Moottoriurheiluhistorian kuolettavin tragedia tapahtui päivälleen 65 vuotta sitten Le Mansin 24 tunnin ajossa. Onnettomuus vaati kuljettaja Pierre Leveghin sekä 83 katsojan hengen, minkä lisäksi lähes 180 ihmistä loukkaantui.
Tämä artikkeli julkaistiin alun perin MTV Urheilun verkkosivuilla 11. kesäkuuta 2019. Otsikkoa, ingressiä ja viimeistä tekstikappaletta on muokattu hieman.
"Pitkät katsojat näkivät törmäyksen ja kyyristyivät, lyhyet kuulivat äänen ja nousivat varpailleen."
Kohtalokas tapahtumaketju sai alkunsa, kun Jaguar-kuski Mike Hawthorn leikkasi yllättäen Austin-Healeya edustaneen Lance Macklinin eteen päästääkseen varikkostopille. Tämä johti siihen, että Macklin päätyi Pierre Leveghin Mercedeksen tielle.
Saksalainen huippuauto syöksähti ilmaan Macklinin menopelin perästä, törmäsi ratavalliin ja syttyi palamaan. Levegh kuoli välittömästi. Saman kohtalon kokivat kymmenet uteliaat pääkatsomossa, kun raskaita auton osia syöksyi huimaavalla vauhdilla ihmismassaan.
"Tapahtui kammottava räjähdys, minkä jälkeen kaksi auton rengasta vihelsi pääni ylitse. Näin vaaleamekkoisen pienen tytön, jonka paniikkiin joutuneet katsojat olivat talloneet hengiltä, makaavan verilammikossa. Sain metallinpalan otsaani, ja vieressäni oli päätön mies, joka lyyhistyi kuin räsynukke."
F1-legenda Juan Manuel Fangio, joka ajoi kilpailussa Mercedestä Stirling Mossin kanssa, näki tapahtumat aitiopaikalta. Argentiinalainen oli varma, että Levegh pelasti hänen henkensä vain sekunteja ennen omaa kuolemaansa.
– Ajoin 260 kilometrin tuntivauhdilla. Näin kuinka Levegh nosti kätensä yllättäen pystyyn noin 50 metrin päässä edessäni juuri ennen kuin tulimme ensimmäiselle varikkostopille. Hän varoitti minua jostain vaarasta, jota en nähnyt. Jarrutin, mutta tuossa vauhdissa pysähtyminen ei onnistu hetkessä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten pystynyt rekisteröimään kaikkea. Näin Leveghin syöksyvän oikealle, kun Macklin ajautui eteeni vasemmalle. En tiedä, miten ohitin Macklinin ja pääsin läpi, Fangio on muistellut.
Kisa jatkui, Hawthorn voitti
Järjestäjät antoivat reilut kaksi tuntia vanhentuneen kilpailun jatkua, sillä he uskoivat, että jos kisa vihelletään poikki, 300 000 katsojan ihmismassa tukkii ambulanssien käyttämät väylät.
Mercedes vetäytyi radalta yön aikana. Se vetäytyi myös kokonaisuudessaan moottoriurheilusta ennen paluuta F1-sarjaan moottorivalmistajana 39 vuotta myöhemmin.
– Se oli suunnaton tragedia, mutta vetäytyminen ei tuonut ketään takaisin, joten en nähnyt sille syytä, Moss tokaisi.
Onnettomuudesta etsittiin myös syyllisiä. 20-luvulla valmistunut Sarthen rata oli turvallisuuden puolesta vanhentunut. Virallisen selonteon mukaan yksikään kuski ei ollut vastuussa, mutta suurin osa syytti Hawthornia, osa myös Leveghiä ja Macklinia.
Leveghin kuskipari John Fitch vieritti vastuun Hawthornin niskaan.
– Näkemäni ja kuulemani mukaan Hawthorn aiheutti onnettomuuden. Hän sanoi, että hän oli syypää ja että hänen kilpakuskin uransa on ohi. Hän oli palasina. Kyynelissä. Mutta muutama päivä myöhemmin julkisuudessa hän kiisti kaiken, vuonna 2012 kuollut Fitch kommentoi 92-vuotiaana BBC:lle vuonna 2010.
Hawthorn ajoi kuitenkin vielä muutaman vuoden. Hän voitti F1-mestaruuden 1958, mihin hän päätti myös uransa. Eläkepäivät jäivät lyhyiksi, sillä Hawthorn ajoi kohtalokkaan kolarin tammikuussa 1959. Hän oli kuollessaan 29-vuotias.
Vuoden 1955 tragedian jälkeen Le Mansin kilpailussa on kuollut 14 kuljettajaa, viimeisimpänä tanskalainen Allan Simonsen seitsemän vuotta sitten.
Tämän vuoden Le Mansin kilpailu piti ajaa alkuperäisen suunnitelman mukaan 13.-14. kesäkuuta, mutta se on siirretty koronaviruspandemian takia käytäväksi 19.-20. syyskuuta.
Lähteet: guardian.com, dailymail.co.ok. Ensimmäinen kursivoiduista otteista on Christopher Hiltonin kirjasta Le Mans ‘55: the crash that changed the face of motor racing, toinen M. Jacques Lelongin kommenteista Guardianille.
Pääkuvan videolla kuvia Le Mansin tragediasta.