Poliittinen väkivalta ja häirintä – niin netissä kuin kaduilla – kuohuttaa Suomen lisäksi myös Ranskassa, kirjoittaa MTV:n entinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kolumnissaan.
Presidentti Emmanuel Macronin kasvoilleen saama kova sivallus kesken maakuntakierroksen on kuohuttanut Ranskaa kuluneella viikolla. Tämän kuun aluevaalien alla ja vuosi ennen presidentinvaaleja poliittinen väkivalta ja häirintä niin netissä kuin kaduilla on noussut huolestuttavasti. Vähempikin kuin ilmiselvä demokratian horjuttaminen vetää vakavaksi.
Myös meillä Suomessa on kuntavaalien alla havahduttu aiempaa runsaampaan vaalihäirintään; useista tapauksista on tehty jopa rikosilmoituksia. Ranskassahan väkivallan kierre ylipäätään on ollut suuri ongelma jo niin pitkään, ettei juuri mikään maassa tunnu enää hätkähdyttävän.
Mutta tasavallan presidentin kohtaama suora väkivalta heti hänen maakuntakierroksensa alkumetreillä sai kaiken nähneiden ranskalaistenkin mielet kuohumaan.
Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Sosiaalipolitiikka on noussut jälleen framille inhimillisessä Euroopassa
Varsinkin, kun juuri tällä hetkellä piti asioiden olla pitkästä aikaa melko hyvässä jamassa. Ankarien koronasulkujen pitkä sarja on Ranskassa viimeinkin päättymässä ja enää vihoviimeistä vaihetta vaille lopussa.
Tosin ravintoloiden ja muiden suljettujen paikkojen toiminta sujuu yhä turvallisuuden takaavien tarkkojen sääntöjen mukaan, ja ulkonaliikkumiskiellon alkaminen kello 23 estää edelleen juhlinnan aamunkoittoon asti. Mutta muutos tähänastisiin "luostarielämän sääntöihin" on niin suuri, että ranskalaiset todella tuntevat taas hengittävänsä ja olevansa vapaita.
Se on sitä paitsi näkynyt selvästi Macronin suosioluvuissa. Tuoreen ParisMatch-lehden teettämän mielipidemittauksen mukaan Macron on tällä hetkellä maan kuudenneksi suosituin poliitikko. Se on hämmästyttävää kriisistä toiseen joutuneen presidenttikauden loppuvaiheessa. Peräti puolet kysellyistä sanoo, että heillä on joko positiivinen tai hyvin positiivinen kuva Macronista.
Lue lisää: Macronia lyötiin kasvoihin pikkukylässä Kaakkois-Ranskassa
Ei siis ihme, että presidentti halusi hyödyntää takaisin saamaansa suosiota pahimmasta ikeestä vapautuneen kansan keskuudessa, mutta mönkään meni. Macron ei ole vielä ilmoittanut ensi kevään presidenttiehdokkuudestaan, vaan hän tekee sen taktisista syistä varmaan mahdollisimman myöhään alkuvuodesta. Selvää on, että hän asettuu ehdolle vielä toiselle kaudelle.
Välikohtaus Tain-l’Hermitagen kylässä
Maakuntakierroksensa viralliseksi syyksi Macron ilmoitti halunsa ”mitata maan pulssia”, ”prendre le pouls du pays”, pitkään jatkuneen korona-ajan jälkeen. No, mittaustulos oli vähintäänkin yllättävä ellei järkyttävä. Macron aikoo kuitenkin jatkaa kierrostaan suunnitelmien mukaan koko heinäkuun.
Välikohtaus tapahtui Kaakkois-Ranskassa viinitarhoistaan ja gastronomiastaan tunnetussa ja miellyttävänä pidetyssä Drômen departementissa ja kaiken kukkuraksi Tain-l’Hermitagen kylässä, jonka ohi ei voi ajaa sitä huomaamatta keskelle sen viinitarhoja rinteeseen pystytettyä, moottoritielle näkyvää jättiläismäistä sydämenkuvaa. Viime tiistaina Tainin sydämen pulssi hakkasi selvästi liian kiivaana.
Lue lisäksi: Helena Petäistön kolumni: 40 vuotta sitten Ranska mullistui – nyt Mitterrandin perintö on täysin kuollut
Kun Macron tuli ulos paikallisesta hotellialan koulusta, jossa hän oli juuri päässyt kertomasta toimittajille optimismistaan korona-ajan jälkeisten haasteiden suhteen, karu todellisuus odotti ulkona turva-aitojen takaa presidentin nimeä huutavan ihmisryhmän taholta. Kun Macron riensi kättelemään porukkaa, tarttui vahva nuori mies presidenttiä käsivarresta, huusi kuningasvallan kannattajien iskulauseen ja pläjäytti täyskädellisen presidentin kasvoille. Kaikki kävi salamannopeasti, ja turvamiehet painoivat häirikön välittömästi maahan.
Tämän nähtävästi äärioikeistoa lähellä olevan, karatea harrastavan nuoren miehen kaveri tallensi välikohtauksen kännyynsä ja siirsi sen heti twitteriin koko kansan nähtäväksi. Sen jälkeen ei päiväkausiin maassa muusta puhuttukaan. Macron itse piti mölyt mahassaan, luonnehti välikohtausta yksittäisenä tapauksena ja jatkoi yhdessä Brigitten kanssa kansalaisten kättelyä vielä samana päivänä muualla.
Ei ensimmäinen kerta
Eihän tämä toki ollut ensimmäinen kerta, kun Ranskan ylin johto saa osakseen väkivaltaa. Sekä presidentti Charles de Gaulle että presidentti Jacques Chirac joutuivat molemmat ampumavälikohtauksen kohteeksi. Pääministeri Manuel Valls puolestaan sai myös iskun kasvoilleen Bretagnessa virkakautensa aikana, ja Pariisin kaupunginjohtajana Bertrand Delanoë joutui puukotuksen uhriksi.
Macron itse on kokenut sen verran kovia hänen henkeään uhanneiden keltaliivien kanssa, että yksityisesti hän on todennut mahdollisesti saavansa vielä kuulan kalloonsa.
Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Johtajuuden puute kalvaa EU:n kannattajia Suomessa – jos nyt sössimme, joudumme samaan sakkiin Unkarin ja Puolan kanssa
Mutta Tainin kylän välikohtausta on pidetty erityisen huolestuttavana ajan symbolina. Se nimittäin tapahtui vain muutama päivä sen jälkeen, kun jo kolmatta kertaa presidenttiehdokkaaksi asettunut äärivasemmiston nokkamies Jean-Luc Mélenchon lietsoi epätervettä ilmapiiriä puolueensa somessa saamien tappouhkausten johdosta.
Pahanilmanlinnuksi ryhtynyt Mélenchon puhui salaliittojen puuhista ja ennusti, että ensi kevään presidentinvaaleissa nähdään vielä vakava onnettomuus tai murha kampanjan aivan viimeisellä viikolla. "Se on ennalta määrätty", totesi hän kryptisesti. Vähemmästäkin menevät tavalliset kansalaiset sekaisin.
Mélenchonin vastuuttomasta pelon lietsonnasta Macron totesi, että demokratia tarvitsee nyt rauhoittumista ja kunnioitusta niin poliitikkojen kuin kansalaistenkin taholta. ”Jos viha ja väkivalta palaavat, ne tekevät demokratiasta hauraan”, painotti Macron.
Lue lisää: Helena Petäistön kolumni: Mikä ihmeen ENA? Tällainen kirjainyhdistelmä löytyy myrskyn silmään joutuneen VTV:n Tytti Yli-Viikarin koulutuslistalta
Ei ihme, että Macroniin kohdistunutta iskua pidetään raskaana merkkinä ajasta, jolloin kaikkia sääntöjä rikotaan, sekä osoituksena väkivallan ilmapiiristä. Se ei tiedä hyvää terveelle demokratialle. Positiivista toki on se, että kaikki poliittiset puolueet äärilaitoja myöten tuomitsivat presidenttiin kohdistuneen väkivallan välittömästi.
Nyt on pakko vakavasti kysyä, mistä tämä huolestuttava kehitys oikein johtuu. Onko Ranskassa kyse yhden kansanosan tunteesta, että nimenomaan tasavallan presidentti on loukannut ja ylenkatsonut sitä? Vai onko ranskalaisilla vain pinna poikkeuksellisen kireällä pitkän ja kovan rajoitusten ajan jälkeen? Vai onko kaikki merkkiä siitä, että väkivallasta on nyky-yhteiskunnassa tullut lähes ”normaali” ilmaisumuoto? Tuota viimeksi mainittua sopii kysyä lisääntyneen vaalihäirinnän Suomessakin.
Vaikuttaa siltä, ettei vain Ranskassa, vaan myös meillä henkilökohtaiset pettymykset ja turhautuminen purkautuvat niin, että nyt saa kaiken sanoa ääneen mistään käytöstavoista piittaamatta, että oikean ja väärän, valheen ja totuuden saa sekoittaa keskenään mielin määrin. Sosiaalinen media tekee kaiken mahdolliseksi.
Silloin poliittinen ilmapiiri radikalisoituu helposti, ääripäät jylläävät, ja poliittinen debatti köyhtyy. Siinä hengenvaarallisia myrkkyjä demokratialle. Millä ihmeellä tästä umpisolmusta oikein päästään palaamaan toimivaan demokratiaan?