F1 joutuu monien muiden moottoriurheilumuotojen tavoin perustelemaan olemassaoloaan vuosi vuodelta yhä useammin ja yhä enemmän. Sarjaa ei joiltain osin voi enää tunnistaa samaksi kuin 20 vuotta sitten.
Moottoriurheilun yhteydessä puhutaan nykyään huomattavasti enemmän ympäristö- ja talousasioista kuin vielä vuosikymmeniä sitten. Viime vuosina on esitelty kunnianhimoisia ympäristötavoitteita ja ennennäkemättömiä taloudellisia rajoituksia.
Vuodesta 2014 lähtien käytössä on ollut hybridivoimanlähteet, jotka ovat hyötysuhteensa puolesta jo varsin uskomattomalla tasolla. Mutta vaikka nykyiset voimanlähteet ovat huomattavasti edeltäjiään ympäristöystävällisempiä, ne ovat myös äärimmäisen kalliita, ja osittain tästä johtuen voimanlähteiden määrää on rajoitettu kovalla kädellä.
LUE MYÖS: Kimi Räikkönen oli F1-sarjan kiistakapulana 20 vuotta sitten – nämä Mika Häkkisen isän sanat osuivat naulan kantaan
Kunkin kuljettajan autossa sai kaudella 2020 käyttää sääntöjen puitteissa enää kolmea MGU-K:ta, MGU-H:ta, polttomoottoria ja turboa. Akut ja elektroniikkaohjaimet oli rajoitettu kahteen.
Tällainen maailma on täysin erilainen kuin se, jonka Ferrarin tallipäällikkö Mattia Binotto muistaa reilun 20 vuoden takaa, kun hän työskenteli tallissa ensimmäisiä vuosiaan. Binotto jos joku tietää takavuosien F1-moottoreista, sillä hän toimi vuosituhannen alussa Ferrarin moottoreista vastaavana insinöörinä, kun Jean Todt, Ross Brawn ja Michael Schumacher johdattivat tallin kaikkiaan 11 MM-titteliin.
– Muutos on ollut merkittävä. Nykyään kuljettaja saa käyttää kolme moottoria vuodessa, mutta muistan olleeni kerran Suzukassa 17 moottorin kanssa, Binotto kertoo Beyond the Grid -podcastissa.
– Siis 17:n? Yksi ja seitsemän? podcastia juontava Tom Clarkson hämmästelee.
– Silloin oli moottori perjantaille, aika-ajoihin ja kilpailuun. Oli kaksi autoa, piti olla varaosia ja jopa eri päivitysversioita. Tämä tapahtui joskus vuonna 1997–1998, Binotto täsmentää.
Juttu jatkuu kuvan alla.
LUE MYÖS: Michael Schumacherin vaimo astui yllättäen valokeilaan – piti koskettavan puheen aviomiehestään
Vuosina 1997–1998 Ferrari oli jo siirtynyt käyttämään V10-moottoria, mutta parhaiten Binotto muistaa V12-moottorit vuodelta 1995, kun hän työskenteli tallissa ensimmäistä vuottaan.
– Se oli fantastinen moottori äänen puolesta. Insinöörinä en tuntenut sen teknisiä yksityiskohtia, mutta sen ääni ja teho kiehtoivat minua. Opin silloin paljon. Olin kiinnostunut asioista, yritin ymmärtää ja oppia. Se oli ensimmäinen F1-moottori, jonka näin, ja siihen liittyy paljon muistoja.
– Nykyinen V6-moottori on paras kaikista sen monimutkaisuuteen ja käytössä olevaan teknologiaan liittyen. Tästä ei ole epäilystäkään. Täydellisyyden taso on noussut koko ajan. Jos nykymoottoreita vertaa 25 vuoden takaiseen, kyse on ihan eri laitteesta.
Mutta Binotton puhe palaa väkisinkin siihen 25 vuoden takaiseen V12:een.
– Mikään ei voi päihittää sen ääntä. Muistan kuunnelleeni nuorena insinöörinä Jean Alesin ja Gerhard Bergerin keskusteluita, kun Alesi pyysi lisää tehoa ja Berger lisää vääntöä. Itse mietin vain, että mitä eroa niillä on. Silloin kuljettaja kertoi moottorin ajettavuudesta, mutta nykyään dataa on niin paljon, ettei tällaista keskustelua edes käydä.
– 25 vuotta sitten asioita oppi siksi, ettei ollut olemassa riittävästi dataa. Yritimme tulkita, mitä kuljettajat kertoivat meille. Nykyiset nuoret insinöörit ovat älykkäämpiä kuin me olimme, mutta he katsovat ensin dataa ja kuuntelevat vasta sitten kuljettajien mielipiteitä.