Euroopan pelilaudalla nappulat liikkuvat. Saksan ja Ranskan suhteet ovat pahassa jamassa, mutta Ranska ja Britannia lähestyvät toisiaan. L’entente cordiale, ”sydämellinen yhteisymmärrys” Kanaalin kahden puolen sai perjantaina Pariisissa uuden lähtölaukauksen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Il était grand temps! It was high time! Oli jo aikakin! Viisi pitkää vuotta ja yksi sotkuinen Brexit ehtivät väliin sen jälkeen, kun edellinen huippukokous pidettiin Sandhurstissa Britanniassa. Silloin välit olivat niin lämpimät, että Ranska lupasi ensimmäistä kertaa lainata Britannialle maiden välisen historian hienoimman symbolin, maailman pisimmän, Bayeux’n kaupungissa sijaitsevan seinävaatteen. Siirtää Lontooseen 1000-luvulla kudottu, 70 metriä pitkä, hapero aarre, joka kuvaa Vilhelm Valloittajan voitokasta sotaretkeä Normandiaan, on sen verran iso, kallis ja vaikea operaatio, että sellaiseen ryhtyminen oli jo sellaisenaan hieno ystävyyden osoitus. Brexit esti kuitenkin hankkeen toteutumisen, ja britit joutuvat yhä jonottamaan suuren sankarinsa näkemistä Ranskanmaalla.
Brexit ja sukellusvenevehkeily
Pääministeri Boris Johnsonin kanssa välit menivät ihan mahdottomiksi jo brexit-neuvottelujen kalastuskiistassa, jolloin Johnson uhosi lähettävänsä Britannian kuninkaallisen sotalaivaston valvomaan Ranskan aluevesiä. Presidentti Emmanuel Macron nimitti Johnsonia klovniksi ja Johnson Macronia Napoleoniksi. How lovely! Todella vakava isku maiden suhteille viime vuonna oli Ranskan ja Australian välisen 12 ranskalaisen sukellusveneen ostosopimuksen peruuntuminen Britannian hyväksi ilman, että Ranska tiesi vehkeilystä mitään.
Pääministerin vaihtuminen muutamaksi kuukaudeksi vielä Johnsoniakin enemmän mokailevaan Liz Trussiin ei korjannut ikävää tilannetta kummallekaan. Liz Trussista muistetaan Pariisissa parhaiten se, ettei hän suostunut sanomaan ääneen, onko Ranska hänen mielestään Britannian ystävä vai vihollinen. Johnson tosin myötävaikutti Trussin nousemiseen seuraajakseen uumoillen, että tämä todennäköisesti epäonnistuisi pääministerinä niin pahasti, että Johnson voisi pian ottaa vallan takaisin itselleen pelastajan elkein. Mutta hän ei vain osannut aavistaa, että Truss kaatuisi aivan liian aikaisin, jotta hän itse ehtisi saada uskottavuuttaan takaisin.