Tulihan se sieltä! Viikon kestäneen kohun ympäröimän psykodraaman päätteeksi, jota on pidetty ensimmäisenä askelena kohti euron hajoamista, Saksan liittokansleri asettui keskiviikkona tanakasti Euroopan unionin puolelle oman maansa perustuslakituomioistuinta vastaan.
Samalla Angela Merkel teki selväksi, että Saksa haluaa kuin haluaakin turvata euron tulevaisuuden ja on viimein valmis yhteisvastuun lisäämiseen. Tätä ihmettä on odotettu vuosikaudet, kirjoittaa kolumnissaan MTV Uutisten pitkäaikainen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.
Kun Financial Timesin Martin Wolf kirjoittaa, että Karlsruhen tuomioistuimen viime viikolla heittämä pommi jää koko euron historiaan käännekohtana, josta lähtee liikkeelle unionin hajoaminen, on pakko valpastua. Wolf on nimittäin se heppu, joka ennusti Lehman Brothersin romahduksen ennen kukaan muu oli aavistanut yhtään mitään. Siitä lähtien olen aina katsonut parhaaksi lukea joka rivin siitä, mitä Wolf milloinkin ulos suoltaa.
Kolmen vuosikymmenen vääntö
Dramaattisen viikon kuohunnassa ei ole ollut kyse mistään pikkujutusta, vaan kädenväännöstä, jota on käyty kohta kolme vuosikymmentä. Koko euron olemassaolon ajan on ihmetelty euroon tehtyä valuvikaa siitä, että yhteinen valuutta jäi pelkän rahapolitiikan varaan ilman yhteistä talouspolitiikkaa. Euron isä Jacques Delors on kutsunut sitä euron yhdellä jalalla ontumiseksi. Maastrichtin yössä joulukuussa 1992 ei Saksa kuitenkaan omista syistään suostunut euromaiden yhteiseen talouspolitiikkaan, eikä Ranska saanut myöhemminkään sen päätä kääntymään.
Tätä taustaa vasten on Saksan perustuslakituomioistuin jatkuvasti hakenut tilaisuutta murtaa myös EU-lakien ensisijaisuus Saksan lakeihin verrattuna, vaikka Maastrichtin sopimuksessa Saksa on allekirjoittanut periaatteen siitä, että EU-lait menevät jäsenmaiden omien lakien yli.
Eurokriisin aikana käytiin kovat taistelut kriisimaiden pelastuspaketeista Saksan perustuslain vastaisina syyttäen Euroopan keskuspankkia valtuuksiensa ylittämisestä. Euroopan tuomioistuin teki toissa vuonna päätöksen sallia EKP:n joukkolainojen osto-ohjelmat.
Tuomioistuimen pommivaatimus
Nyt Karlsruhen tuomioistuin heitti todellisen pommin vaatimalla Euroopan keskuspankilta lailliset perusteet sille, että koronakriisiin liittyvä joukkolainojen osto-ohjelma ei sodi Saksan lakeja vastaan. Tällä kertaa se perusteli vaatimustaan sillä, että osto-ohjelma johtaa korkojen laskuun, joka on epäedullinen saksalaisille säästäjille.
Kyseessä oli siis avoin sodanjulistus Euroopan tuomioistuimelle, EKP:lle ja sen itsenäiselle päätöksenteolle. Jos yhden jäsenmaan, Saksan, tuomioistuin saa ylivallan EU:n tuomioistuimeen ja EU:n instituutioiden päätöksentekoon nähden, merkitsee se loppua Euroopan yhdentymiselle.
EU ensin – ensimmäistä kertaa
Pakon edessä koiraskin poikii: Angela Merkel, ikuinen Germany first -johtaja, jota EU ei ole koskaan suuresti kiinnostanut, asetti ensimmäistä kertaa Euroopan unionin Saksan edelle. Tosin Merkel osoitti eurooppalaisuuta aikoinaan kulissien takana myös estämällä Kreikan erottamisen eurosta vastoin valtionvarainministerinsä Wolfgang Schäublen tahtoa. Mutta tällä kertaa Merkel hyökkäsi julkisesti maansa perustuslakituomioistuinta vastaan Saksan parlamentissa.
Liittokanslerin sähkönsininen jakku oli täsmälleen samaa väriä kuin Bundestagin istuin, jolta hän nousi julistamaan, että Euroopan yhteisestä valuutasta on pidettävä kiinni samoin kuin Euroopan taloudellisesta ja poliittisesta yhdentymisestä, joka mahdollistaa solidaarisuuden heikompia jäsenmaita kohtaan. Merkel kieltäytyi selvin sanoin lähtemästä Karlsruhen tuomarien viitoittamalle tielle, joka merkitsisi euron hajoamista.
Tuskinpa saksalaistuomarien operaation tarkoitus oli päätyä tilanteeseen, joka toi päivänvaloon Saksan europolitiikan ristiriitaisuudet. Jatkuvalla kieltäytymisellä yhteisvastuusta, jota Saksa kutsuu tulonsiirtounioniksi, se on käytännössä pakottanut Euroopan keskuspankin aina vuodesta 2012 lähtien pitämään pystyssä Saksan omien etujen mukaista euroa. Karlsruhen tuomarit tahtomattaan pakottivat siis Merkelin tekemään hänelle aina niin vaikean asian eli selkeän valinnan. Sellaista jatkuvasti odotellessa oli euroalue usein kuilun partaalla jo eurokriisin aikana.
Helpotus
Angela Merkelin myöhäsyntyinen eurooppalaisuuden puuska oli valtava helpotus Euroopan kahdelle muulle voimanaiselle: EU-komission puheenjohtaja, saksalainen Ursula von der Leyen ehti jo miettiä rikkomuskanteen nostamista Saksaa vastaan, ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja, ranskalainen Christine Lagarde nähdä painajaisia EKP:n tukiostorahoille häämöttävistä rajoista.
– Meidän on toimittava nyt vastuullisesti ja viisaasti, jotta euro pysyy hengissä, tähdensi Merkel vakuuttaen ponnekkaasti.
– Ja eurohan pysyy hengissä! Tämä kannustaa meitä ponnistelemaan yhteisen talouspolitiikan puolesta integraation edistämiseksi.
Merkelin mukaan toimeen tartutaan nopeasti:
– Varmasti ryhdymme ripeästi edistämään elvytysrahastoa, sillä siinä on kyse eurooppalaisesta solidaarisuudesta. Mitä vahvempi siitä tulee, sitä paremmin voi myös EKP toimia varmalla pohjalla, muistutti Merkel, sillä mitä pienempi osto-ohjelma Frankfurtissa, sitä vähemmän kitinää Karlruhesta.
Miljardien elvytys
EU-komission on määrä esittää elvytysrahastoa tarkemmin kahden viikon sisällä. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mielestä tämän komission hankkimasta ja kaikkien jäsenmaiden takaamasta lainarahasta kootun rahaston pitäisi olla 1 000- 1 500 miljardin euron suuruinen. Elvytysraha käytettäisiin koronakriisin jälkeiseen jälleenrakentamiseen sekä terveystuotannon ja uuden teknologian rahoittamiseen.
Vaikka Saksassa on ihan viime vuosina alkanut kuulua paljonkin yhteisvastuuta vaativia ääniä, on saksalaisten enemmistö koronabondeja vastaan. Tavallinen kansalainen sekoittaa eurobondit ja koronabondit keskenään. Eurobondeissa kyse oli vanhoista veloista, koronabondeissa taas siitä, että heikossa hapessa olevat euromaat saisivat lainarahaa kohtuullisella korolla Saksan ansiosta.
Onko Saksa valmis yhteisvastuuseen, oman budjettiosuutensa nostamiseen vai euroalueen yhteisten verotulojen lisäämiseen eri lähteistä, siitä Merkel ei antanut osviittaa. Sen sijaan hän siteerasi euron isää: -Emme saa unohtaa, mitä Jacques Delors sanoi ennen euron käyttöönottoa: Tarvitaan poliittinen unioni, pelkkä rahaunioni ei riitä.
Macronin mielestä poliittinen unioni sisältää euron oman budjetin, oman itsenäisen nokkamiehen ja parlamentaarisen valvonnan. Tähän asti Saksa on torjunut Macronin ehdotukset.
Sanotaan, että Euroopan unioni menee eteenpäin vain kriisien kautta. Siihen mahdollisuuteen, että koronakriisi saa Saksan viimein hievahtamaan, on Suomenkin syytä varautua.