Filippiiniläisen urkuteoksen Euroopan ensiesitys Lahdessa

Lahden kansainvälisten urkuviikkojen taiteilijoissa on yksi suomalaisille täysin uusi nimi, Armando Salarza Filippiineiltä. Hän liittyy teemaan sen kautta, että Filippiinit oli Latinalaisen Amerikan tapaan vuosisatojen ajan Espanjan siirtomaa. -Urkuperinne pääsi meillä valitettavasti katkeamaan Japanin miehityksen ja amerikkalaisten vaikutteiden myötä. Filippiiniläisille sana urut merkitsee sähköurkuja, ja siksi olen tottunut puhumaan pilliuruista.

Armando Salarza kertoo, miten hän esitteli oudon soittimen vuonna 1960 syntyneelle säveltäjä Jeffrey Chingille. Kiinalaisvähemmistön edustaja inspiroitui soitosta niin, että Salarza sai muutamaa kuukautta myöhemmin itselleen omistetun toccatan nuotit. Teoksen yksi teema oli otettu Filippiinien kansallislaulusta. Jeffrey Ching asuu nykyisin Lontoossa. Hän on läsnä Lahden torstaisessa konsertissa, jossa Toccata contrapuntistica nro 4 saa ensiesityksensä Euroopassa.

Bambu-urut kotona

Filippiineillä on kuitenkin jäljellä siirtomaakauden urkuja. Dokumentoituna on 15 urut, mutta Salarza epäilee määrää suuremmaksi. -Maamme koostuu tuhansista saarista, ja on hankala koluta kaikki vanhat kirkot ja luostarit. Vanhoista uruista on ehditty korjata yhdet Manilassa ja yhdet Filippiinien keskiosissa. Salarza arvelee, että kovalla työllä saattaisi löytyä sponsorirahoja urakan jatkamiseen.

Armando Salarzan kotisoittimena on maailmanluokan harvinaisuus. Las Pinasissa Manilan liepeillä soivat kokonaan bambusta rakennetut urut. Niiden ääreen hän pääsi jo alle kymmenvuotiaana. Las Pinasiin Salarza palasi opiskeltuaan vuosikausia Grazin musiikkikorkeakoulussa Itävallassa sekä kursseilla eri puolilla Eurooppaa. Hän on vakioesiintyjä festivaaleilla, jotka on perustettu bambu-urkujen ympärille. (STT)

Lue myös:

    Uusimmat