Suomi 2007. Ohjaus: Jukka-Pekka Siili. Käsikirjoitus: Antero Arjatsalo, Pentti Kasurinen. Tuotanto: Aleksi Bardy. Kuvaus: Jarkko T. Laine. Leikkaus: Joona Louhivuori. Pääosissa: Eero Milonoff, Jussi Nikkilä, Olavi uusivirta, Kari Hietalahti, Minttu Mustakallio, Tommi Korpela, Mauno Malmivaara, Reino Nordin, Timo Tikka. Kesto: 110 min.
Ganesin ympärille on puhistu hypeä pitkin vuotta semmoisella markkinamyllyllä, että ”syksyn odotetuin elokuva” varmasti saa toivomansa laajan yleisön, ja lukuisat sponsorit rahoilleen vastinetta. Niin saavat toki katsojatkin: JP Siilin varma ohjaus tekee komeasti kunniaa yhdelle Suomen rock-historian menestyneimmistä bändeistä ja ennen kaikkea sen ryysyistä rikkauksiin raivautuneelle keulakuvalle. Siinä on energiaa ja aitoa tekemisen iloa, ja mikä tärkeintä pääosien roolivalinnat ovat osuneet nappiin.
Antero Arjatsalon käsikirjoittama elämäkertadraama kattaa ajan Henry ”Remu” Aaltosen (s. 1948) lapsuudesta 1970-luvun alkupuolelle, Hurriganesin läpimurtoon. Henryn (Mauno Malmivaara) lapsuus köyhän romaniperheen asuntovaunussa on karu. Renttu isä (Tommi Korpela) dokaa ja topakka äiti (Minttu Mustakallio) pitää jöötä kun poliisi etunenässään sitkeä komisario Hurme (karikatyyriksi muuttunut Kari Hietalahti) vainoaa koulunsa jättänyttä rikollisenalkua. Vaikka isoäiti on korteistaan povannut pojalle suuren tulevaisuuden, vankilakierre ja suvun yllä lepäävä kirous alkavat jo käydä toteen. Kunnes musta rock kolahtaa Remun (Eero Milonoff) kalloon ja pöntöt ja pönikät alkavat paukkua. ”Höpinää tötteröön!” hän karjuu, ja siinä tumma poika Tuusulasta miettii mihin pussihousut katos.
Bändit, vankisellit ja naiset vaihtuvat moneen kertaan, eikä levoton prätkäjätkä onnistu asettumaan aloilleen edes suuren rakkauden synnytettyä poikalapsen. Vasta yhdessä basisti Cisse Häkkisen (Olavi Uusivirta) kanssa vuonna 1971 perustettu Hurriganes vie miehen totaalisesti mukanaan, huikeaan yleisömenestykseen ja lopulta tukholmalaisen äänitysstudion legendaarisiin levytyssessioihin asti. Mutta menneisyyden varjoja on vaikea väistää. Yksi sellainen on lapsuuden harhateille eksynyt huumediileri-kaveri Heka (), jonka moraalisesti käänteentekevästä osuudesta koko elokuva alkaa.