Helena Petäistön kolumni: Mikä ihmeen ENA? Tällainen kirjainyhdistelmä löytyy myrskyn silmään joutuneen VTV:n Tytti Yli-Viikarin koulutuslistalta

5:50
Mistä on kyse VTV:tä koskevassa esitutkinnassa? KRP:n tutkinnanjohtaja haastattelussa – näissä kohuissa Yli-Viikari on ollut mukana aiemmin

Valtiontalouden tarkastusviraston myrskyn silmään joutunut ylijohtaja Tytti Yli-Viikari on ranskalaisten huippukorkeakoulujen kasvatti. Hänen koulutushistoriastaan löytyy muun muassa maineikas ENA.

Mutta mikä ihmeen ENA? Pääjohtajan koulutustaustaa avaa tässä kirjoituksessa MTV Uutisten entinen pitkäaikainen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.

ENA löytyy The Timesin vuoden 2013 maailman parhaiden korkeakoulujen listan kuudennelta sijalta. Antoiko tämä legendaarinen huippukoulu, myös Ranskan presidentti Emmanuel Macronin opinahjo, sopivan koulutuksen suomalaisviraston johtamiseen, sitä nyt pähkäillään, mutta ainakaan koulun tasossa ei ole moittimista.

Yli-Viikarin listalta löytyy myös niin kutsuttu "Euroopan ENA", Belgian Brüggessä toimiva College of Europe, jonka perustajiin toisen maailmansodan jälkeen kuului Britannian pääministeri Winston Churchill. Tästä tunnetusta Eurooppa-koulusta ovat loppututkinnon hankkineet myös entinen pääministeri Alexander Stubb sekä Tanskan entinen pääministeri Helle Thorning-Schimdt.

Yli-Viikarilla on siis eittämättä vankka ja tasokas kansainvälinen koulutus, joka antaa periaatteessa valmiudet mihin korkeaan virkaan hyvänsä. Siitä voi joku toki vetää senkin johtopäätöksen, että mukaan on tarttunut myös ranskalaista hallintokulttuuria, ja sehän jos mikä kuulostaa epäilyttävältä.

---

Kuluneen viikon paljastukset osoittavat kuitenkin, ettei Suomeen suinkaan tarvitse hakea oppeja ulkomailta. Ihan omasta takaakin osataan suhmuroida ja vielä paljon suuremmilla summilla kuin Yli-Viikarin tapauksessa. Senhän osoitti heti perään paljastunut Ylen tapaus.

Kyllä meillä iljetään myöntää ja vastaanottaa jättibonuksia veronmaksajien pussista ankeina poikkeusaikoinakin ihan ilman ranskalaista koulutusta.

Mutta palataanpa kuitenkin siihen ENA:an, sen verran mielenkiitoinen tapaus se oikeasti on. Jopa siinä määrin, että lukijoiltani on tullut pyyntö tämän mystisen huippukoulun asioiden avaamiseksi.

Yli-Viikarin tapauksen tutkinta on vielä kesken, eikä minulla ole tarpeeksi tietoa eikä kompetenssia sen arvioimiseen. Odotan siis jatkoa yhtä kiinnostuneena kuin muutkin. Mutta ainakin hänen koulutuksestaan osaan esittää arvioni.

---

Kyseessä onkin melkoinen paradoksi: ENA, École Nationale de l’Administration, Kansallinen hallintokorkeakoulu, on sekä Ranskan arvostetuin että tavoitelluin, mutta myös kaikkein eniten arvostelua osakseen saanut oppilaitos.

Toissa vuonna Macron lupasi lakkauttaa koko korkeakoulun, jonka presidentti Charles de Gaulle oli perustanut sodan jälkeen demokratian nimessä päämääränä saada uutta verta valtionhallintoon entistä laajemmista piireistä eikä aina vain perintönä yläluokan omissa piireissä.

De Gaullen tavoitetta ei ole koskaan saavutettu, vaan Ranska on yhä luokkayhteiskunta. Enää hallitseva yläluokka ei ole aatelistoa, vaan paikan ovat ottaneet ”enarkit”  kuten ENA:sta valmistuneita kutsutaan, sekä muutaman muun huippukorkeakoulun kasvatit.

Ihan meillä tunnetumpien brittiyliopistojen tapaan, joissa Oxford, Eton ja kumppanit tuottavat samasta muotista tullutta ja samalla yläluokan ”Oxford Englishillä” puhuvaa liituraitapukuporukkaa.  

Ranskassa taas yliopistoilla ei ole ihan samanlaista asemaa, sillä niihin pääsee lähes jokainen ylioppilas kokeilemaan rahkeitaan kunnes heikoimmat lenkit karsiutuvat pois automaattisesti. Se on kalliiksi tuleva järjestelmä, jonka muuttamisen tarpeesta keskustellaan alituisesti. Mutta mahdottomaksihan sekin uudistus on osoittautunut niin kuin lähes kaikki muukin Ranskan raskaassa ja hitaasti kääntyvässä valtionlaivassa.

---

Ranskan kruununjalokiviä ovat siis juuri nämä huippukorkeakoulut, joihin aletaan tähdätä jo naperoiästä lähtien, niin kovaa on kilpailu niihin pääsemiseksi. Voi sanoa, että huoletonta lapsuutta ei Ranskassa tunneta, vaan armoton putki imaisee heti kitaansa, kun 3-vuotias napero taapertaa esikoulun portista sisään. Jos tähtää huippukorkeakouluun, on lukio-ohjelmassa otettava matematiikkaa parikymmentä tuntia viikossa ja fysiikkaakin ainakin kahdeksan tuntia.

Jos ”le baccalauréat” menee hyvin, pääsee oppilas niin sanottuun valmistavaan kouluun, ”prépaan”, jonka ensimmäisestä vuodesta käytetään nimitystä ”le mat sup” eli ylempi matematiikka. Sen päätteeksi on suoritettava loppukoe, ja jos sen läpäisee, pääsee huippukorkeakoulun pääsykokeeseen valmistavalle toiselle vuodelle, ”le mat spélle” eli erikoismatematiikka. Jos pääsykoe ei valmistavan koulun toisen vuoden jälkeen onnistu, voi vielä jatkaa kolmannen vuoden valmistavaa koulua. Mutta jos sittenkään ei pääse huippukorkeakouluun, ovat kolme vuotta menneet hukkaan. Armoton järjestelmä.

Näissä kuvioissa pyörivien nuorten tasosta kertoo se, että vain kymmenen prosenttia ylioppilaista pääsee valmistavaan kouluun  -  ja vain puolet heistä johonkin huippukorkeakouluun. Ei siis ihme, että ENA:sta ja muista ulos tulevat nuoret ovat briljanttia ja huippupätevää porukkaa, joilla täytetään valtionhallinnon ja korkeimman yritysjohdon paikat.

Heitä pyörii myös paljon EU:n koneistossa Brysselissä, jossa tunnettua onkin, että terävimmät EU-virkamiehet ovat aina tulleet Britanniasta ja Ranskasta. Sen saivat aikoinaan heti alkajaisiksi nahoissaan tuntea myös Suomi ja Ruotsi, joiden puunjalostusteollisuusviennin Ranska pani erikoistarkkailuun vähän ennen maiden EU-jäsenyyttä.

Suomalaiset saapuivat asiasta käytäviin neuvotteluihin Brysseliin vähän kuin soitellen sotaan kunnes huomasivat, että ranskalaiset enarkit tunsivatkin suomalaisen puunjalostusteollisuuden pienimmätkin nippelit melkein kuin omat taskunsa. Seuraavaan istuntoon tulivat meikäläisetkin paremmin valmistautuneina.

---

Itse olen kerran päässyt Pariisissa kuuntelemaan yhden iltapäivän ajan ENA:n Eurooppa-koulutusta, ja totesin, että juuri sellaiseen olisi minunkin ehdottomasti pitänyt jossain vaiheessa pyrkiä. Matkan varrella ENA on nimittäin kokenut monia uudistuksia, ja sitä on kansainvälistetty eri etapeissa. Vuonna 2002 se sulautettiin yhteen Ranskan ulkoasiainhallinnon koulutuksen kanssa, ja sillä on nykyään paljon yhteistyötä Bruggen Eurooppa-koulun kanssa.

Mutta jo sitä ennen 1990-luvulla alettiin korkeakoulua siirtää Pariisin vasemmalta rannalta Strasbourgiin, Ranskan EU-kaupunkiin ja vanhaan yliopistokaupunkiin. Nykyään ENA toimii kokonaan Strasbourgissa 1300-luvun luostarista, entisestä vankilasta ja parakeista entisöidyissä tiloissa kaupungin lukuisten kanavien rannalla.

Epävirallista korkeakoulutusta hankitaan kaupungin lukuisista ”winstubeista”, viinituvista.  

Jossain vaiheessa ENA alkoi ottaa kiintiön ulkomaisia opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Suomestakin eripituisia ENA-koulutuksen saaneita on muutamia kymmeniä. Ulkomaalaisilla ei tietenkään ole samanlaista valmistavan koulun prässiä takanaan kuin ranskalaisilla, joten ankaran koulun valikoidussa joukossa pärjääminen vaatii suomalaiselta paljon.

---

Entä mistä ENA:a sitten niin ankarasti arvostellaan? Ei koulutuksen tasosta, päinvastoin. Koiranleukojen silmissä enarkit ovat ajatuksenjuoksultaan niin kaukana arkijärjen ulottumattomissa, että he osaavat tehdä yksinkertaisimmastakin asiasta monimutkaisen. Niin kuin Brysselissä aikoinaan kuningas Léopold I:n jättirakennuskohteiden ja purkutöiden myötä tuli arkkitehdista kirosana, ilkkuu ranskalaistavis ennen kaikkea enarkeille: Miten enarkki laskee lammaslauman eläinten lukumäärän? Hän laskee ensin kaikki sorkat ja sitten saparot ja jakaa määrän viidellä. Yksinkertaista, n’est-ce pas?

Ranskalaisen huippukorkeakoulun kasvatin tunnistaa myös siitä, että hän vastaa aina kysymykseen kolmella pointilla. Sen tavanhan on omaksunut myös Alexander Stubb. Kun ihmettelin sitä, sillä Stubbhan ei ole opiskellut Ranskassa, hän kertoi oppineensa tämän niin sanotun kartesiolaisen metodin opiskellessaan Yhdysvalloissa.

Filosofi Descartes’n malli on siis levinnyt hyvin Ranskan rajojen ulkopuolelle kansainväliseen korkeakouluyhteisöön. Muuten kartesiolaisen ajattelun ydin on asettaa kaikki kyseenalaiseksi ja epäillä ihan kaikkea. Juuri se tekee elämän ranskalaisten kanssa usein rasittavaksi.  

Myös keltaliiveille enarkit edustavat kaiken pahan alkua ja juurta, arkipäivästä vieraantunutta eliittiryhmää. Viimeinen vitsi veistelee, että kun ENA-sanan kääntää toisinpäin, siitä tuleekin ANE, aasi. Ennen vanhaan pantiin ranskalaiskouluissa kehno oppilas nurkkaan häpeämään aasinhattu päässä.

Hätäpäissään Macron ehti jo luvata keltaliiveille koko eliittikoulun lakkauttamisen, mutta pian pääministeri pyörsi moiset puheet. Sen sijaan ENA:n uudistamiseen tähtäävä raportti valmistui juuri tämän vuoden helmikuussa. Sen keskeinen pyrkimys on rekrytoida nykyistä enemmän opiskelijoita alemmista sosiaaliluokista ja maaseudulta. Tällä hetkellä suurin osa tulee pariisilaisen yläluokan keskuudesta.

---

Ulkopuolisen silmin nähtynä ehkä aiheellisimmat moitteet koskevat sitä, että ENA on kaikessa erinomaisuudessaan luonut liian itseriittoisen, suljetun yhteisön, joka pitää koko Ranskan liian erillään kansainvälisistä kuvioista. Harva ranskalainen lähtee opiskelemaan esimerkiksi Yhdysvaltain huippuyliopistoihin; niiden Ranska-kiintiöt eivät yksinkertaisesti täyty koskaan.

Lisäksi ENA keskittyy liikaa niin sanottuun colbertismiin, Aurinkokuninkaan ajoista lähtien perittyyn keskusjohtoisuuteen. Siitä syystä se on joutunut erityisesti hampaisiin myös koronakriisin aikana, kun Ranskan aivan liian raskas byrokratia on viimeinkin alkanut paljastua ranskalaisille itselleenkin koko raadollisuudessaan.

Kun byrokraattisen ja keskusjohtoisen, hidassoutuisen valtionkoneiston rattaat eivät ole pysyneet poliittisen johdon päätöksenteon tahdissa, ovat sitä johtavat enarkit saaneet kuulla kunniansa presidentin ja hallituksen ohella.

Mutta ulkomaalaiselle korkeatasoinen ENA-koulutus on lähes lottovoitto. Kun samaan aikaan samaan laitokseen tulevat kovan tason yksilöt kaikkialta maailmassa, antaa se huippuopetuksen lisäksi myös uskomattoman hyvän kansainvälisen verkoston. Se jos mikä on meille suomalaisille harvinaista, sillä verkostoitumisen puute on aina ollut suuri ongelmamme.

---

Siksi ihmetyttävät syytökset Yli-Viikarin liiasta kansainvälisyydestä. Kyllä aktiivisesta kansainvälisestä osallistumisesta kaikissa mahdollisissa kokoonpanoissa on aina hyötyä Suomelle, jos sellaisiin pääsee mukaan.

Myös valtiontarkastajilla niin kuin kaikilla muillakin on kansainväliset järjestönsä, onhan sellainen jopa valtionpäämiesten keittiömestareilla vuosikokouksineen milloin missäkin päin maailmaa. Ei niissä vuositapaamisissa opetella paremmin kokkaamaan presidentille, vaan niissä luodaan kansainvälistä kontaktiverkostoa. Ja hyvin hyödyllistä verkostoa luodaankin, sillä kyökin kautta on asioita hoidettu kautta maailmanhistorian.

Tuntematta Yli-Viikarin matkojen yksityiskohtia, en puutu niiden aiheellisuuteen. Mutta jos valtiontarkastajien kansainvälisen järjestön vuosikokous on vaikka Brasiliassa, on sinne mentävä. Ja jos kehitysapukohde on Bhutanissa, sinnekin on yhtä lailla mentävä. Jos suomalaisia kansanedustajia on saatu kiinni turhasta huvimatkailusta, se on taas aivan eri lukunsa kuin Suomen tarvitsema verkostoituminen.

Vielä kalliimmaksi tulee kansainvälisessä verkostoitumisessa säästäminen. Suomi syyti valtavasti rahaa YK:n turvaneuvostopaikan saamiseen  -  ja ranskankielinen Lilliputti-Luxemburg puhalsi paikan meiltä. Olen aivan varma, että koko ranskankielinen Afrikka ja muu frankofoninen maailma antoi sille äänensä. Sellaiseen verkostoitumiseen on juuri ENA parhaimpia paikkoja Suomen kaltaiselle pohjoiselle maalle. Afrikasta löytyy useitakin ENA:n käyneitä valtionpäämiehiä.

---

Yli-Viikarin melkoisista kauneudenhoitokuluista en osaa itse aina itseni televisiossakin meikanneena sanoa yhtään mitään. Mutta pienen nootin lähettäisin kuitenkin miehille: Vasta sitten on sukupuolten tasa-arvo toteutunut, kun naisjohtaja kelpaa framille yhtä harottavilla hiuksilla kuin Britannian pääministeri Boris Johnson. Mieleen on jäänyt se vanha Vappu-Äpy, jossa teekkarit irvailivat jollekin, joka heidän mielestään ymmärsi kosmetiikasta yhtä paljon kuin Golda Meir, Israelin silloinen hallituksen päämies. Suomessa asti piti siis pilkata yhtä meikkaamatonta naispääministeriä. Veikkaampa, että jos miehiltä odotettaisiin samaa, olisi siihen heti budjettikin.

Naiset maksakoon omasta pussistaan.

Korjattu juttua 6.4. kello 18.53: Poistettu tämä tieto virheellisenä 4. kappaleesta ja korvattu se kokonaan uudella tiedolla Yli-Viikarin koulutuksesta Brüggessä:  Yli-Viikarin listalta löytyy toinenkin huippukorkeakoulu, Sciences Po, hyvin arvostettu valtiotieteen oppilaitos, josta Macron myös nappasi yhden kolmesta korkeakoulututkinnostaan. Kyseistä koulua Yli-Viikari ei käynyt.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja