8. toukokuuta muistetaan F1-piireissä Ferrari-legenda Gilles Villeneuven kuolemasta. Tänä vuonna tästä traagisesta onnettomuudesta tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta, ja Motorsport-sivuston toimittaja Adam Cooper julkaisi tasaluvun kunniaksi vuonna 1996 tekemänsä haastattelun, joka oli tähän asti lojunut hänen arkistoissaan käyttämättömänä.
LUE MYÖS: Traagisesta F1-turmasta tasan 40 vuotta – "Hänestä parasta oli pusun antaminen kaiteille"
Cooper haastatteli 26 vuotta sitten Ferrarin entistä pääsuunnittelijaa Harvey Postlethwaitea, joka kuoli kolme vuotta haastattelun jälkeen vuonna 1999. Haastattelussa käsiteltiin Villeneuven kuolemaan johtanutta kautta 1982, joka muistetaan Suomessa Keke Rosbergin mestaruusvuotena, sekä Villeneuven ja tallikaverinsa Didier Pironin monimutkaista suhdetta.
Vuosina 1981–1982 Ferrarilla ajaneet Villeneuve ja Pironi olivat ensi alkuun hyvät ystävykset, mutta kaikki muuttui kauden 1982 neljännessä, San Marinossa ajetussa osakilpailussa. Valtaosa Britanniasta käsin toimivista talleista boikotoi kisaa osana FIAn edeltäjän FISAn ja tallijärjestö FOCAn välistä poliittista taistelua.
Boikottiin johtaneiden erimielisyyksien taustalla olivat kauden toisen, Brasiliassa ajetun osakilpailun tapahtumat. Sijoilla yksi ja kaksi ajaneet Brabhamin Nelson Piquet ja Williamsin Rosberg hylättiin tuolloin alipainoisten autojen vuoksi.
Loppujen lopuksi San Marinon GP:hen osallistui vain seitsemän tallia ja 14 kuljettajaa.
Kun Renault'n Alain Prost ja René Arnoux olivat keskeyttäneet, Ferrari ohjeisti sijoilla yksi ja kaksi ajaneet Villeneuven ja Pironin hiljentämään vauhtiaan. Villeneuve tulkitsi tämän niin, että sijoitukset pidettäisiin kilpailun loppuun saakka, mutta Pironi ajatteli toisin ja ohitti tallikaverinsa. Villeneuve luuli Pironin vain tarjoavan yleisölle viihdettä ja otti hetkeä myöhemmin kärkipaikan takaisin itselleen. Viimeisellä kierroksella Pironi kuitenkin ohitti Villeneuven uudelleen ja voitti kilpailun.
– En puhu hänelle enää koskaan, Villeneuven kerrotaan tuhahtaneen kilpailun jälkeen.
Nämä sanat taisivat lopulta käydä toteen, sillä Villeneuven hengen vienyt Belgian GP ajettiin jo kaksi viikkoa myöhemmin.
Yleinen käsitys lajipiireissä on ollut vuosikymmenten ajan se, että Villeneuvella oli San Marinon GP:n tapahtumien vuoksi Belgiassa niin paljon hampaankolossa tallikaveriaan kohtaan, että siitä seurannut yliyrittäminen johti Zolderin radalla ajetuissa aika-ajoissa yhteen lajihistorian järkyttävimmistä onnettomuuksista.
Postlethwaite seurasi traagisia tapahtumia Maranellosta käsin. Hän tyrmäsi Cooperin haastattelussa tulkinnat Imolan GP:n vaikutuksista Villeneuven kuolemaan.
– Gilles halusi aina epätoivoisesti olla tallikaveriaan edellä. Hänen voitonhalunsa oli jotain uskomatonta. Hän halusi ohittaa kenet tahansa millä tahansa milloin tahansa. Hän ei välittänyt. Sellainen hän oli. Hän ei antanut ihmisten tulla tielleen.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Imolan-tapahtumat eivät vaikuttaneet millään tavalla siihen, mitä Zolderissa nähtiin. En ole koskaan uskonut siihen. Se on hyvä tarina, mutta en usko, että nämä asiat liittyivät toisiinsa.
– Gilles halusi aina olla nopein, ja jos se tarkoitti muiden ohittamista... Teidän olisi pitänyt nähdä, mitä hän teki maantiellä. Jos hänen edellään ajoi auto, se tuli jossain vaiheessa ohitetuksi.
Postlethwaite ei myöskään jakanut yleistä mielipidettä, jonka mukaan Villeneuve olisi ollut kilpa-auton ratissa jotenkin erityisen hullu tai vastuuton.
– Hänellä oli sellainen imago, mutta ei se ihan niin mennyt.
– Hän otti ajamisen hyvin vakavasti, mutta hän tykkäsi viedä kaiken äärirajoille. Ja hän halusi jokaisen ajamansa kierroksen olevan joko yhtä nopea tai nopeampi kuin edellinen. Hän oli ehdottomasti älykkäämpi eikä ollenkaan niin mielipuolinen kuin ihmiset ovat olettaneet.