Helena Petäistön kolumni: Ranskalainen sirkus eli rottia ja tonnettain jätettä katukuvassa

C’estle cirque! Mikä sirkus! Ulkomaailma katsoo taas ihmeissään Ranskaa, jossa junat lakkoilevat, bensa loppuu, tonneittain jätesäkkejä lemuaa kadulla, ja odotettu Englannin kuningas Charles III:n vierailu on jouduttu perumaan.

Tammikuusta lähtien kansa on osoittanut mieltään 64 vuoden eläkeikää vastaan ja lopulta lähes kaikkea vastaan aina vain väkivaltaisemmilla keinoilla.

Mistä tässä oikein on kyse?

"No, sitä minä en tiedä!"

Tällä kertaa on menossa niin sekava sirkus, että vaikuttaa todella siltä, etteivät ranskikset enää itsekään tiedä, mitä he haluavat – paitsi että kaikkea pitää vastustaa.

Aluksi monta viikkoa mielenosoitukset ympäri maata sujuivat mukavasti kuin huviretki. Vanha rouva totesi Orléansissa järjestetyllä marssilla:

– Je m’amuse! Minua tämä huvittaa. Ai, miksi osoitan mieltä? No, sitä minä en tiedä!

Mutta siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää selvältä, ettei äänestys kansalliskokouksessa eläkeiän nostamiseksi kahdella vuodella menekään läpi, alkoi vastustus voimistua ja mielenosoitukset muuttua agressiivisiksi. Mukaan tulivat mustiin huppuihin piiloutuneet raavaat miehet, jotka osaavat katutaistelutekniikan, jotkut heistä Malin ja Afganistanin sodat läpikäyneitä.

Huvittelu muuttui puhtaaksi väkivallaksi ja vandalismiksi. Kyseessä ovat äärivasemmiston pelätyt anarkistit, pahamaineinen Black Block, joka kunnostautui keltaliivien mielenosoituksissa.

Kun hallitus sitten runnasi uuden eläkeiän läpi asetuksella kansalliskokouksessa ja hallitus sai äärimmäisen täpärän, vain yhdeksän äänen voiton luottamuslauseäänestyksessä, tilanne repesi torstaina kuluneella viikolla.

Ympäri Ranskaa kadulle ryntäsi yli miljoona mielenosoittajaa, pelkästään Pariisissa 800 000 henkeä. Ohjelma oli entuudesta liiankin tuttu; särkyneitä näyteikkunoita ja tuleen tuikattuja autoja ja liikkeitä, Pariisissa peräti 900 paloa! Bordeaux’ssa tuli sytytettiin kaupungintalon ovelle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun maakuntakaupungin hallintorakennuksen kimppuun hyökätään.

Kolumni jatkuu videon jälkeen.

Liikennöintiin apua "pyhästä lehmästä"

Junat kulkevat tahmeasti, vain yksi aamulla, toinen päivällä ja kolmas illalla. Myös julkinen paikallisliikenne kangertelee pahasti.

Oppilaitokset toimivat vajavaisesti, sillä 20 prosenttia opettajista on lakossa. Vain rekkakuljetukset maanteillä toimivat normaalisti, sillä yksi hallituksen parhaista ministereistä, Suomessakin tunnettu entinen Eurooppa-ministeri, nykyinen liikenneministeri Clément Beaune, onnistui sentään neuvottelemaan kompromissin rekkakuskien kanssa. Se onkin pelastanut paljon tässä sotkussa.  

Mutta säiliöautojen ja öljynjalostamoiden lakkoilu jatkuu, ja siinä on koko tämän sirkuksen kriittisin kohta. Juuri siihen kaatui ainoa kunnianhimoinen eläkeuudistusyritys vuonna 1995 ja samalla kaatui silloisen pääministerin, Alain Juppén, hallitus.

Auto on ranskalaisen pyhä lehmä, sitä ilman hän ei osaa eikä voikaan elää julkisen liikenteen alituisen lakkoilun takia. Kun bensahanat kuivuvat, maa halvaantuu, ja se on lorun loppu.

Katuterassien sijaan jätteitä ja rottia 

Tämän sirkuksen erikoispiirre on 10 000 tonnia jätettä Pariisin kaduilla, kun jätehuolto on ollut lakossa jo viikkotolkulla. Varsinkin niillä kaduilla, joiden varrella on paljon ravintoloita ja kahviloita – yhteensä 30 000 Pariisissa – ovat jätesäkit ja rotat vallanneet tilan. Terassit ovat poistuneet katukuvasta, sillä kukaan ei halua siinä lemussa istua.

Tässä astuu peliin taas poliittinen vastakkainasettelu. Sisäministeri Gérard Darmanin on ollut valmis lähettämään santarmit siivoamaan pääkaupungin, mutta päätäntävalta on Pariisin pormestarilla. Sitä paikkaa pitää hallussaan presidentti Emmanuel Macronin vastustaja ja viime pressanvaalien kilpaileva ehdokas, surkeasti menestynyt sosialistien Anne Hidalgo.

Hänen mielestään Pariisin tilanteeseen ei saa puuttua, vaan jätehuollon lakkoa on tuettava loppuun asti. Nyt tilanne on kuitenkin niin paha myös hygieniasyistä, että Pariisin prefekti, korkein hallintovirkamies, on viimein määrännyt siivouksen ja jätteiden polton tehtäväksi.

Siihen menee kuitenkin ainakin vähintään viikko.

"Teidän majesteettinne, nyt on parempi, ettette tule Ranskaan"

Siis liian myöhään Englannin kuningas Charles III:n ja puolisonsa Camillan virallista vierailua varten, jonka piti kuukausien valmistelun jälkeen alkaa tänään ja kestää kolme päivää. Kyseessä on Charlesin ensimmäinen ulkomaanvierailu kuninkaana, mutta mönkään meni.

Kyseessä on myös diplomaattinen takaisku, sillä Britannian pääministeri Rishi Sunakin ja Macronin on onnistunut kääntää uusi sivu Ranskan ja Britannian suhteissa brexitin jälkeen. Kuninkaan loisteliaan Pariisin vierailun piti sinetöidä uusi l’entente cordiale, "sydämellinen yhteisymmärrys", Kanaalin kahden puolen.

Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Sammakkojen ja paahtopaistien upouusi yhteisymmärrys

Jäteongelman ja mielenosoitusten takia vierailu oli kuitenkin pakko peruuttaa, mutta muutenkin vierailuun tuli kapuloita rattaisiin.

Kolumni jatkuu videon jälkeen.

Ilmeni, että myös Le Mobilier National, valtion huonekalu- ja tarvikevarasto, on jyrkimmän ay-liikkeen, kommunistisen CGT:n, hallussa. Välttämätöntä punaista mattoa ei löytynyt kuningas Charlesille eikä Britannian lippujakaan, vaan ne piti lainata muualta.

Mutta ei kuninkaallinen vierailu olisi voinut pahempaan rakoon osua muutenkaan. Ohjelmaan kuului nimittäin loisteliaan ylellinen juhlapäivällinen Versailles’n linnan valtavan peilisalin kristallikruunujen alla – samaan aikaan, kun kansa riehuu taas Pariisin kaduilla. Juuri niinhän se meni vuoden 1789 vallankumouksen alla, ja loppuhan teidetään.

Eilen julkaistussa pilakuvassa Macron seisoo ikkunan ääressä luuri korvassa ja näkee aukiolle pystytetyn giljotiinin: "Teidän majesteettinne, nyt on parempi, ettette tule Ranskaan."

Palatsin loistosta kassavajeeseen

Versailles on sellainen kuningasvallan loiston symboli, että varasuunnitelmissa olikin jo siirtää koko juhlapäivällinen Élysée-palatsiin – joka puolestaan  on entinen Madame Pompadourin palatsi.

Kaikista Ranskan viidennen tasavallan nokkamiehistä oli kahden kauden sosialistipresidentti François Mitterrand kuninkaallisin. Juuri hän aloitti Versailles’n linna käyttämisen tasavallan juhlavimpana edustustilana.

Ennen häntä yksikään oikeistopresidentti ei olisi uskaltanut moista tehdä. Ja Mitterrand oli myös se, joka päätti kaikessa majesteetillisuudessaan yhtäkkiä vuonna 1981 laskea eläkeiän kertaheitolla 65 vuodesta 60 vuoteen.

Ei tarvitse suurta taloustietämystä ymmärtääkseen, mitä siitä valtiontaloudelle seuraa. Vahvan presidentin Mitterrandin ainoa johtotähti oli Euroopan yhtenäisyyden rakentaminen; taloudesta hän ei ymmärtänyt mitään. Vasta, kun valtionkassa oli tyhjentynyt kahdessa vuodessa, tuli Ranska järkiinsä.

Mutta jo silloin, 1990-luvun alussa pääministerinä ollut, modernin sosialidemokraattisen siiven edustaja Michel Rocard, näki lähestyvän katastrofin ja julkisti Ranskan eläkejärjestelmän kestämättömyyttä koskevan raportin. Hän myös ennusti, että tilanteen korjaamiseen kaatuu vielä monta hallitusta.

Vaihtuuko johto?

Kaatuuko Ranskan nykyinen hallitus näihin rähinöihin, ja mikä on Macronin kohtalo?

Macronin eläkeuudistus – tai paremminkin eläkejärjestelmän rahoituksen varmistaminen seuraavaksi 30 vuodeksi – on mennyt läpi perustuslain sallimalla tavalla. Siitä ei äänestetty, vaan se runnottiin läpi asetuksella, mutta sen jälkeen äänestettiin hallituksen luottamuksesta. Varsinaista suurta, kaikille tasapuolista eläkejärjestelmän uudistusta Macron ei enää edes yrittänyt; se jäi pandemian jalkoihin hänen ensimmäisellä kaudellaan.

Toistaiseksi Elisabeth Bornen hallitus pysyy. Macron ei pidä siitä, että hänen pitäisi tehdä toimia painostuksen alla, vaan hän haluaa olla le maître des horloges, kellojen valtias, ja päättää aikatauluista itse.

Ranskan ainoa edellinen naispääministeri, Mitterrandin nimittämä Édith Cresson, kaatui 10 kuukauden ja 18 päivän sisällä. Bornen on pysyttävä vielä kaksi viikkoa vallassa, ettei hän kaadu ennemmin kuin Cresson aikoinaan.

Mutta ongelmaksi muodostuu myös se, mistä parempi uusi pääministeri.

Borne on entinen sosialistipuolueen jäsen, ahkera työmyyrä ja ennen kaikkea sitkeä ja hyvä neuvottelija. Se, ettei hän onnistunut neuvottelemaan enemmistöä eläkeuudistuksen taakse, ei ole hänen vikansa.

Jo joulun ja uudenvuoden välissä ja tienoilla Elisabeth Borne kävi neuvotteuja ay-liikkeiden kanssa. Juuri hän oli myös se, joka liikenneministerinä neuvotteli Ranskan rautateiden uudistuksen läpi, vaikka sitä pidettiin täytenä mahdottomuutena. Nyt ay-liikkeet väittävät pokkana, ettei  Borne edes käynyt neuvotteluja heidän kanssaan.

Se osoittaa aika paljon tilanteen radikalisoitumisesta.

Kolumni jatkuu videon jälkeen.

Macronin vasemmistotaklaajat

Macronin kaatajia on kaksi: äärivasemmiston johtaja Jean-Luc Mélenchon ja kommunistisen ay-liikkeen johtaja Philippe Martinez.

Mélenchon on hävinnyt presidentinvaalit kolme kertaa, ja nyt hänen päämääränsä on vastustaa systemaattisesti ihan kaikkea, mitä Macron ja hallitus ehdottavat. Mélenchon on myös mielenosoitusten pahin lietsoja. Merkillepantavaa on, että näissä rettelöissä nimenomaan äärivasemmiston  anarkistinen Black Block on ollut tekemässä tuhojaan.

Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Mitterrandin aikapommista tulee Macronin tulikoe

Äärioikeiston anarkisteja ei ole tällä kertaa näkynyt, sillä Marine Le Pen katsoo jo seuraaviin presidentinvaaleihin ja haluaa siksi esiintyä presidentillisen rauhallisena.

Viiksiniekka Philippe Martinez on puolestaan jyrkimmän ay-liikkeen nokkamiehenä vihoviimeistä kauttaan ja esittää entistäkin enemmän kovista saadakseen oman, muiden vastustaman seuraajavalintansa putkeen. Martinez ei halua kaataa pelkästään Macronia, vaan koko demokraattisen tasavallan.

Ranskan muuttaminen kommunistiseksi yhteiskunnaksi on edelleen tänä herran vuonna 2023 CGT:n peruskirjaan kirjattuna lopullisena päämääränä – ei sen enempää eikä vähempää.

Macron haluaa jäädä historiaan uudistajana

Tällä hetkellä Ranskan perustuslakineuvosto tarkistaa, onko eläkelain läpimeno kaikilta osin perustuslain mukainen. Sitä odotellessa Macron on päättänyt pysyä kannassaan.

Suuri pettymys hänelle on ollut maltillisimman, tavallisesti yhteistyökykyisen ja nykyään suurimman ay-liikkeen, CFDT:n, lähteminen kommunistien kelkkaan vastoin aiempaa herrasmiessopimusta. Nyt CFDT:n nokkamies Laurent Berger ehdottaa eläkeuudistuksen panemista tauolle kunnes tilanne rauhoittuu.

Macronin omassa puolueessa huolestuneisuus kasvaa. Vaarana on täysi pysähtyneisyyden aika, joka nähtiin presidentti Jacques Chiracin aikana sen jälkeen, kun eläkeuudistus meni mönkään.

Macronilla, joka haluaisi jäädä historiaan Ranskan uudistajana, on vielä valtavasti tekemistä jäljellä olevan neljän vuoden aikana. Nyt hän on jo ilmoittanut, että suunniteltua ja tärkeää uutta maahanmuuttolakia lykätään. Sen sijaan pienempiä ja vähemmän intohimoja herättäviä lakiuudistuksia on kyllä saatu läpi, muun muassa pienikokoisten EPR-ydinvoimalaitosten rakentamisen aloittaminen Ranskaan.

Aika palata pilvistä maanpinnalle

Mutta muuten, miksi ihmeessä ranskalaiset eivät huomaa, ettei – vain yhtä maata lukuun ottamatta – missään muualla Euroopassa ole varaa 62 vuoden lailliseen eläkeikään? Siksi, että kadun ranskalainen ei mieti tippaakaan sitä, mitä muualla tehdään eikä mitä heistä ajatellaan, ei edes sitä, mitä luottoluokituslaitokset Ranskasta ajattelevat. Presidentti Nicolas Sarkozyn aikana kansa meni kadulle kylttien kanssa, joissa luki uhmakkaasti "On s’en fout du Triple A! Me vähät välitetään Tripla A:sta!"

Minä taas ihmettelen, miksei Macron kerro kansalaisille, että Ranska on valtavan valtionvelkansa ja ennen kaikkea pahasti tulehtuneen tilanteensa takia sekä luottoluokituslaitosten että Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, luupin alla.

Hänen pitäisi kertoa, kuinka koko ansiotuloverotus on mennyt jo pitkään pelkästään valtion velan korkojen maksamiseen eikä enää riitäkään. Nyt ei ole oikea aika rettelöidä työnteosta 64 vuoteen saakka, vaan kääriä hihat. Covidin aikana Ranskassa totuttiin liikaa siihen, ettei työtä tarvinnut tehdä, kun valtio huolehti elannosta.

Nyt olisi korkea aika palata pilvistä maanpinnalle. Muuten voi herätys olla raju.

Ai niin, mikä se Euroopan ihmemaa oikein on, jossa laillinen eläkeikä on 62 vuotta? Se on Slovakia. Mutta tuskin siellä eläkkeiden taso on aivan sama kuin Ranskassa.