Tiistaina tulee kuluneeksi tasan 65 vuotta Alberto Ascarin kuolemasta. Taikauskoinen italialainen menetti isänsä pian 7-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, ja vajaat 30 vuotta myöhemmin oli hänen oma vuoronsa poistua kilparadoilta aivan liian aikaisin.
Alberto Ascari syntyi kilpa-autoiluperheeseen 13. heinäkuuta 1918. Hänen isänsä Antonio Ascari ajoi tuolloin F1-sarjaa edeltäneitä GP-kisoja Alfa Romella.
Antonio Ascari menetti henkensä heinäkuussa 1925 käydyssä Ranskan GP:ssä. Hän ajoi ulos nopeassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa ja kuoli vammoihinsa matkalla pariisilaiseen sairaalaan.
Isän kuolema kilparadalla jätti jälkensä nuoreen Albertoon, joka kuitenkin halusi seurata hänen jalanjäljissään; ensin kaksipyöräisillä, sitten nelipyöräisillä. Tunnettu sukunimi auttoi uralla eteenpäin, samoin Enzo Ferrari, joka oli ollut Antonio Ascarin hyvä ystävä.
Lieneekö syynä ollut isän traaginen poismeno vai mikä, mutta Alberto Ascari suhtautui elämään hyvin epäluuloisesti, ja hän oli hyvin taikauskoinen. Formula1.com kertoo Ascarin muun muassa vältelleen mustia kissoja ja pelänneen epäonnen numeroita. Ascari ei myöskään antanut kenenkään koskea matkalaukkuun, jossa hän kuljetti omia kilpailuvaatteitaan: sinistä hyvän onnen kypäräänsä, t-paitaa, laseja ja ajohanskoja.
Mikä kaikkein erikoisinta, Ascari ei halunnut tulla liian läheiseksi omien lastensa kanssa, koska pelkäsi, että nämä saattavat joskus menettää isänsä ennenaikaisesti.
– Kohtelen heitä mieluummin kovasti. En halua heidän rakastavan minua liikaa. He kärsivät vähemmän, jos kuolen jonakin päivänä, Ascari sanoi aikanaan Enzo Ferrarille, joka ihmetteli, miksei hän osoita perheelleen kiintymystä.
Traagista kyllä, vaikka Ascari oli monissa asioissa ehkä turhankin epäluuloinen, tässä hän oli lopulta täysin oikeassa.
Ascari muistetaan paitsi voitoistaan ja vuosien 1952–1953 maailmanmestaruuksistaan myös siitä kuuluisasta ilmalennosta vuoden 1955 Monacon GP:ssä, kun hän menetti Lanciansa hallinnan ruhtinaskunnan satama-alueella.
