Nykyään kaikki tiet vievät Pariisiin. Myös Suomi on aktivoitunut Ranskan suuntaan, eikä presidentti Emmanuel Macronin pitkäjänteinen pyrkimys EU:n vahvistamiseen ole kaikunut kuuroille korville muuallakaan. Tässä pieni katsaus siitä, mitä Emmanuel, Petteri, Charles ja muut ovat Pariisissa viime päivinä saaneet aikaiseksi, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Suomesta on vallanpitäjien ollut aina vähän liiankin helppoa mennä Berliiniin. Omiin takapihoihinsa Euroopan mantereen jakaneet mahtimaat Ranska ja Saksa ovat suosineet ”omia” kavereitaan, mutta pienen jäsenmaan olisi kuitenkin viisainta tulla ymmärretyksi molemmissa pääkaupungeissa, niin Pariisissa kuin Berliinissä. Lontooseenkin on Suomesta ollut helppo mennä, mutta kun Britannia on aina itse pysynyt unionin ulkokehällä jo ennen brexitiäkin, asioiden hoito sitä kautta on ollut mahdotonta muuten kuin silloin, kun on haluttu itsekin olla jarrumiehenä – mikä on pienelle, syrjäiselle maalle kaikkea muuta kuin viisasta EU-politiikkaa.
Pääministeri Paavo Lipponen avasi aikoinaan EU:ssa Suomen varsinaisen kulta-ajan, jolloin hallituksen päämies kävi tasatahtiin Pariisissa ja Berliinissä ja sukkuloi jatkuvasti EU: n muissakin suurissa pääkaupungeissa. Mutta Lipposen kauden jälkeen Suomi ajautui niin tiiviisti Saksan helmoihin, että kanssakäyminen meille oudomman ja vaikeamman Ranskan kanssa jäi luvattoman huonolle tolalle, poikkeuksena etenkin presidentti Sauli Niinistön tukema ja Ranskan ajama Euroopan yhteinen puolustuspolitiikka, jossa meillä on ollut yhteinen sävel Ranskan kanssa niin kuin maataloudessakin.
Uutta aktiivisuutta
Niinpä parin viime viikon aikana nähty Suomen yllättävän runsas aktiivisuus Ranskaan päin on ollut poikkeuksellista, sillä yhteensattumat kalentereissa osuivat oikeisiin kohtiin. Ranskan ja Suomen välinen onneton jatkokertomus nimeltä Olkiluoto III sai 18 pitkän vuoden jälkeen viimein onnellisen lopun ydinvoimalaitoksen virallisissa avajaisissa syyskuun 28. päivänä. Mutta kun presidentti Emmanuel Macron ei päässyt paikalle, saapui Suomeen ulkoministeri Catherine Colonna, joka tapasi sekä pääministeri Petteri Orpon (kok.) että ulkoministeri Elina Valtosen (kok.). Yhtäläisyydet maiden välillä löytyivät niin kannoissa Ukrainan sotaan, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, energiapolitiikkaan kuin EU:n laajentumiseenkin.
Euroopan suurissa metropoleissa ravaa maailman ja Euroopan tappeja jatkuvasti, mutta pääministeri Orpon ehdotus pysähtyä seuraavalla viikolla Pariisissa matkallaan Euroopan poliittisen yhteisön huippukokoukseen Espanjan Granadassa tuotti tulosta. Tapaaminen järjestyi sekä pääministeri Elisabeth Bornen kanssa että päivällinen Élysée-palatsissa presidentti Macronin kanssa.
Lue myös: Orpo tapasi Macronin Pariisissa – EU:n "välttämätön" laajeneminen asialistalla
Keskustelut hyvin pohjoismaalaistyylisen Bornen kanssa osoittivat muun muassa molempien maiden yhteneväiset käsitykset vihreän siirtymän energiapolitiikasta. Se, että ydinenergia lasketaan nyt EU:n vihreään siirtymään kelpaavaksi energiamuodoksi, on kummallekin maalle erinomaisen passeli linjaus.
Käytännöllinen johtaja
Mutta tietysti kaikki tulevat Pariisiin tavatakseen ennen kaikkea Macronin, joka on ottanut entistä selvemmin roolin Euroopan unionin johtajana brexitin jälkeen sekä siitä lähtien, kun Saksan liittokansleri Olaf Scholzin johtajuus on osoittautunut jatkuvaksi kompasteluksi. Kun kaiken kukkuraksi Saksassakin jo tunnustetaan Macronin johtajuus, alkaa se kelvata Suomellekin. Saksan viimeisin käsittämätön kömmähdys tapahtui juuri kuluneen viikon torstaina, kun Venäjä teki yhden suurimmista pommihyökkäyksistään siviilejä kohtaan Ukrainassa. Hrozan pikkukylässä sai 55 henkeä surmansa kauppareissullaan.
Lännellä on ollut tapana vastata joka kerta siviileihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin. Tällä kertaa Scholzin tiukka vastaus oli se, että sota ei saa missään tapauksessa eskaloitua. Sillä hän varmisti itselleen ukrainalaisilta jo kauan sitten saamansa lisänimen Leberwurst, maksamakkara, jossa ulkokuori on kova, mutta sisus täysin pehmeä.
Paitsi energiapolitiikassa myös EU:n laajentumisessa Ranskan ja Suomen näkemykset ovat nyt hyvin lähellä toisiaan. EU:ssa on aina ollut kaksi vastakkaista pyrkimystä joko laajentaa tai tiivistää unionia. Ranska on perinteisesti halunnut lähentää EU-maita aina vain tiiviimmäksi unioniksi, jotta Eurooppa olisi mahdollisimman toimintakykyinen. Ranskan laajentumishaluja on toki jarruttanut myös se, että kun Euroopan unioni laajentuu itään, se vahvistaa aina Saksan asemaa.
Edeltäjiensä tavoin myös Macron on siis pannut vastaan EU:n laajentumispyrkimyksissä. Kaikki muistavat suuren itälaajentumisen vuonna 2004, jolloin Saksa runnasi läpi historiallisen laajentumisen liian suurena möykkynä. Usean aallon sijasta unioniin otettiin kertaheitolla yhteensä kymmenen uutta maata, joista kaikki eivät olleet valmiita jäsenyyteen. Siitä on maksettu korkeaa hintaa – eikä vähiten brexitin muodossa.
Ranskan presidentiksi Macron on usein osoittautunut hämmästyttävän pragmaattiseksi. Vuosi sitten hän yllätti kaikki kääntämällä kelkkansa edellisessä Euroopan poliittisen yhteisön huippukokouksessa, joka pidettiin Bratislavassa. Siellä hän esitti anteeksipyyntönsä Ranskan puolesta Itä-Euroopan maille, joiden varoituksia Venäjän suhteen Ranska ei ollut koskaan ottanut tosissaan, ja lisäsi samaan hengenvetoon, että tässä uudessa tilanteessa kaikki maat, jotka eivät ole EU:n eivätkä Naton jäseniä, uhkaavat joutua Venäjän haltuun. Niinpä Ranska siirtyi kannattamaan EU:n laajentumista niin pian kuin mahdollista. Siinäkin Ranska ja Suomi ovat nyt samoilla linjoilla.
Ongelmana kilpailukyky
Tosin Ranska ei esitä laajentumiselle mitään vuosilukutavoitteita ja pitää EU:n presidentin Charles Michelsin asettamaa päämäärää eli ensi vuosikymmentä aivan liian optimistisena. Ranskan mielestä EU:ta on taas tiivistettävä ennen laajentumista. Mutta nyt unionin laajentuminen on yhteisesti hyväksytty tavoite; kovaa keskustelua tarvitaan sen sijaan siitä, millä kriteereillä ja millä menetelmällä laajentuminen tulevaisuudessa toteutetaan.
Myöskään Macronin kolme vuotta sitten esittämä vaatimus pyrkimisestä Euroopan strategiseen autonomiaan ei enää aiheuta arvostelua. Koronan ja Ukrainan sodan puristuksessa jo Sanna Marinin hallitus lähti vaatimuksen taakse. Nyt Kiinan uhka ja huolestuneisuus Donald Trumpin roolista Yhdysvalloissa pitävät Orpon hallituksen täysin samoilla linjoilla. Jos suomut ovat pudonneet silmistä Putinin suhteen, niin on Suomessa vihdoin käynyt myös Kiinan suhteen.
Ainoa suuri erimielisyys Ranskan ja Suomen välillä koskee kilpailukykyä. EU:n ongelma on pyrkimys samanaikaisesti jäsenmaiden keskinäisen kilpailukyvyn edellytyksien takaamiseen yhteismarkkinoilla ja toisaalta EU:n kilpailukyvyn parantamiseen maailmanmarkkinoilla, jossa Yhdysvallat ja Kiina sekä uudet nousevat talousmahdit jylläävät ja EU laahaa perässä. Orpon mukaan asia oli selkeästi pöydällä Élysée-palatsin tiiviissä keskusteluissa, jotka kestivät kaksi tuntia. Keskusteluissa mentiin hänen mukaansa kaartelematta asioiden ytimeen – siis hyvin macronilaiseen tapaan. Nähtävästi Orpon koukkaus Pariisiin sopikin hyvin Macronille, joka on kohta menossa Ruotsiin. Niin Ranska saa käsityksen samaan aikaan – toivottavasti – kahden uuden Nato-maan pyrkimyksistä.
Juustovalikoima teki vaikutuksen
Me tavalliset kuolevaiset syömme elääksemme, mutta ranskalaiset tunnetusti elävät syödäkseen. Vaikka kyseessä on työpäivällinen, ei se tarkoita, että lautasella on ihan mitä sattuu keittiön kaapista löytymään. Jo 20 vuotta Ranskan presidentinlinnan keittiömestarina toiminut kunnianhimoinen huippukokki Guillaume Gomez oli loihtinut suomalaisille alkuruoaksi Croustillant de champignons et jus de cuisson, rapeaksi paistettuja sieniä niiden omassa liemessä, pääruoaksi Bar de nos côtes laqué aux coquillages, Ranskan rannikon meribassia sekä kampasimpukkaa ja muita mereneläviä seurana Légumes d’automne en croûte d’argile, syksyn vihanneksia leivotun kuoren sisällä, sekä jälkiruoaksi Lingot merveilleux au café, kahvilla maustettu harkon muotoinen suklaakakku. Suomen pääministerin mielestä huipun saavutti kuitenkin pää- ja jälkiruoan välissä tarjoiltu juustovalikoima. No, Ranskan yli tuhannesta erilaisesta juustosta on, mistä valita.
Pari vuotta sitten Macron ideoi uuden keskustelufoorumin, Euroopan poliittisen yhteisön, joka sallisi ajatustenvaihdon Euroopan unionin ja sen ulkopuolella olevien lähinaapurien välillä, sillä nyt jos koskaan EU tarvitsee keskusteluyhteyttä naapuristonsa kanssa. Tällä kertaa Espanjan Granadassa pidetyn huipputapaamisen syliin tipahtivat Euroopan liepeillä tapahtuvat tragediat, ennen kaikkea Vuoristo-Karabahin karmea humanitaarinen tilanne pakolaisvirtoineen, mutta myös Serbian ja Kosovon välinen kärjistynyt tilanne.
Lue myös: Armenia ja Azerbaidzhan syyttävät toisiaan tulittamisesta raja-alueella
EU:n välitysyritykset epäonnistuivat eikä huipputapaamisesta tullut edes julkilausumaa, mutta tapaaminen puolsi silti hyvin paikkansa, sillä Alhambran palatsi kuhisi kuin muurahaispesä kahden-, kolmin- ja monikeskisiä tapaamisia eri muodoissa myös Vuoristo-Karabahin tiimoilta. Orpo puolestaan keskusteli kahden kesken Armenian, Georgian, Kosovon ja Britannian pääministerien kanssa.
Sitä paitsi Ranskan mediatietojen mukaan Azerbaidjan on kyllä suostuvainen EU:n välitysyritykseen, vaikka sen presidentti jäi pois Granadasta, koska hänen mielestään EU-maat ovat liikaa Armenian puolella.
Ennen kaikkea Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskylle Granadan tapaamisella oli merkitystä hetkellä, jolloin presidentinvaaleihin valmistautuvien Yhdysvaltain tuki osoittaa heikkenemisen merkkejä. EU-maat vakuuttivat horjumatonta tukeaan Ukrainalle ja kaavailevat maalle kahta uutta tukipakettia, toinen 20 ja toinen 40 miljardia euroa.
Hänen kuninkaallinen korkeutensa
Mutta palataanpa vielä hetkeksi Pariisiin ja Macroniin. Ranskan rajut, eläkeuudistusta vastustaneet mielenosoitukset estivät viime keväänä Englannin tuoreen kuningasparin ensimmäisen ulkomaanvierailun, jonka piti suuntautua Ranskaan. Kun Pariisin kaupungin jätteenpuhdistuslaitos meni lakkoon jättäen kadut roskien ja rottien valtaan, oli Macronin pakko perua odotettu vierailu. Kyse ei ollut ihan pelkästä kuninkaallisesta loistosta, vaan brexitin jälkeisellä vierailulla oli myös poliittista merkitystä, sillä kuningas Charles III valitsi ensimmäisiksi vierailukohteikseen Euroopan unionin mahtimaat Ranskan ja Saksan Brittiläisen kansainyhteisön maiden sijasta. Saksa sai Ranskan lakkojen takia kunnian ensivierailuun, mutta runsaat kaksi viikkoa sitten tilanne korjattiin Ranskan kanssa.
Kolmen päivän ajan siis vahvistettiin brexitistä kärsineiden maiden välejä, kun Euroopan entisen mahtavimman kuningaskunnan Aurinkokuninkaan linnan valtava peilisali Versailles’ssa avattiin Englannin kuningasparille ja 600 kutsuvieraalle. Hetkellä, jolloin yli 60 prosenttia briteistä haluaisi palata Euroopan unioniin, kuningatar Camilla kunnioitti isäntämaata purjehtimalla sisään Diorin suunnittelemassa juhlapuvussa, ja Macron muistutti, että jo kuningatar Victoria oli ihaillut itseään Versailles’n peilisalin suunnattoman arvokkaista peileistä, jotka aloittivat kokonaan uuden teollisuudenalan Ranskassa. Silloin peilisaliin kristallikruunujen alle oli kutsuttu 400 vierasta herkuttelemaan, ja kuningatar Victorialla raportoitiin olleen melkoinen ruokahalu. Pitkät ovat perinteet kahden kuningasvallan välillä.
Tällä kertaa paikalla olivat muun muassa Sir Mick Jagger, rocktähdistä ranskalaisin, komean Fourchetten linnan valtias, sekä elokuvatähti Hugh Grant, joka sai kunnian istua Brigitte Macronin vieressä. Pois pyyhkäistyä oli kuningatar Elisabethin aikainen jäykkyys. Oman kuningattarensa kaulan katkaisseet ranskalaiset rakastivat kuitenkin Elisabethia, joka puhui erinomaista ranskaa ja oli hyvin ranskalaismielinen. Mutta Charles näyttää olleen oikeassa, kun hän on uskaltanut luopua äärimmäisen jäykästä mallista, jossa kuningasta ja kuningatarta ei ole saanut hipaistakaan.
Olen ollut kerran Britannian Pariisin suurlähetystön vastaanotolla, jossa kunniavieraana oli silloinen prinssi Charles. Mieleeni parin metrin päästä jäi vaikutelma äärimmäisen tylsästä tyypistä nakkisormineen, mutta nyt ainakin median kautta välittyi ihan toinen ihminen. Vajaa vuosi vallassa on tehnyt ihmeitä. Uutta varmuutta saanut kuningas on jopa uskaltanut – Oh, my God! –kasvattaa hiuksiaan sen verran, että muutama suortuva pääsee kihartumaan, eikä selkään taputtelu Macronin kanssa näyttänyt olevan ollenkaan kiellettyä. Kuningatar Camilla taas yllätti täysin heittämällä poskisuudelmat Brigitten kanssa riemukaaren alla.
Saman klubin jäseninä EU:n päämiehet sinuttelevat toisiaan, mutta eivät – herra paratkoon! – sentään koskaan kunkkua. Jos Emmanuel on Emmanuel ja Petteriä kutsutaan Petteriksi, pysyy Charles hänen kuninkaallisena korkeutenaan. Jokin tolkku täytyy sentään asioissa olla.
Lue myös: Sanna Marin osallistui Victoria Beckhamin muotinäytökseen Pariisissa – eturivissä muun muassa Kim Kardashian ja Anna Wintour
Ranskan senaatissa Charles III piti hyvin Eurooppa-henkisen puheen ja toi kuningashuoneen nykypäivään. Jo aiemmin hän oli kutsunut Lontooseen tulleen EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin, iltapäiväteelle Buckinghamin palatsiin. Vaikka Charles ei selvästikään aio vaarantaa kuningashuoneen tulevaisuutta liian radikaaleilla muutoksilla, modernisoi hän sitä pienillä eleillä, jotka näyttävät tähän asti onnistuneen.
Mutta liikuttavin ohjelmanumero oli Charlesin toivoma käynti äitinsä mukaan nimetyllä, Napoleonin aikaisella kukkatorilla Pariisin La Citén saarella. Kun kuningatar Elisabeth vieraili kukkatorilla ensimmäistä kertaa, odotti hän silloin esikoistaan Charlesia. Sen jälkeen hän halusi aina käydä kukkatorilla, ja nyt Charles halusi kunnioittaa siellä käynnillään äitinsä muistoa.
Viimeinen vierailupäivä suuntautui aikoinaan englantilaisten hallussa olleeseen Bordeaux’n kaupunkiin, jossa vastaanotto oli vieläkin innostuneempi kuin Pariisissa, sillä Bordeaux’ssa asuu yhä 39 000 brittiä. Samana päivänä satuin olemaan häissä Arcachonissa vain 60 kilometrin päässä Bordeaux’sta. Tunnelma oli erityisen hilpeä, kun ranskalais-skotti sulhanen shaketissaan astui ulos vihkiäisseremoniasta kaupungintalolta, ja ohi kulkevat kaupunkilaiset hieraisivat silmiään kysyen, onko Charles III todella tullut Arcachoniin. Bordeaux’n tienoilla Charles oli selvästi Le King.
Ikävät uudet tulijat
Ranskan ja Suomen viimeaikaisen lähentymisenkin sain puolestani kokea siinä, että häävaatteeni jäivät jumiin Helsingin lentokentälle. Ranskassahan Pohjoismaat tunnetaan sosiaalisen vuoropuhelun mallimaina, joissa aina ensin neuvotellaan pitkään ja vasta aivan viimeisenä keinona mennään lakkoon hyvin harvoin. Ranska puolestaan on täysin vastakkaisen käytännön maa, jossa osoitetaan aina ensin mieltä ja mennää lakkoon ja vasta sitten aletaa neuvotella. Tähän asti ranskiksien brutaaleille tavoille on Suomessa irvailtu ja naureskeltu. Mutta nyt meillä on otettu käyttöön ranskalaiset tavat. Ei se kovin fiksulta vaikuta, sillä yleensä muualta pyritään kopioimaan vain hyviä käytäntöjä – ja välttämään huonoja.
Ai niin, ketä ovat ne muut, joita Pariisiin vielä odotetaan – jopa pelonsekaisin tuntein? Englannin kuningasparin vierailun Pariisiin onnistuivat ensin rotat estämään. Rotat eivät ole suinkaan mihinkään häipyneet 30 000 ravintolan ja kahvilan kaupungista, jossa niille pullukoille herkkuja riittää. Mutta uusimmat tulijat ovatkin pirulliset luteet, joiden massaryntäystä pelätään Pariisin kesäolympialaisten yhteydessä. Totta tosiaan, nyt näyttää siltä, että kaikki tiet johtavat Pariisiin.
Lue myös: Älä nappaa mukaan kammottavaa tuliaista: Näin tarkistat hotellihuoneen luteiden varalta!