Jos nojaa normeihin, eli siihen, miten asioita on hoidettu tai miten asiat ovat tapahtuneet, SM-liigaseura Hämeenlinnan Pallokerhosta pompahtaa nyt erikoisia aspekteja esiin. Yksi liittyy seurajohtoon ja toinen sen tämän kesän huippuhankintaan.
Nykyään SM-liigassa normaali kuvio on se, että urheilutoimenjohtajan tehtävää hoitava taho rakentaa kyseisen seuran edustusjoukkueen – tehden vahvaa yhteistyötä seuran valmennuksen ja toimitusjohtajan kanssa. Urheilutoimenjohtaja on se, joka lähestyy pelaajia heidän agenttiensa kautta. Hän käy neuvotteluja ja luo kuvaa siitä, mihin yksittäinen pelaaja on mahdollisesti tulossa.
Urheilutoimenjohtaja vastaa tittelinsä mukaisesti seuran urheilupuolesta, niin hyvien kuin huonojen hetkien keskellä.
Hämeenlinnassa asiat tehdään nyt toisella tavalla. SM-liigaseura HPK ilmoitti maaliskuun lopulla, että urheilujohtaja Ilkka Haapean ja jääkiekkojohtaja Erkki Rajamäen työnkuvat päättyvät. Heidän tilalleen ei ole vieläkään palkattu minkäänlaista urheilujohtajaa.
Kyseistä virkaa ovat hoitaneet keväästä lähtien käytännön tasolla seuran toimitusjohtaja Kaj Källarsson ja edustusjoukkueen päävalmentaja Mikko Manner.
– Tuo on tosi ketterä systeemi, Manner toteaa MTV Urheilulle, kuvaillen perään:
– Jos ajatellaan, että kulkue lähtee puheenjohtaja Jyrki Louhesta. Sitten on toimitusjohtaja Källarsson, pelaajatarkkailija Jukka Voutilainen ja sitten olemme me, eli koutsit. Jos jotain pelaajia tulee listoille, niitä tarkkaillaan, käytetään kontakteja hyväksi ja tehdään nopeita päätöksiä. Toimitusjohtaja Källarsson neuvottelee sopimuksista ja me muut olemme vahvasti tukemassa, etsimässä ja katsomassa asioita. Tuo on toiminut näppärästi. Ehkä urheilujohtajaa tulee enemmän ikävä niillä hetkillä, kun pitää katsoa koko seuran A-, B- ja C-junioreita laadunvalvojan ja valmentajien tukijan roolissa. Pelaajien seuraaminen on sujunut hyvin tällä porukalla, Manner ilmoittaa.
Ei ole mikään salaisuus, että eri seurojen päävalmentajat haluavat enemmän ja vähemmän osallistua pelaajien hankintaprosessiin – on kyse sitten mistä tahansa palloilusarjasta. Manner ei ole täten hänelle täysin tuntemattomilla vesillä.
Manner on toiminut aiemmin Oulun Kärppien ja ruotsalaisseura Brynäsin päävalmentajana. Hän on ollut myös pitkään Leijonien valmennuksessa mukana (apuvalmentajana kesästä 2016 lähtien).
– Meillä toimitusjohtaja Källarsson käy keskusteluja pelaajien agenttien kanssa. Itse taas tykkään siitä, kun saan jutella aina sen tietyn pelaajan kanssa. Hän saa kysellä minulta, että mikä askarruttaa mieltä ja saan kertoa pelaajalle siitä, miten me toimimme, millaista roolia sille pelaajalle on ajateltu, miten harjoittelemme, pelaamme ja niin edelleen. Sitten pelaaja tekee agenttinsa ja muun ympäristönsä kanssa lopullisen päätöksen siitä, että kohtaavatko kaikki kriteerit ja pääsemmekö sopimukseen, Manner jatkaa Kerhon tämän hetken pelaajahankintapuolesta.
Manner oli kesällä mukana prosessissa, kun HPK teki hyvin yllättävän värväyksen.
Se kun hankki HIFK:ssa varsin kovaa jälkeä tehneen hyökkääjä Kristian Vesalaisen, joka on pelannut aiemmin muun muassa NHL:ssä.
Koko kuvioon liittyy varsin erikoiselta kuulostava seikka.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Ilmoitus
HPK tiedotti heinäkuun seitsemäs päivä Vesalaisen vuoden mittaisesta sopimuksesta. Vesalainen siirtyi Hämeenlinnaan edarista eli HIFK:sta, jota hän ehti edustaa kahden ja puolen kauden ajan.
– Tiesimme, että hänellä ei ole sopimusta ja tiesimme hänen siviilitilanteestaan, eli siitä, että mitä siellä on taustalla menossa (vastasyntynyt lapsi jalkapalloilija Amanda Rantasen kanssa). Tiesin maajoukkueleiritysten kautta, että hän haluaa ulkomaille ja hän haluaa urallaan eteenpäin. Ajattelimme, että jos huippupaikkaa ei heti ulkomailta löydy, niin hän voisi tulla tuohon vuoden ajaksi isoon rooliin, HPK:n päävalmentaja Manner taustoittaa Vesalaisen hankintaa.
Kuviossa oli varsin radikaali seikka matkassa. Vesalainen kun ilmoitti Mannerille, että hän haluaa vaihtaa laidasta keskushyökkääjän tontille. Siis loppupeleissä hyvin erityyppiselle pelipaikalle.
– Sanoin, että se käy minulle vallan mainiosti. Hän on itse se, joka saa tuon päättää. Sanoin hänelle, että jos asenne riittää, niin hän on varmasti huippusentteri, Manner sanoo, jatkaen ensimmäisistä kokemuksista:
– Kun katsoi kesän harjoituspelejä, niin hän pelasi niissä ihan huikealla tavalla. Hänestä on kasvamassa suomalaisen tyylikkään sentterin eli Mikael Ruohomaan (Lukko, tuttu Leijonista) mantelinperijä. Tai Jan-Mikael Järvisen (Ässät, Ruohomaan tapaan viime keväänä MM-Leijonissa) mantelinperijä. Hänessä on sellaista samaa pelintekijän oveluutta. Hän pystyy pysymään kiekossa ja hän pystyy rytmittämään peliä. Hän on isokokoinen pelaaja, joka pääsee keskikaistalla enemmän kiekkoon. Hänellä on siinä vähän vapaammat liikeradat, mutta toisaalta tuossa pitää luistella enemmän ja johtaa joukkuetta illasta toiseen. Se taas tarkoittaa sitä, että katseet kääntyvät häneen, Manner pyörittelee.
Vesalaisen pelipaikkavaihdos on yllättävä siksi, koska hän oli pelannut koko uransa ajan laitahyökkääjänä. Vesalainen hyppäsi vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla keskikaistalle.
– Ymmärrän tuon kyllä. Hänellä on luisteluvoimaa, hän saa nyt enemmän kiekkoa ja hän pääsee osallistumaan enemmän peliin. HIFK:ssa oli kuitenkin vähän niitä pelejä, joissa hän ei ollut kunnolla mukana. Tuossa kun homma rupeaa kulkemaan, niin vain taivas on rajana, MTV Urheilun liiga-asiantuntija Ari Vallin sanoo Vesalaisen muutoksesta.
Vesalainen myöntää, että entistä isompi kiekollinen vastuu oli olennaisessa roolissa, kun hän ilmoitti muutoshalustaan.
– Tuossa pääsee rakentamaan peliä ja puolustamaan myös. Olen kyllä tykännyt olla keskellä. Tuossa pitää olla hyvässä kunnossa, ja saa olla koko ajan hereillä, että mitä pitää tehdä milläkin hetkellä, Vesalainen totesi MTV Urheilulle vaihdoksestaan.
Jutun yläreunan videolla Vesalaisen kommentteja hänen pelipaikkamuutoksestaan.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Vesalainen (kuvassa vasemmalla) takoi vielä viime kaudella kovaa jälkeä Iiro Pakarisen (keskellä) ja Jori Lehterän (oikealla) rinnalla.
Kasvun paikka
– Olen tykännyt siitä, miten hän on ottanut haasteen vastaan. Minun tehtäväni on tukea häntä tuossa. Hän on keskushyökkääjänä kauden loppuun asti, jos hän ei itse tule kertomaan, että ”Mikko, mää en enää halua pelata keskushyökkääjänä”. Olemme laskeneet niin, että hän on meidän ykkössentterimme. Emme ole edes etsineet sellaista tuohon, HPK-päävalmentaja Manner paljastaa.
HPK etsi ”yhtä hyökkääjää”, minkä se myös löysi aivan kauden alla, kun se teki sopimuksen kanadalaislaituri Cameron Wrightin, 27, kanssa.
HPK:n kesän ykkösvärväys Vesalainen on edustanut Kerhoa jo muutamaan eri otteeseen (kevät 2017, alkukausi 2017–18 ja syksy 2020). Hämeenlinnalaisjoukkueen päävalmentaja Manner ei edes lähde maalailemaan toivekuvia siitä, että Vesalainen voisi pelata tällä kertaa pidempään HPK:ssa.
Koko projektin taustalla on päättäväinen visio.
– Jos hän pelaa huippukauden sentterinä, niin työpaikkoja on taas pikkuisen enemmän tarjolla, kun hän pystyy pelaamaan millä tahansa pelipaikalla. Nyt hän on vielä tahkonnut ylivoiman lisäksi myös alivoimaa. Tuota kautta hän on entistä monipuolisempi pelaaja. Kyse on kuitenkin vielä aika nuoresta kaverista (26 vuotta). Minulla on hyvä fiilis siitä, että hän on meillä keskushyökkääjänä, Manner nyökyttelee päätänsä Vesalaiseen liittyen.
Varsin rajallisella budjetilla operoiva HPK on profiloitumassa taas kerran paikaksi, missä nuoret pelaajat pystyvät menemään omilla urillaan eteenpäin. HPK:n viime kauden ehdoton valopilkku oli hyökkääjä Jesse Kiiskinen, 20, joka takoi 46 runkosarjaottelussa tehot 14+30=44. Kiiskinen oli keväällä pitkään Leijonien MM-leirityksessä mukana.
– En tiedä, että tuleeko nyt ihan tuollaista samankaltaista tarinaa esiin, mutta yksi hyvä esimerkki nuorista pelaajista on Axel Skinnari, jolla jäi kokonainen kausi väliin. Hän on fyysisesti vielä raakile, mutta luonne ja kamppailuvimma näkyvät jo vahvasti hänen tekemisessään. Toivotaan, että hän saa hyvän kauden alle ja hän saattaa olla jo vuoden päästä aika isossa roolissa. Puolustuksessa Lauri Sertti, 26, on Suomi-kiekossa vähän uudempi nimi, mutta hän on todella monipuolinen kaveri, joka liikkuu hyvin. Hänessä on vähän samaa kuin SaiPan Samuli Niinisaarissa. Ei yllättäisi, jos hän tekisi läpimurron tänä vuonna Liigassa, Manner mainitsee HPK:n nuoremmista ja hieman tuntemattomimmista nimistä.
HPK oli viime kaudella runkosarjassa kymmenes. Se pystyi kääntämään kurssiaan sen jälkeen, kun Manner korvasi päävalmentajan tontilla Matias ”Maso” Lehtosen.
Miten tällä kaudella? Mitä HPK tavoittelee?
– Kyllä meidän pitää pystyä voittamaan pelejä, se on selvä asia. Meidän pitää kasvaa voittavaksi joukkueeksi. Sitä voittamista ei pysty pakottamaan millään tavalla, vaan yritämme joka päivä opetella voittavia käytöstapoja – niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Tuon kohdalla puhutaan niin tilannekohtaisesta pelaamisesta, toisten puskemisesta ja niin edelleen. Fakta on kuitenkin se, että kyseessä on vähän pienempi seura, millä on ollut haasteita viime vuosien aikana. Sen päälle se, että pelaajisto ei ole ihan sitä nimekkäintä kaartia – tuossa herkästi nuorilla miehillä saattaa tulla vähän sellaista alemmuuskompleksia. Se on ihan inhimillistä. Tuossa pitää vain työntää eteenpäin uskoen ja taistellen. Luotamme siihen, että tuota kautta pystymme voittamaan ja saamme sen myötä itseluottamusta. Haemme sitä, että lumipallo lähtisi vyörymään oikeaan suuntaan, Manner aloittaa, mainiten perään:
– Kyllähän tuo SaiPan viime kausi (nousi pohjilta hopealle) antoi meille kaikille uskoa siitä, että kaikki on mahdollista. He keräsivät 61 pistettä enemmän kuin viime kaudella. Jos he keräävät nyt yhtä paljon, niin sitten Raipe (SaiPan päävalmentaja Raimo Helminen) saa… nyt se sai sen hienon näköishiekkapatsaan Lappeenrantaan. Tuossa tapauksessa hän saisi varmaan hiekkalinnan, Manner naurahtaa.
HPK avasi liigakautensa tappiolla, kun se hävisi tiistaina TPS:lle voittomaalikilpailun jälkeen 2–3. HPK:n pelit jatkuvat tänään vieraissa Ässiä vastaan.