F1-legenda Nigel Mansell ei koskaan unohda elämänsä karmivinta näkyä, joka vei häneltä hyvän ystävän – 12 vuotta myöhemmin alkanut muutos himmentää nykykuskien sädekehää: "Se oli kamala virhe"

Nykypäivän F1-autot ovat paitsi nopeampia myös turvallisempia kuin mitkään edeltäjänsä. Turvallisuusasioissa vuosikymmenten aikana tapahtunut muutos on ollut välttämätön, mutta samalla se on vienyt lajista pois tiettyä hohtoa, myyttisyyttä, jonka jatkuva kuolemanvaara sen ylle aikanaan nosti.

Vuosina 1980–1995 F1:ssä kilpaillut Nigel Mansell, nyt 66, mursi aikanaan selkänsä kolme kertaa ja ranteensa kahdesti. Hän hajotti molemmat jalkansa, ja hänen vasen olkapäänsä on parsittu kasaan titaanille.

Mansell on kuitenkin hengissä, toisin kuin vaikkapa hänen hyvä ystävänsä Gilles Villeneuve. Mansell muistaa ikuisesti toukokuisen lauantaipäivän vuodelta 1982, kun rakastettu hurjapää menetti henkensä Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa.

Aika-ajosessio oli viimeisillä minuuteillaan, kun Villeneuve tavoitti Butte-mutkaan tullessaan huomattavasti hitaammin edenneen March-tallin Jochen Massin. Saksalainen näki peileistään Villeneuven Ferrarin ja yritti tehdä tilaa.

Molemmat valitsivat kuitenkin saman ajolinjan, ja Villeneuve ajoi päin Massia. Ferrari sinkoutui ilmaan ja pysähtyi muutamien volttien jälkeen keskelle rataa oikealle kääntyvässä Terlamenbocht-mutkassa. Villeneuve irtosi ohjaamosta, paiskautui yhden metalliaidan läpi ja jäi nojaamaan elottomana toiseen aitaan.

– En koskaan, elämäni loppuun asti, unohda tragediaa, joka häntä kohtasi Zolderissa. Näin sen kaiken tapahtuvan. Näin hänen lentävän ilmassa. Näin hänen iskeytyvän maahan. Näin hänen lentävän ulos autosta. Näin hänen iskeytyvän aitoihin. Ajoin onnettomuuspaikan ohi, ja muistan ajatelleeni, että hänellä ei voinut olla mitään mahdollisuutta selvitä hengissä. Se oli järkyttävin asia, jota olen koskaan todistanut. Olin järkyttynyt silloin, ja olen yhä, Mansell muistelee Daily Mailille.

– F1 oli 1980–90-luvuilla todella vaativa ammatti. Jos ei kuollut, loukkaantui, kun aidat olivat aivan radan reunalla. Koskaan ei tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Imolasta alkoi alamäki

Näky Gilles Villeneuven kuolemaan johtaneen onnettomuuden tapahtumapaikalla oli karu. KUVA: All Over Press. 

Villeneuven jälkeen kaudella 1982 kuoli vielä toinen kuljettaja, kun Osella-tallin Riccardo Paletti törmäsi Kanadan GP:n startissa paalupaikalle autonsa sammuttaneen Didier Pironin Ferrariin. Tämän jälkeen seuraavat kuolemantapaukset sattuivat vasta F1-historian synkimpänä GP-viikonloppuna, Imolassa vuonna 1994. Ensin aika-ajoissa lähti Roland Ratzenberger, sitten itse kilpailussa Ayrton Senna.

– Ayrtonin kuolema oli katastrofaalinen päivä moottoriurheilulle. Päivä muutti moottoriurheilua lopullisesti – niin hyvällä kuin huonolla tavalla, Mansell sanoo nyt.

–  Radoista ympäri maailman tehtiin steriilejä. Se oli kamala virhe. F1 oli aikanaan uskomaton laji, kun hyvin ajamisesta sai palkinnon ja huonosti ajamisesta rangaistiin. Mutkaan ei voinut mennä 300 kilometrin tuntivauhdilla, jos ei ollut taitoa. Nyt se on muuttunut ihan uskomattomaksi.

Juuri lajissa tapahtuneen muutoksen vuoksi Mansellin on vaikea asettaa mittasuhteisiin esimerkiksi maanmiehensä Lewis Hamiltonin hulppeaa menestystä.

– Silloin monet mahtavat kuljettajat joutuivat pieneen onnettomuuteen ja mursivat kätensä, jalkansa tai jotain muuta eivätkä pystyneet enää jatkamaan uraansa. Nyt hyvätkin kuljettajat tekevät vastenmielisiä virheitä, eivätkä edes loukkaannu. Heillä tulee juuri ja juuri hiki autossa. Kilpailun jälkeen näyttää siltä kuin he nousisivat kilpa-auton sijaan parturituolista.

– Minun aikanani oli upeaa, jos oli ajanut 180 osakilpailua ja oli yhä hengissä. Silloin saattoi taputtaa itseään selkään ja todeta ajaneensa mahtavan uran.

Mansell ajoi urallaan 187 GP-starttia. Hamiltonin lukema on 250, ja viidellä 2000-luvulla kilpailleella kuljettajalla startteja on yli 300. Tämä johtuu osaltaan kilpailumäärän kasvamisesta, mutta myös turvallisuusasioilla on kiistatta vaikutuksensa.

– Kun näemme nyt kuljettajien ajavan 300 GP:tä ilman loukkaantumista – no, sitä ei voi verrata. Me vuodatimme verta, hikeä ja kyyneleitä, ja kun voitimme, saimme yhdeksän MM-pistettä. Nykykuljettajilla on helpompaa, ja kun he voittavat, he saavat 25 pistettä.

Fangio on paras

Mansell pitää Hamiltonia kiistatta yhtenä kaikkien aikojen parhaista ja uskoo, että Hamiltonilla on kaikki edellytykset voittaa vielä seitsemäs ja kahdeksaskin maailmanmestaruus.

Kaikkien aikojen parhaan titteliä 35-vuotiaalle britille ei kuitenkaan heru.

– Sanon kaikkien aikojen parhaaksi aina Juan Manuel Fangion, koska ne, jotka ajoivat sillä aikakaudella – ja luulen, että Lewis on tästä samaa mieltä kanssani – olivat todellisia sankareita; heillä ei ollut turvavöitä, kunnollisia kypäriä tai laseja eikä ajoittain edes ajohanskoja. Heillä oli bensatankki jalkojensa välissä, ja jos silloin joutui onnettomuuteen, todennäköisyydet olivat 50–50 lentääkö autosta ja kuoleeko.

– Mutta Lewis pärjää hyvin. Hänen täytyy vain pitää jalkansa maassa, tehdä omat päätöksensä ja olla tyytyväinen niihin.