Helena Petäistön kolumni: Merde! Ronskia kieltä käyttänyt Macron jatkaa yhä kannatusmittausten kärjessä

Selvin merkki lähestyvistä presidentinvaaleista on Ranskassa ehdokkaiden kielenkäytön kärjistyminen ja kohulausuntojen viljely, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö ja tarjoaa samalla pienen oppitunnin ranskan kielestä.

Kuluneella viikolla tunnettuun temppuun turvautui Emmanuel Macron ja heti sen perään myös maltillisen oikeiston ehdokas Valérie Pécresse. Perjantaina Macron vielä vahvisti rokottamattomiin kohdistamansa kärjekkään lausunnon. Saman vahvistivat myös kansalaiset, sillä perjantain tuoreen mielipidemittauksen mukaan Macronin kannatus on sen jälkeenkin pysynyt yhä kirkkaasti suurimpana ehdokkaista.

Ipsos-mielipidemittauslaitoksen mukaan Macron on tällä hetkellä presidenttikilvan johdossa 26 prosentin kannatuksellaan. Macron on suosiollaan jopa hämmästyttävän kaukana edellä kilpailijoihinsa nähden, sillä seuraavaksi tulevat äärioikeiston Marine Le Pen 17 prosentilla, maltillisen oikeiston Valérie Pécresse 16 prosentilla ja toinen äärioikeiston ehdokas, puolueiden ulkopuolelta tullut Éric Zammour 12 prosentin kannatuksella.

Sosialistien Anne Hidalgon kannatus on jämähtänyt häpeällisen alhaiseksi, 4,5 prosenttiin, ja Hidalgo on joutunut myöntämään, että hänen ehdokkuutensa on täysin epäonnistunut. Jos ehdokas ei yllä viiden prosentin kannatukseen vaaleissa, puolue ei saa julkista kampanjarahoitusta vaalien jälkeen.

Se olisi kova isku muutenkin huonossa hapessa olevalle sosialistipuolueelle. Nyt odotetaankin Hidalgon luopumista kisasta. Nolo tilanne historialliselle valtapuolueelle.

Entistä tiukempi rokotuspassi

Mielipidemittaus on tehty Macronin tiistaisen kohulausunnon jälkeen, mikä siis osoittaa selvästi, että myös kansalaisten enemmistö suhtautuu yhtä kriittisesti rokottamattomiin. Peräti 68 prosenttia ranskalaisista pitääkin presidentin koronatoimia oikeanlaisina.

Rokotusten vastustajat puolestaan olivat eilen lauantaina osoittamassa mieltään eri puolilla Ranskaa uutta, entistä tiukempaa rokotuspassia vastaan, jonka on määrä tulla voimaan tämän kuun 15. päivänä, jos lakiesitys menee vielä läpi senaatissa huomenna. Kansalliskokouksessa se äänestettiin läpi kuluneella viikolla, vaikka siellä tiistain debatti asiasta keskeytettiin dramaattisesti yöllä Macronin Libération -lehdelle antaman lausunnon jälkeen.

Mutta mitä Macron oikeastaan lehden haastatelussa lausui? Siitä on puhuttu ja väitelty koko viikko. Oppositio tarttui luonnollisesti täkyyn ja syyttää presidenttiä yhden kansanosan, rokottamattomien, syrjimisestä ronskilla kielenkäytöllään. Politiikan tutkijat ovat kauhistelleet ja ihmetelleet, voiko tasavallan päämieheltä hyväksyä moista kielenkäyttöä. Vasta mielipidemittaus antoi heille vastauksen – kyllä voi!

Ennen kaikkea Macron pääsi kertaheitolla päämääräänsä, huomion keskipisteeksi kilpailijoidensa kustannuksella. Sanavalinta oli selvästi tarkoitushakuinen, ei suinkaan mikään lipsahdus.

Kun rokottamattomien osuus on vain kymmenen prosenttia yli 12-vuotiaasta väestöstä, ranskalaisten suuri enemmistö alkaa olla todella tympääntynyt rokottamattomiin, jotka täyttävät sairaalat ja jarruttavat vakavasti talouden elpymistä. Sairaanhoitajat ovat jaksamisen äärirajoilla ja lääkärit vihaisia, sillä peräti 90 prosenttia yli 60-vuotiaista tehohoitoon tulevista on rokottamattomia, ja heistä kaikki katuvat ja pyytelevät anteeksi.

Möläytys tehosi

Lopulta Macron siis vain möläytti ääneen vain sen, mitä kansan suuri enemmistö on ajatellut hiljaa mielessään. Samalla möläytys tehosi niin, että 66 000 rokottamatonta ryntäsi heti seuraavana päivänä piikitettäväksi. Sanoman sisältöä pidetään siis oikeana, mutta ihmetystä on aiheuttanut kielenkäyttö, joka ei kieltämättä ollut ihan presidentillinen.

Mutta juuri se olikin selvästi harkittu teko, ja lausunto sai odotetusti valtavaa huomiota. Kaksi päivää sen jälkeen maltillisen oikeiston Valérie Pécresse teki saman tempun ja sai puolestaan käännetyksi huomion itseensä kokonaisen vuorokauden ajan.

Pécresse kävi nimittäin katsastamassa Pariisin alueen ongelmalähiötä ja tokaisi siellä, että koko lähiö pitäisi putsata Kärcherillä. Saksalaisen tehokas siivouskonemerkki pongahti ranskalaisten tietoisuuteen kymmenen vuotta sitten, kun Pécressen puoluetoveri, gaullistien silloinen puoluejohtaja ja presidentti Nicolas Sarkozy sanoi, että Kärcherillä on töitä roskasakin putsaamiseksi pois ongelmakaupunginosista.

Sarkozya paheksuttiin suureen ääneen, mutta töräytys toi hänelle myös toivottuja ääniä äärioikeiston leiristä. Pécresse kalastaa nyt samoja ääniä eikä siekaillut shokeerata Sarkozyn tavoin.

Pieni ranskan kielen oppitunti

Miten onnetonta sanaa Macron sitten oikein käytti shokeeraamiseen? Jos pieni ranskan kielen oppitunti sattuu kiinnostamaan, la voilà, tässä se tulee:

Jokainen parikin päivää Ranskassa viettänyt oppii väistämättä ensimmäisten joukossa sanan "merde", joka tarkoittaa kirjaimellisesti paskaa. Mutta Ranskassa sana on niin monenlaisessa ja jokapäiväisessä käytössä, että siltä on mennyt sama terä pois aikoja sitten kuin suomen vastaavalta rumalta sanalta.

Kuvaavaa on, että brittikirjailija Stephen Clarke antoi menestyskirjansa nimeksi A Year in the Merde, Vuosi Merdessä, kun hän kirjoitti kommelluksistaan Ranskassa. 

Kun ranskalainen mokaa jotakin, luiskahtaa tai kompastuu johonkin, hämmästelee tai jopa ihailee jotakin, hän huudahtaa automaattisesti: "Merde!"

Niin tekevät kaikki, minä mukaan lukien. Sana on iskostunut niin hyvin, että se putkahtaa ensimmäisenä ulos Suomessakin, jos mokaan jotakin. Se on melkeinpä mukava sana, ei ollenkaan yhtä vahva kuin suomen perkele rumasta v:llä alkavasta sanastamme puhumattakaan.

"Merdellä" on myös ihan toinenkin, hyvin sympaattinen merkitys: Sillä toivotetaan onnea vaikka tenttiin tai muuhun kovaan koetukseen menevälle. Jos siitä kuitenkin haluaa välttämättä kirosanan, silloin on annettava lisäpuhtia lisäyksillä kuten "bordel de merde" (paskabordelli) tai "putain de merde" (paskahuora). Niitä ei luonnollisestikaan koskaan käytetä lasten kuullen, mutta pelkkä "merde" saa lipsahtaa kaikessa rauhassa kotioloissakin.

Toisin sanoen Macronin käyttämän verbin kantasana on hyvin viaton ja kotoinen, kaikkien päivittäin käyttämä sana. Mutta slangiverbi "emmerder" onkin vaikeammin selitettävissä ja oikeastaan mahdoton kääntää millekään kielelle täysin täsmällisesti. Macronin haastattelun jälkeen sen käännöstä on Libération-lehden mukaan jouduttu pohtimaan toimituksissa oikein olan takaa.

New York Times päätyi verbiin "piss off", ja sitä päätyi suosittelemaan myös Ranskan päälehden, Le Monden, toimitus kuulemma pitkän kokouksen jälkeen. Mutta englannin verbi on paljon vulgäärimpi, eikä samaa lähes sympaattista sävyä silläkään termillä ole.

Vielä paljon pahempi englannin kielen sana "fuck" ei missään tapauksessa vastaa "emmerder"-verbiä; sillä taas on ranskan kielessä ihan oma, paljon rumempi käännös, joka jääköön tästä ranskan oppitunnista pois.

The Washington Postin käyttämä "bug"-verbi on taas liian kesy käännös. Kyllä "emmerder"-verbissä sentään sen verran särmää on, ettei sitä odoteta putkahtavan presidentin suusta.

Suomessa on nähty ja kuultu käännöstä, jonka mukaan Macron tarkoitti sitä, että hän haluaa vaikeuttaa, hankaloittaa rokottamattomien elämää. Sisällöltään se pitääkin paikkansa, se tarkoittaa myös tahallaan ärsyttämistä, mutta silloin käännöksestä puuttuu sama vauhdikkuus ja kotoisuus kuin "emmerder"-verbistä. Slangiverbiä käyttävät kaikki ranskalaiset vapaa-aikanaan, kotona ja sukulaisten ja kavereiden kanssa.

Kirjakielen vastaava verbi kuuluu "embêter", ja se kuuluu korrektiin sanavarastoon kaikessa keskusteluissa. Jos haluaa käyttää "emmerder"-verbiä virallisemmissa keskusteluissa, sitä täytyy aina edeltää kohtelias anteeksipyyntö käytetyn ilmaisun johdosta.

Samoin teki Macronkin haastattelussa juuri siksi, ettei tällainen slangisana kuulu julkiseen puhetapaan.

Omasta puolestani voin sanoa, että tämä slangiverbi on ahkerassa käytössä ystävien, kaverien, hyvien tuttujen ja kollegoiden kanssa. Kukaan ei sitä silloin pyytele anteeksi: se on ehdottomasti ranskalaisten suosikkisanoja. "Ça m’emmerde" tarkoittaa, että jokin ottaa minua päästä – ja ranskalaisiahan, ikuisia valittajia ja tyhjästä räyhääjiä, kaikki ottaa päähän aina ja kaikkialla.

"Je suis emmerdée" tarkoittaa taas sitä, että nyt olen pulassa, ihmeissäni enkä tiedä, mitä tehdä. Vähän niin kuin siellä "merdessä". "L’emmerdeur" puolestaan on se, joka ärsyttää kaikkia muita. "L’emmerdeuse" on tietysti kukas muu kuin anoppi.

Voisi myös sanoa, että ranskalaiset ovat varsinaista "emmerdeur"-kansaa, siis niitä, jotka tahallaan ärsyttävät ja ottavat päästä kaikkia muita. Kaiken kukkuraksi he tuntuvat olevan siitä ylpeitä – jopa Euroopan unionissa he pitävät yllä ylimmän ärsyttäjän roolia. L’emmerdeur par excellence.

Macron siis tiesi tätä suosittua slangiverbiä käyttäessään, että se kohauttaa presidentin suusta tullessaan juuri niin kuin pitääkin, mutta on kaikessa tuttavallisuudessaan myös aika sympaattinen tapa ilmaista tyytymättömyyttä. No, ainakin se takasi kunnon myrskyn vesilasissa.

Gallian kukolla jalat siinä itsessään

Tiettävästi Macron, joka on loistava julkinen puhuja ja jolla on puheiden pohjana jopa Sorbonnen yliopiston filosofian opinnot, käyttää paljon slangisanoja yksityiselämässään ja Élysée-palatsissakin luottovirkamiestensä kanssa. Koko viiden vuoden presidenttikaudellaan hän on hyvin epäranskalaiseen tyyliin suorasukaisesti töksäytellyt kaikenlaista.

Aluksi sitä pidettiin raikkaana uutuutena ranskalaisessa "non-dit"- eli sanomatta jättämisen kulttuurissa, mutta mitä enemmän presidentti on vallan mukana kerännyt itselleen vastustajia, sitä enemmän möläytyksiä on käännetty häntä vastaan.

Tällä kertaa Macronin varsinainen viesti haastattelussa oli selkeän asiallinen. Hän sanoi rokottamattomista, että nämä käyttävät vapauttaan niin, että siitä on tullut vastuuttomuutta, ja että he eivät ainoastaan vaaranna muiden elämää, vaan myös muiden vapautta.

Mutta kohun hän sai aikaan ja huomion itselleen yhdellä ainoalla sanavalinnalla. Sellaista on presidenttipeli.

Muuten, oletteko joskus ihmetelleet, miksi Ranskan symboli on Gallian kukko? Siksi, että se on ainoa eläin, joka laulaa jalat juuri siinä itsessään, "merdessä".

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja