Helena Petäistön kolumni: EU:n mahtimaiden johtajien käytöksessä on tapahtunut muutos, jota olisi vielä vuosi sitten ollut mahdoton kuvitella

Kesäkuun alun ensimmäisinä kauniina päivinä, ensimmäisenä perjantaina nähtiin Falkenseessä Berliinin liepeillä uskomaton näytös Saksan demaripuolueen SDP:n avoimessa torijuhlassa. Kaikkihan me muistamme nähneemme mustavakoisia filminpätkiä viikset tutisten karjuvasta Adolf Hitleristä. Nyt samanlaiseen suoritukseen kykeni toinen saksalaisjohtaja, mutta pienemmälle yleisölle ja - Gott sei Dank! - täysin aiheesta ja oikeutetusti. 

Kaikesta päätellen Scholzilla oli ollut aikomus puhua mukavan kesäisessä torijuhlassa tavalliseen tylsääkin tylsempään tapaansa, mutta tällä kertaa hänet oli saatu suuttumaan oikein kunnolla. Kiihtyneenä hän antoi sitten tulla keuhkotkin ulos ja niiden mukana täysin kristallinkirkkaan sanoman. 

Pasifismin läpitunkema Saksan kansa ja erityisesti demariporukka on saanut poliitikon kuin poliitikon, mutta varsinkin Scholzin aina varomaan sanojaan. Demarijohtajana hänen taakkansa on ollut puolueen historiallinen Ostpolitik, Willy Brandtin aloittama sovitteleva idänpolitiikka, joka on iskostunut jokaisen demarin päähän pyhänä asiana.

Scholz menetti malttinsa

Scholzin aloittama Saksan historiallinen käännös, Zeitenwende, maan puolustuspolitiikassa tuli lihaksi Falkenseen torilla, kun pasifistiporukka alkoi huutaa vaatimuksiaan rauhasta ilman aseita. Yhtäkkiä tämä pihatontun näköinen nössö unohti uneliaan puhetapansa ja valmistellut teemansa ja karjahti ulos sen, mitä hän oikeasti sillä hetkellä ajatteli, kun Ukraina ja sen mukana epäsuorasti koko Eurooppa on joutunut raakalaismaisen hyökkäyssodan kohteeksi. 

Malttinsa menettänyt Scholz huusi kurkku suorana mikrofoniin: ”Vai sodanlietsoja? Sodanlietsoja on Putin! Hän tunkeutui Ukrainaan 200 000 sotilaan voimin ja pani liikekannalle vielä paljon enemmän. Hän pani alttiiksi omien kansalaistensa hengen imperialistisen unelmansa vuoksi. Putin haluaa tuhota ja valloittaa Ukrainan, ja muitakin maita hänellä on mielessä. Sitä me emme voi sallia vapautta ja demokratiaa puolustavina eurooppalaisina!”

Sitten jatkoi samaa karjumistaan: ”Kun te huudatte rauhaa ilman aseita, samaan aikaan Putin on koonnut massoittain tankkeja, risteilyohjuksia ja raketteja Ukrainaa vastaan. Hän tuhoaa kaupungit, kylät, moottoritiet ja rautatiet. Hän on myös tappanut uskomattoman määrän siviilejä, lapsia ja vanhuksia Ukrainassa. Se on murha!” hän karjaisi ja jatkoi: ”Juuri sitä se selvästi sanottuna on, eikä sitä, mitä te väitätte. Imperialistisessa unelmassaan Putin tuhoaa myös omia kansalaisiaan. Emme tiedä, paljonko nuoria venäläissotilaita on jo kaatunut hänen unelmansa tähden, ehkä 100 000, ehkä 150 000. Miten hän voi tuhlata oman maansa nuorison elämää? Vain yhden miehen tahdosta olla vahva mies! Se on vastuutonta! Se on sodanlietsontaa! Se on sotaa aseiden kanssa!”

Uskomatonta suorasanaisuutta poliittiselta johtajalta, joka on tähän asti tunnettu alituisesta epäröinnistä, soutamisesta ja huopaamisesta. Samaan aikaan hänen johtamansa Saksa on nyt Ukrainan suurin asetoimittaja Euroopassa, ja Saksan tehtaat suoltavat nyt yötä päivää ammuksia Ukrainalle. Todellinen Zeitenwende!

Myös Macronilta kuultiin toisenlaista puhetta

Yhtä lailla yllätti Macron kahta päivää aiemmin puheellaan Bratislavassa toukokuun viimeisenä päivänä. Huippukokouksen järjestäneen Globsec-tutkimuslaitoksen Brysselin toimiston johtajan mielestä onkin syytä kysyä, oliko kyseessä Macronin oma Zeitenwende, täyskäännös. Macronhan yritti pitkään edellisen aisaparinsa, liittokansleri Angela Merkelin kanssa, saada sopua Venäjän kanssa aikaan niin sanotun Minskin prosessin kautta, jota Ukrainan oli mahdoton hyväksyä, ja sitten hän alkoi puhua Venäjän tarvitsemista turvatakuista ja möläytti vielä kaiken kukkuraksi, ettei Putinia saisi nöyryyttää.

Nyt Bratislavassa kuultiin yhtä yllättävää, mutta aivan toisenlaista tekstiä. Puhetta osattiin selvästi odottaa, eikä Macron tällä kertaa todellakaan pettänyt odotuksia, sen verran painavaa teksti oli. Hän sai salilta valtavat suosionosoitukset, jotka vain voimistuivat esityksen edetessä. 

"Nyt se aika on ohi"

Puheen selvästi mietityin kohta oli se, jossa Macron viittasi Itä-Euroopan ikuisiksi ajoiksi suututtaneen gaullistipresidentti Jacques Chiracin sivallukseen siitä, miten Itä-Euroopan maat olivat menettäneet hyvän tilaisuuden pitää suunsa kiinni. Kyseessä oli silloin maanosan dramaattinen repeäminen kahtia vanhaan ja uuteen Eurooppaan Irakin sodan johdosta vuonna 2003. 

Ranska johti sotaa vastustavien rintamaa, kun taas Itä-Euroopan maat lähtivät tukemaan Yhdysvaltain ja Britannian joukkojen menoa Irakiin kaatamaan Saddam Husseinin hirmuhallinto.

Chiracin onnettomaan sivallukseen viitaten Macron tunnusti yllättäen, että Ranska on se, joka on itse tuhlannut hyvän tilaisuuden kuunnella Itä-Euroopan maita Venäjän suhteen. ”Nyt se aika on ohi”, hän vakuutti. Jos Chirac antoi aikoinaan shokkihoitoa, Macron yllätti charmi-operaatiollaan. Siinä hän onkin halutessaan aina ollut erinomaisen taitava. 

Tällä kertaa Macron meni nöyränä poikana jopa niin pitkälle, että hän tunnusti, että ranskalaisia on usein pidetty arrogantteina, etäisinä ja välinpitämättöminä Euroopan eri laidoilla. Macronin isä on tiettävästi sanonut vuosikymmeniä sitten, että Emmanuel kykenee hurmaamaan vaikka nojatuolin. Jos suosionosoituksiin voi luottaa, se tuntui onnistuvan myös Bratislavassa. 

Edessä on ratkaisevat ajat 

Financial Times -lehti raportoi itäeurooppalaisesta Macronia usein arvostelleesta ministeristä, joka oli paikalla todennut: ”Riittää, että Macron pitää yhden hyvän puheen ja hänestä tulee pidetyin heppu Itä-Euroopassa.” Se lienee aivan liian optimistinen arvio, mutta tuskin Macron itse kinaisi kovasti vastaan, jos niin kävisi. 

Edessä ovat ratkaisevat ajat, jolloin Eurooppa tarvitsee johtajaa, ja Macron alkaa ymmärtää, ettei se onnistu, jos toinen Euroopan puolisko on häntä vastaan. Tässä saattoi siis olla kyseessä ”strateginen vaatimattomuus”, arveli Financial Times.

Tavalliseen tapaansa Macron korosti totta kai Euroopan ”strategisen autonomian” ajatustaan, joka alkaakin olla hyväksytty kaikkialla. Varsinkin, kun Bratislavassa hän teki selväksi sen, että Euroopan yhteinen puolustus on yhtä kuin Naton eurooppalainen ”pilari” eikä siis mikään epärealistinen erillinen rakennelma niin kuin monet ovat arvostelleet. 

Macron yllätti myös puoltaessaan EU:n laajentumista mitä nopeammin sitä parempi. Perinteisestihän Ranska on vastustanut unionin nopeaa laajentumista, mutta Ukrainan sota on muuttanut sitäkin tilannetta.

Ajatukset kahden mahtimaan johdossa kirkastuneet

Tällä kertaa Macron puhui selvästi ja kuuluvasti Ukrainan tarvitsemista tulevista turvatakuista, joiden tulee olla hänen mielestään uskottavat ja vahvat. Ei enää hiiskaustakaan Venäjän tarvitsemista turvatakuista.

 Macron myös vakuutti jälleen kerran, että Ukraina saa tukea niin kauan kuin se sitä tarvitsee. Tämä kaikki on tarpeen, kun Eurooppa valmistautuu sodan seuraavaan vaiheeseen tarvittavaan apuun sekä tekee linjanvetoja sekä EU:n että Naton tulevaisuudesta. Puheestaan päätellen Macron aikoo ottaa paikkansa kaikessa tässä jäljellä olevien neljän vallassaolovuotensa aikana. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan heittää silkkihansikkaat tiskiin. Vuosi siinä meni vitkutteluun, mutta nyt näyttävät ajatukset viimein kirkastuneen Euroopan kahden mahtimaan johdossa. 

Sekä Macronin selvästi suunniteltu ja punnittu puhe, että Scholzin spontaani räjähdys toivat molemmat läntisen Euroopan johtajat taas kartalle niin, että itäinenkin Eurooppa voi heidät hyväksyä. Ja ennen kaikkea Ukraina sai vakuutukset sekä Berliinistä että Pariisista suuren vastahyökkäyksensä alkaessa, jota koko Eurooppa seuraa henkeään pidättäen.