Helena Petäistön kolumni: Putin vauhdittaa Macronin kampanjaa Ranskassa – puheluralli Kremliin takaa vaalivoiton

Vaalivoiton takaavat säännölliset puhelut Kremliin. Macronin viikottaiset keskustelut Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa saavat enemmän mediahuomiota kuin tylsääkin tylsempi vaalikampanja. Ainoa, mitä voi vielä vähän jännittää sitä, on se, yltääkö äärioikeiston Marine Le Pen todella taas Macronin vastaehdokkaaksi ratkaisevalla toisella kierroksella niin kuin näyttää, vai ei.

Näissä presidentinvaaleissa mikään ei totisesti ole kuin ennen. Ei pitkää, toista vuotta kestävää jännitysnäytelmää, jossa koko maa kiehuu ja kuohuu, kun puolueiden sisällä taistellaan verissä päin ehdokkuudesta mitään keinoja kaihtamatta. Ei suuria skandaaleja, ei paljastuksia, ei rötöksiä.

Ei pitkää kampanjointia valtavine vaalikokouksineen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ei edes jännittäviä suuria tv-debatteja, joita koko Gallian kansa katsoo ja kommentoi kiihkeästi. Vasta toisen kierroksen alla on luvassa debatti Macronin ja hänen vastustajakseen nousseen ehdokkaan välillä.

Ei, tällä kertaa ranskalaiset ovat auttamatta jääneet ilman viiden vuoden välein toistuvaa, elämääkin suurempaa show’ta. Muutamaa yllätysehdokasta ja odottamatonta haaksirikkoa lukuun ottamatta tavanomainen maratoni kohti Élysée-palatsia on lopulta kutistunut pikamatkaksi, jonka voittaja tiedetään jo etukäteen; tiedettiin oikeastaan jo ennen kuin hän ehti edes ilmoittautua kisaan mukaan.

Lauantain tuore mielipidemittaus näyttää Macronille 30,5 prosentin, Le Penille 16,5 prosentin ja äärivasemmiston Jean-Luc Mélenchonille 13 prosentin kannatusta. Muilla ehdokkailla on tuskin enää mitään jakoa toiselle kierrokselle.

Äärioikeiston suurta yllätystä ja kohuehdokasta Éric Zemmouria, jolle vihreiden entinen meppi Daniel Cohn-Bendit on antanut herttaisen nimen la Tête de rat, Rotanpää, tuskin kukaan osaa kuvitella suurena sotapäällikkönä. Ja vieläkin vähemmän sellaiselta ranskisten silmissä näyttää maltillisen oikeiston pätevä kaunotar, mutta esiintyjänä ponneton Valérie Pécresse.

Non, non! Kyllä Venäjän diktaattoria vastaan on ohjaksissa ehdottomasti oltava Macronin kaltainen johtaja. Pilapiirroksessa asia kiteytyy Macronin esitellessä kampanjapäällikkönsä, luotiliivein ja ohjuksin varustautuneen synkkäilmeisen Vladimir Putinin. Ukrainan sodan aikana Macron on käynyt "kampanjapäällikkönsä" kanssa jo neljä puhelinkeskustelua ja sitä ennen joulukuusta lähtien 16 aiempaa rupattelua. Vaikka vastustajat aluksi ilkkuivat puhelujen hyödyttömyydellä, nyt on kaikilla hymy hyytynyt, ja Macronin puhelujen kautta pysyvä yhteys idän diktaattoriin nähdään välttämättömyytenä.

Tiettävästi puhelut ovat olleet aika vauhdikkaita:  "Kuule, Vladimir, nyt sinä puhut taas täyttä palturia, sen tiedät itsekin!" Näin ainakin kerrottiin sodan alussa. Nyt sodan raaistuessa yli kenenkään ymmärryksen puhelut Kremlin diktaattorin kanssa lienevät nykyään enää vain raskaita, mutta EU:n puheenjohtajamaan johtajana Macronin ne on käytävä. Jos siinä sivussa tulee vaalivoitto, tuskin hän siitä aikoo valittaa.

Toinen ratkaiseva tekijä Macronin voitontiellä on kokoelma mitättömiä vastaehdokkaita. Kolmen muskettisoturin, "musketöörin", inspiroimana alkoi somessa levitä myös pilakuva Les Trois Moscouteurs, kolme Moskotööriä, eli Moskovaan kallellaan olleet ehdokkaat Marine Le Pen, Éric Zemmour ja Jean-Luc Mélenchon.

Jo ennen sodan puhkeamista alkoi Putinin pankilta aiemmin miljoonaluokan lainan saaneen Marine Le Penin kampanjaporukka nopeasti hävittää julisteeksi painettua Putinin ja Le Penin kättelykuvaa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan tuomitsivat kaikki kolme hyökkäyksen. Aiemmin "ranskalaisesta Putinista" unelmoinut Zemmour tosin vitkasteli tuomionsa kanssa ja lisäsi vielä, ettei Ukrainan pakolaisilla ole asiaa Ranskaan. Mélenchon, joka oli jo aiemmin ilmoittanut halunsa estää Ukrainan pääsyn Natoon, erehtyi vielä linjaamaan, ettei Ukrainaan saa lähettää aseita.

Kuitenkin Macronin kanssa vihoviimeiselle suoralle pääsystä kilpailevat nyt Le Pen ja Mélenchon. Äärivasemmiston höyrypää jäi viisi vuotta sitten vain kahden prosenttiyksikön päähän Le Penistä. Hän silloin teki oikean spurtin kampanjansa lopussa, ja nyt aavistellaan vähän samaa. Tänään sunnuntaina tuo sata bussia Mélenchonin kannattajia kaikkialta Ranskasta Pariisiin marssimaan nokkamiehensä johdolla. Edellisessä presidentinvaalikampanjassa kaksi tällaista joukkomarssia Pariisin kaduilla nosti retoriikkansa paremmin kuin hyvin osaavan Mélenchonin kannatuksen 11 prosentista yli 19 prosenttiin.

Ranskan EU-puheenjohtajuutta vetävä ja Putinin kanssa yhteyttä pitävä istuva presidentti teki edeltäjiensä tavoin myöhäisen mukaantulon koko kisaan. Viimeinen hetki ilmoittautua ehdokkaaksi oli maaliskuun neljäs päivä. Sinä perjantaina saivat maakuntien asukkaat tapansa mukaan kahvilassa lukemastaan aamun lehdestä eteensä Macronin avoimen kirjeen presidenttiehdokkuudestaan. Macronin ensimmäinen suuri vaalikokous piti olla kohta sen jälkeen Marseillessa, mutta Putinin hätä "Naton piirittämän" Venäjän kohtalosta pani Macronin suunnitelmat jäihin.

Jo pandemia oli jarruttanut voimakkaasti muidenkin ehdokkaiden kampanjointia, mutta nyt jäivät pääehdokkaan kaikki vaalikokoukset jäivät ymmärrettävästi pitämättä.  Mutta sitten alettiin kyllä ranskalaiseen tapaan paheksua suureen ääneen sitä, ettei Macronilta kuulunut vaaliohjelmaakaan. Kunnes viime torstaina tekstiä tuli senkin edestä. Jos Macron oli pitänyt Kremlissä Putinia pihdeissään yli viisi tuntia, ohjelmansa toimittajille esitellyt tuore ehdokas väsytti kuulijansa täysin yli neljä tuntia kestäneessä tiedotustilaisuudessa Seine Saint Denis’ssä maltillisen oikeiston ehdokkaan, Valérie Pécressen, hallitsemalla alueella Pariisin liepeillä.

Pécresse syytti myöhään tullutta vaaliohjelmaa välittömästi siitä, että se on suora kopio hänen ohjelmastaan. Sen, mitä kansalaiset ehtivät sotauutisoinnilta vaaliohjelmia seurata, he saivat huomata, että tottahan se on. Toisaalta tällä syytöksellään Pécresse antoi kannattajilleen vähän varomattomasti luvan äänestää halutessaan Macronia. Molempien ohjelmissa on muun muassa eläkeiän nostaminen nykyisestä 62 vuodesta 65:een, ja molemmat vaativat myös yhteiskunnan varattomimmille osoitetun "solidaarisuustulon" vastikkeeksi 15-20 viikkotuntia tuntia töitä tai opiskelua.

Näiden ja monien muiden selvästi "oikeistolaisten" uudistusten ohella Macronin ohjelma sisältää myös liudan "vasemmistolaisiksi" katsottuja ehdotuksia, ja samalla toista presidenttikauttaan tavoitteleva ehdokas vahvisti, ettei hän edelleenkään ole oikealta eikä vasemmalta, vaan hän aikoo jatkaa Ranskan uudistamista maan tarpeiden mukaan niin, että Ranskassa kannattaa tehdä töitä, muttei kelkasta pudonneita unohdeta.

Vaikka Macronin kannatuksen vahvistuminen liittyy selvästi Ukrainan sodan aiheuttamaan suureen epävarmuuteen, jaksaa ranskalaisia, ikuisia elämännautiskelijoita, yhä näissäkin oloissa kiinnostaa yksi aihe: Sota tai ei, heidän oma ostovoimansa on yhtä tärkeä kuin oma napa. OECD:n raportin vahvistamana Macron voikin osoittaa, että hänen presidenttikaudellaan kansalaisten ostovoima on kasvanut noin 300 euroa vuosittain. Siihen liittyen suurimpia saavutuksia on ollut työttömyyden laskeminen seitsemään ja puoleen prosenttiin. Nyt toisen kauden ohjelmassa hän tähtää käytännössä täystyöllisyyteen eli vain viiden prosentin työttömyyteen.

Valtiontalouden puolella tähtäimessä on saada budjettivaje uudelleen kuriin. Sisi! Siinähän Macron kaikkien suureksi ällistykseksi jo kerran onnistui juuri ennen kuin keltaliivit panivat hyvän taloudenpidon taas sekaisin, ja heti sen perään pandemia vain pahensi tilannetta entisestään. Nyt Macron lupaa  palauttaa tasapainoiset budjetit toisen kautensa aikana. Rahat hän aikoo löytää säästöistä, ei veroja korottamalla.

Muuten Macron aikoo jatkaa Ranskan talouselämän jäykkyyksien poistamista ja toteuttaa niitä uudistuksia, jotka tyssäsivät keltaliiveihin ja pandemiaan. Tosin koronavirus on lähtenyt Ranskassakin leviämään taas uudestaan. Parhaillaan on menossa pandemian kuudes aalto, ja neljättä rokotetta annetaan nyt yli 65-vuotiaille. Missähän se Suomen neljäs rokote muuten viipyy? ihmettelisi ranskalainen, jos tietäisi.

Ukrainan sota on saanut ranskalaisetkin sen verran säikähtämään, että julkisesti on ollut pakko myöbtää, että jos sota syttyisi, ei maan  armeijan varustelutaso enää vastaisi niitä vaatimuksia, jotka sen pitäisi täyttää vihollisen karkottamiseksi. Puolustusbudjettiin Macron lupaakin nyt  kolmen miljardin euron vuosittaista nousua.

Ranskan puolustuksen vahvistamisen lisäksi muita valtavia toteuttamista vaille valmiita suunnitelmia ovat eläkeuudistus, terveydenhuollon ja koululaitoksen uusiminen, siirtyminen vihreään talouteen, energiariippuvuuden nopea vähentäminen, omavaraisuuden varmistaminen sekä avainasemassa olevien teollisuudenalojen palauttaminen Ranskaan. Valtavia uudistuksia, jotka jäivät kaikki Macronin ensimmäisellä kaudella pahasti kesken, kun keltaliivit ja pandemia alkoivat jyllätä. Tosiasiassa normaalia presidenttikautta kesti vain puoli toista vuotta; sen jälkeen Macronin kausi on ollut pelkkää kriisijohtamista.

Uuden uudistuspaketin hinta on 50 miljardia euroa, Macronin johtavana ajatuksena edelleen itsenäinen Ranska vahvassa Euroopassa. Jos Macron aikoo selviytyä kunnianhimoisista suunnitelmistaan, suuren sotapäällikön on vielä tultava alas norsunluutornistaan ja ennen kaikkea kyettävä tiiviiseen yhteistyöhön Ranskan maakuntien kanssa. Sitä hän lupaa nyt yrittää, ja siinä hänen soisi onnistuvan.

Nyt kun Saksa on tehnyt historiallisen täyskäännöksen puolustuspolitiikassaan, rinnalleen se tarvitsee Ranskan, joka saa talouspuolensa kuntoon. Rauhan lisäksi molempia Eurooppa odottaa.