Vielä viikko aikaa yhteen EU:n historian haasteellisimmista huippukokouksista, jossa pitäisi sopia koronakriisin taltuttamiseksi ehdotetusta valtavasta elvytysrahastosta. Vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole: uhkaavassa talousahdingossa EU:n jäsenmaiden on pakko löytää sopu- ja nopeasti. Vitkasteluun ei ole varaa, kun syksyllä uhkaavat massatyöttömyys ja konkurssiaalto ja populistit väijyvät samaan aikaan, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Pandemian hoidon esimerkillisesti johtanut Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka on juuri saanut unionin myös virallisesti johdettavakseen seuraavan puolen vuoden ajan, on nyt luojan kiitos taas vahvoilla, ja valmis runnomaan sovun vaikka läpi harmaan kiven. Onnistuuko se ensi viikon huippukokouksessa vai tarvitaanko perään toinen, kenties kolmaskin kokous, sitä ei voi tietää.
Mutta selvää on, että nyt kaikki yrittävät pakon edessä täysin tosissaan. Syksyllä päälle kaatuvat uudet ongelmat, pahimmassa tapauksessa jopa lomatunnelmissa uudelleen pahentunut koronatilanne.
Vastakkain ovat edelleen varsinkin repivästi riidelleet etelän ja pohjoisen maat, mutta myös Itä-Euroopan maat omilla vaatimuksillaan, pöydällä sekä puheenjohtajamaan Saksan että EU-presidentin Charles Michelin eilen julkistamat kompromissiehdotukset.
Rutte ja Merkel eri linjoilla
Taistelussa henkilöityvät tällä kertaa ennen kaikkea Merkel ja Hollannin pääministeri Mark Rutte, jotka vielä maaliskuussa olivat samassa rintamassa. Heistä tuli toistensa vastustajat Merkelin käännettyä takkinsa ja tehtyä kompromissin Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa ja Saksan ja Ranskan yhteisen esityksen elvytysrahastosta, joka sisältäisi 500 miljardia euroa suoraa tukea. Sen perusteella seurasi EU-komission esitys, jossa suoran tuen päälle lisättäisiin vielä 250 miljardia euroa lainarahaa.