päivässä auttoi levittämään hiuspohjasta latvoihin asti öljyä, jonka avulla lika saatiin pois. Koko puhdistusprosessi kesti kauemmin kuin moderni hiustenpesu, ja tämän vuoksi hyvät hiukset olivatkin yksi näkyvä vihje luokkaeroista: hyvät hiukset ottivat aikaa, eikä alempaan kastiin kuuluvilla naisilla ollut edes varaa hankkia viktoriaanisiin kampauksiin kuuluneita tarvikkeita.
Hiukset letitettiin nukkumista varten, eikä niitä pidetty usein auki kuin kuvanottotarkoituksia varten.
Varsinainen likaantuneiden hiusten pesu tehtiin siihen valmistellussa ammeessa, ei kylvyssä. Veteen sekoitettiin saippuapalasia, jonka jälkeen palvelija pesi kumartuneen naisen hiukset. Pesun jälkeen hiukset huuhdeltiin eri vedessä. Hiuksia ei ikinä pinottu pään päälle pesun aikana.
Päivittäinen pesu on tuore ilmiö
Hiusten peseminen päivittäin on tuore ilmiö, joka yleistyi shampoita seuranneiden hoitoaineiden myötä. 1800-luvun hiuksissa hoitoaineita ei vielä tarvittu, sillä hiusten luonnollista öljypitoisuutta ei kulutettu päivittäin.
Öljyt tekivät hiuksista helpot käsitellä, eikä kampauksiin tarvittu yhtä paljon erilaisia apuvälineitä ja aineita kuin nykyään.
Mitä hiustenhoitotuotteita ennen käytettiin?
Öljyä, jolla saatiin kiiltoa.
Puuteria, jonka avulla lika saatiin harjattua hiuksesta.
Hiusvettä, jotta hiuksesta tulisi kiiltävämpi, paksumpi ja vahvempi. Hiusvesi oli suosittua, mutta sen toimivuudesta ei ole varsinaista näyttöä.
Hiusten puunauksen tärkeitä vuosia
1860: Vetyperoksidia alettiin käyttää hiusten vaalentamiseen. Ennen tätä hiuksia oltiin vaalennettu muun muassa natriumkarbonaatilla eli soodalla ja yksinkertaisesti auringonvalolla.
1870: Suosittu sopraano ja aikakautensa suuri diiva Adelina Patti teki hennan käytöstä hiustenvärjäämisessä tunnettua ja suosittua 1870–1890 -luvuilla. Kullanruskeaksi hiukset muuttavaa hennaa käytettiin erityisesti harmaan hiusten peittämiseen. 1860-luvulle asti punertavia hiuksia pidettiin epätoivottuina ja rumina.
1910-luku: Ensimmäinen moderni shampoo esiteltiin.
1930: Permanentit yleistyivät.
1940–1960: Moni keskiluokkainen nainen pesi hiuksensa kerran viikossa käydessään kampaajalla. Samalla hiukset muotoiltiin seuraavaa viikkoa varten.
Lue myös:
Näitä asioita kampaajasi ei kerro sinulle
AVA / Jenni Junkala
Kuvat: Shutterstock
Lähteitä: Kirjailija Lydia Joycen blogi,The Hair Book, Henna For Hair