Helena Petäistön kolumni: Sammakkojen ja paahtopaistien upouusi yhteisymmärrys

Il était grand temps! It was high time! Oli jo aikakin! Viisi pitkää vuotta ja yksi sotkuinen Brexit ehtivät väliin sen jälkeen, kun edellinen huippukokous pidettiin Sandhurstissa Britanniassa. Silloin välit olivat niin lämpimät, että Ranska lupasi ensimmäistä kertaa lainata Britannialle maiden välisen historian hienoimman symbolin, maailman pisimmän, Bayeux’n kaupungissa sijaitsevan seinävaatteen. Siirtää Lontooseen 1000-luvulla kudottu, 70 metriä pitkä, hapero aarre, joka kuvaa Vilhelm Valloittajan voitokasta sotaretkeä Normandiaan, on sen verran iso, kallis ja vaikea operaatio, että sellaiseen ryhtyminen oli jo sellaisenaan hieno ystävyyden osoitus. Brexit esti kuitenkin hankkeen toteutumisen, ja britit joutuvat yhä jonottamaan suuren sankarinsa näkemistä Ranskanmaalla.

Brexit ja sukellusvenevehkeily

Pääministeri Boris Johnsonin kanssa välit menivät ihan mahdottomiksi jo brexit-neuvottelujen kalastuskiistassa, jolloin Johnson uhosi lähettävänsä Britannian kuninkaallisen sotalaivaston valvomaan Ranskan aluevesiä. Presidentti Emmanuel Macron nimitti Johnsonia klovniksi ja Johnson Macronia Napoleoniksi. How lovely! Todella vakava isku maiden suhteille viime vuonna oli Ranskan ja Australian välisen 12 ranskalaisen sukellusveneen ostosopimuksen peruuntuminen Britannian hyväksi ilman, että Ranska tiesi vehkeilystä mitään.

Pääministerin vaihtuminen muutamaksi kuukaudeksi vielä Johnsoniakin enemmän mokailevaan Liz Trussiin ei korjannut ikävää tilannetta kummallekaan. Liz Trussista muistetaan Pariisissa parhaiten se, ettei hän suostunut sanomaan ääneen, onko Ranska hänen mielestään Britannian ystävä vai vihollinen. Johnson tosin myötävaikutti Trussin nousemiseen seuraajakseen uumoillen, että tämä todennäköisesti epäonnistuisi pääministerinä niin pahasti, että Johnson voisi pian ottaa vallan takaisin itselleen pelastajan elkein. Mutta hän ei vain osannut aavistaa, että Truss kaatuisi aivan liian aikaisin, jotta hän itse ehtisi saada uskottavuuttaan takaisin.    

Vasta Rishi Sunakin nousu valtaan Lontoossa avasi Ranskalle viimein tilaisuuden kääntää lehteä brittisuhteissaan. Pragmaattinen Sunak passasi hyvin Macronille. Jo Macronin ja Sunakin ensimmäinen kädenpuristus Egyptissä pidetyssä COP27-ilmastokokouksessa oli lämmin. Molemmat nokkamiehet ovat saman ikäisiä ylemmästä keskiluokasta nousseita entisiä pankkiireja, kumpikin kansalaistensa silmissä teknokraatteja ja globalisaation kannattajia. Jos Euroopan valtakaksikko Saksa ja Ranska ei löytänyt Ukrainan sodan alettua muuta yhteistä säveltä kuin vitkuttelun, niin maanosan kahdella suurimmalla sotilasmahdilla ja sen ainoilla ydinasevaltioilla, Ranskalla ja Britannialla, on kaikki intressit yhteistyöhön.

Uusi alku

Perjantaina molemmat johtajat julistivat Pariisissa maidensa välisten suhteiden uutta alkua. Sunakille tärkeintä tuntui olevan saada Kanaalin yli tuleva laiton muuttoliike viimeinkin kuriin. Taas on todettava, että oli jo aikakin. Muistan yhä elävästi ensimmäisen Ranskan ja Britannian välisen huippukokouksen, jota olen saanut olla seuraamassa paikalla. Vuosi oli 2003, johtajina presidentti Jacques Chirac ja pääministeri Tony Blair ja paikka Le Touquet, Kanaalin Ranskan puolen tyylikkäin kaupunki, juuri se, missä Macronilla on nykyään hieno vapaa-ajanasuntonsa. Sen huippukokouksen aikana Macron on ollut 19-vuotias.

Nyt 20 vuotta myöhemmin Macron on itse presidenttinä viimeinkin korjaamassa silloista niin sanottua Le Touquet’n sopimusta, jonka pykälien mukaan Kanaalin yli Britanniaan tulevaa muuttoliikettä piti panna kuriin. Kuitenkin viime vuonna laittomasti Britanniaan tulleiden määräksi arvioidaan 45 000 henkeä, ja yhteensä 50 siihen liittyvää rikollisjärjestöä otettiin kiinni. Asian korjaaminen oli jo Macronin ensimmäisessä presidentinvaaliohjelmassa vuonna 2017. Mutta vasta nyt se onnistui Rishi Sunakin kanssa. Uusi pääministeri nimittäin sitoutui siihen, että Britannia nostaa tuntuvasti maksuosuuttaan maahanmuuton valvomisessa, joka on ollut pitkään. Ranskan vaatimus. Tällä hetkellä se on 141 miljoonaa euroa vuodessa, ensi vuonna maksuosuus nousee 191 miljoonaan ja vuonna 2025 209 miljoonaan euroon.

Ukrainan voitto yhdistää

Lisäksi molempien maiden johtajat ovat yksimielisiä siitä, että Ukrainan on voitettava sota. Huippukokouksessa sovittiinkin yhteistyöstä ukrainalaissotilaiden koulutuksessa. Pääministeri Sunak korosti Ranskan television haastattelussa sitä, että ensisijaista on varmistaa Ukrainan voitto; rauhanneuvotteluista ei voida vielä puhua.

Molemmat osapuolet ilmaisivat myös halunsa yhteistyöhön tulevaisuuden risteilyohjusten kehittämisessä. Samoin yhteistyöhalua löytyi energia-alalla sekä investoinneissa uusiutuviin energiamuotoihin että uuden ydinvoimalaitoksen kehittämisessä Ranskan energiajätin, EDF:n, johdolla. Myös kulttuurivaihdon on määrä alkaa uudelleen maiden välillä.

Kirsikkana kakun päällä tässä uudessa ”sydämellisessä yhteisymmärryksessä” on kuningas Charlesin vierailu Ranskassa tämän kuun lopussa. Siitä voi odottaa loisteliasta, sillä vaikka Ranskassa kuningasvalta kaadettiin verisesti yli 200 vuotta sitten ja Britannian kuningashuoneen asemalle usein hymähdellään, niin aina, kun kuninkaalliset saapuvat vierailulle Kanaalin takaa, heidät otetaan vastaan komeasti ja heille osoitetaan äärimmäistä huomaavaisuutta. Kuningatar Elisabet puhui sitä paitsi sujuvaa ranskaa, kun taas Ranskan presidenttien englannista ei ole aina saanut mitään tolkkua Kanaalin toisella puolella.

Sammakot ja paahtopaistit

”Sydämellinen yhteistyö” eli entente cordiale, josta käytetään usein ranskankielistä termiä myös Britanniassa, syntyi vuonna 1904 hyvin ranskalaismielisen kuningas Edward II:n myötävaikutuksella. Kuningatar Viktorian poikahan tunnetusti vietti ennen kunkuksi nousuaan 30 vuotta kruununprinssin liiankin huoletonta elämää Ranskan Rivieralla, mutta se on jo ihan toisenlaisen jutun aihe. 

Ententecordiale ei ollut liittosopimus, vaan julistus, jolla kaksi imperiumia jakoi vaikutusalueensa eri puolilla maailmaa. Muun muassa Pohjois-Afrikassa Britannia sai vapaat kädet Egyptissä ja Ranska puolestaan Marokossa. Vaikutuksensa ”sydämellisen yhteistyön” syntymiselle Ranskan ja Britannian välillä oli myös Saksan uhalla ennen toista maailmansotaa. Nytkin osamotiivina on yhteistyön yskiminen Saksan kanssa.

Brexitin seurauksena noin 100 000 brittiä on muuttanut pysyvästi Ranskan puolelle, suurin osa Pohjois-Ranskaan ja Normandiaan. Pariisin keskustasta löytyy jopa brittiomisteinen uusi ravintola nimeltä L’Entente, jossa brittiherkut kidney pie ja fish and chips  ovat kunniassaan. Brittien froggieksi eli sammakoiksi nimittämät ranskalaiset ja ranskalaisten rosbifeiksi eli paahtopaisteiksi nimittämät britit aloittavat nyt siis uutta yhteisymmärryksen aikaa. Se on erinomainen asia koko Euroopan kannalta.