Ukrainan sota on aiheuttanut uuden jakolinjan Naton sisällä. Yllättävä muutos Vilnan Nato-huippukokouksessa jäi Ruotsin jäsenyyden etenemisen varjoon; Ranskan siirtyminen Britannian, Puolan ja Baltian maiden leiriin vaatimaan Ukrainalle nopeaa tietä puolustusliiton jäseneksi heti sodan jälkeen. Ranska irtautui Saksan ja Yhdysvaltain epäröinnistä vaatimalla selvää tiekarttaa Ukrainan jäsenyydelle, kirjoittaa kolumnissaan Helena Petäistö, MTV:n monivuotinen Euroopan-kirjeenvaihtaja.
Kun Saksa teki viime vuonna täyskäännöksen puolustuspolitiikassaan satsaamalla 100 miljardia euroa omaan puolustukseensa, muutos oli niin valtava Saksan toisen maailmansodan jälkeiseen politiikkaan, että liittokansleri Olaf Scholz käytti siitä nimitystä ”die Zeitenwende”, historiallinen suunnanmuutos.
Nyt arvostettu brittiviikkolehti The Economist käyttää Ranskan kannasta Vilnassa termiä ”le Zeitenwende”, Ranskan historiallinen suunnanmuutos, ”le tournant historique”. The Economist arvelee, että presidentti Emmanuel Macronin uudella geopoliittisella linjauksella voi olla muutosvaikutuksia Euroopalle. Samaa suunnanmuutosta osoittaa myös Macronin uusi vaatimus laajentaa EU:ta niin nopeasti kuin mahdollista, kun Ranska on perinteisesti ollut aina jarrumiehenä unionin laajentamisessa itään ja pohjoiseen.
Vain 15 vuotta aiemmin Bukarestin Nato-huippukokouksessa oli tilanne aivan toinen. Sekä Ranskan että Saksan johtajat, silloin ohjaksissa presidentti Nicolas Sarkozy ja liittokansleri Angela Merkel, käyttivät Bukarestissa veto-oikeuttaan eivätkä hyväksyneet Yhdysvaltain ajamaa Ukrainan Nato-jäsenyyteen tähtäävän prosessin aloittamista.
Se isku vasten kasvoja ei ole koskaan unohtunut Ukrainassa. Viime vuonna, kun ensimmäiset julmat sotarikokset siviilejä kohtaan Ukrainassa paljastuivat, esitti presidentti Volodymyr Zelenskyi julkisen kutsun Merkelille ja Sarkozylle tulla katsomaan Butshaan, mitä kauheuksia siitä seuraa, kun Venäjälle tehdään myönnytyksiä.
Putinin nöyryyttämistä piti muka välttää
Nyt puolitoista vuotta Venäjän hyökkäyksen jälkeen, Emmanuel Macronin johtama Ranska on tehnyt asiassa täyskäännöksen, oman Zeitenwendensä. Enää ei Venäjälle tehdä myönnytyksiä eikä edes muisteta, että vielä sodan alussa Putinin nöyryyttämistä piti muka välttää. Sillä vaatimuksellahan Macron vain menetti oman uskottavuutensa etenkin Itä-Euroopan maiden silmissä.
Nyt Ranskan presidentti vaatii Naton oven avaamista apposen auki Ukrainalle heti sodan jälkeen. Päinvastoin kuin Saksa ja Yhdysvallat, hän on yhdessä rintamassa Britannian, Puolan ja Baltian maiden kanssa vauhdittamassa Ukrainan pääsyä Natoon. Muutos Macronin ajattelussa yllätti jo toukokuun lopussa, kun hän riisui lopullisesti Venäjää kohtaan käyttämänsä sillkihansikkaat Bratislavassa pidetyssä geopoliittisessa huippukokouksessa ja pahoitteli Itä-Euroopan maille sitä, ettei niitä ole kuunneltu Venäjän suhteen tarpeeksi vakavasti aiemmin.
– Nyt se on loppu! hän vakuutti silloin ponnekkaasti.
Naton huippukokouksessa Vilnassa Macron vahvisti kantansa ja liittyi selkeästi myös Natossa Itä-Euroopan rintamaan, jossa nyt myös Britannia on suhteessa Venäjään. Venäjän suhteen samaan rintamaan Yhdysvaltain kanssa jäikin nyt Saksa. Tiettävästi Macronin uusi linjaus yllätti täysin Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin, jonka aikana Nato on palannut taas täysillä Eurooppaan. Presidentti Donald Trumpin aikanahan Macron piti koko Natoa jo aivan aivokuolleena, sillä Trump vei liittolaisiltaan luottamuksen Naton turvatakuihin.
Ranskan EU-puheenjohtajakaudella viime vuonna Macron teki töitä hartiavoimin ja varmisti sen, että Ukraina pääsi EU:n odotushuoneeseen eli tulevaksi hakijamaaksi. Valmistelevia keskusteluja käydään parhaillaan ennen joulukuun neuvotteluja, joissa päätetään, aloitetaanko jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja sen naapurimaan, Moldovan, kanssa.
Portit auki myös EU:hun
Vielä vuonna 2019 Macron esti veto-oikeudellaan Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyysneuvottelujen aloittamisen EU:n kanssa. Nyt Macron on vetänyt kielteisen kantansa pois näidenkin maiden kohdalla.
– Kyse ei ole enää siitä, pitäisikö uudet jäsenyysneuvottelut aloittaa, vaan siitä, miten ne aloitetaan, hän vakuutti toukokuussa.
Se oli jo huomattava käänne Ranskalle, joka on aina halunnut syventää EU.n yhdentymistä entistä tiiviimmäksi unioniksi laajentumisen kustannuksella, kun taas Britannia halusi aina vain laajentaa unionia mahdollisimman löysäksi vapaakauppa-alueeksi. Nyt Britannia ei ole enää EU:n jäsen, ja Natossa Ranska ja Britannia ovat löytäneet toisensa. Myös Englannin kanaali on siis kaventunut.
Ankkuroimattomat Venäjän armoilla
Venäjän yllättävä hyökkäys Ukrainaan on saanut Macronin näkemään, ettei Euroopan kartalla voi olla harmaita alueita EU:n ja Venäjän välimaastossa, sillä kaikki ne, joita ei ole ankkuroitu Euroopan unioniin eikä Natoon ovat autoritaarisen naapurin armoilla. Suomen ja Ruotsin johtopäätökset Ukrainan sodasta sen jo näyttivät. Lisäksi Macron pyrkinee jo varautumaan siihenkin haasteeseen, että Yhdysvaltain uusi presidentti olisikin Donald Trump. Siinä tapauksessa Trumpin Yhdysvaltain ja Xi Jinpingin Kiinan puristuksessa on parasta pitää kirkkaana ajatus Euroopan strategisesta autonomiasta, joka Macronin nykyajattelun mukaan puolustuspolitiikassa tarkoittaa Naton eurooppalaisen pilarin vahvistamista.
Kuten odotettua, Vilnan Nato-huippukokouksessa voiton vei Yhdysvaltain näkemys, johon Ukrainan oli tyydyttävä. Ranskan ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajatushautomo Iris arvelee, että Ranskan uusi linjanveto pitää sisällään myös sen tavoitteen, että Ranska säilyttää otteen taistelussa, jota käydään Euroopan sisällä mantereen yhteisen puolustuspolitiikan johtajuudesta. Saksan ja Ranskan välisten huonojen suhteiden paikkaamiseen ei tätä uutta jakoa olisi kuitenkaan tarvittu.
Mutta The Economist on taipuvainen uskomaan, että Ranskan linjaus vie jälleen kerran pitemmän korren ja vaikuttaa pitkälle Euroopan kehitykseen. Ja onhan se nähty koko Macronin kauden ajan: Ensin vastakaikua hänen ajatuksilleen ei tunnu löytyvän – kunnes on todettava, että kappas vain, unionihan onkin tosiasiassa mennyt ihan Macronin viitoittamaa tietä eteenpäin. ”Le Zeitenwende” voi siis olla ratkaiseva Euroopan tulevalle kehitykselle.